Zdeněk Miler & Hana Doskočilová: Myyrä ja lumiukko

Myyrä-kirjat ovat riemastuttavia pirteine kuvineen ja hauskoine tarinoineen. Hahmona myyrä on jo yli 60-vuotias, sillä tšekkiläinen animaattori ja kuvittaja Zdeněk Miler (1921-2011) loi sen vuonna 1956 saatuaan toimeksiannon lapsille tarkoitetusta piirroselokuvasta. Disneyn tuotannosta hän sai idean käyttää työssään eläinhahmoja. Suomennettuja Myyrä-kuvakirjoja on useita kymmeniä.

Myyrä on kekseliäs hahmo, joka valloittaa ystävällisyydellään ja hyväntahtoisuudellaan. Kuvakirjassa Myyrä ja lumiukko myyrä valmistautuu muiden eläinten lailla talviunilleen, mutta päättää kuitenkin vilkaista ensin, miltä talvi näyttää. Valkoisesta lumesta sen mieleen tulee kaikki ne ihanat asiat, joita siinä voi tehdä, mutta mistä se saisi ystävän mäenlaskuun ja lumipallojen heittelemiseen, kun kaikki muut eläimet nukkuvat.

Myyrä päättää tehdä kaverikseen lumiukon. Se ei ole oikein elävä ensin, ja myyrän pitää vakuuttaa sille, ettei se voi vain seurata paikallaan, jos aikoo olla jonkun kaveri.

"Katsele edes aluksi, ellet voi muuta, sanoi myyrä ja laski mahallaan lähimmän kumpareen. Lasku näytti niin hassulta, että lumiukko purskahti nauruun... Ja se joka nauraa, elää! Ja se joka elää, osaa leikkiä. Tai ainakin oppii tuota pikaa."

Pakkasten mentyä tulee suojasää ja lumiukon on käydä kalpaten, mutta onneksi apu on lähellä. Myyrä hälyttää pelastuspartion koiran paikalle, ja se keksii viedä lumiukon hiihtohissille. Myyrä ja lumiukko - tai mitä siitä on jäljellä - nousevat ylös vuorille, ja myyrä rakentaa ystävänsä siellä ehjäksi jälleen.

Lumiukko jää lumen luo vuorille, kun myyrä palaa takaisin laaksoon, heiluttaen sieltä kättään silloin tällöin ystävälleen. Mutta kun tulee uusi talvi, lumiukko laskee suksilla alas rinnettä leikkiäkseen jälleen ystävänsä kanssa.

Myyrä ja lumiukko on suloinen kirja talven riemuista ja ystävyyden merkityksestä. Lystikkäät kuvat ovat värikkäitä ja niissä on paljon yksityiskohtia, Tšekin (silloisen Tšekkoslovakian) eläimiä, puita ja syyskuvissa hedelmiä. Kännykkäkuvani eivät tee oikeutta kirjan sivun- ja aukeamankokoisille iloisille piirroskuville. 

     Zdeněk Miler & Hana Doskočilová: Myyrä ja lumiukko, 35 s.
     Kustantaja: Tammi 2005
     Tšekinkielinen: Krtek a sněhulák 1998 ; Suomentaja: Kirsti Siraste
     Kansi ja kuvitus: Zdeněk Miler

KIRJA on kirjastosta.
Marraskuussa Kuukauden kieli on tšekki.

Kim Thúy: Vi

Viehätyin kovasti keväällä julkaistusta kanadanvietnamilaisen Kim Thúyn omaelämäkerrallisesta pienoisromaanista Ru. Niinpä tartuin innolla hänen toiseen, niin ikään pienimuotoiseen teokseensa Vi, joka ilmestyi suomeksi nyt syksyllä.

Ru ja Vi ovat hyvin samanoloiset kirjat. Rusta kirjoitin: "Kim Thúy koostaa elämäntarinansa pienistä paloista. --- Kokonaisuudesta muodostuu mosaiikkimainen, samalla kertaa täyteläinen ja aukkoinen. --- ... kerronta on eri ajoissa viipyilevää, paikoin ajatus ja muistelu vain pyyhkäisee tapahtumia unenomaisesti, välillä tarkentaa yksityiskohtiin." Vitä voisin kuvata samoin sanoin, vaikka jotain erilaistakin, omanlaistaan, teoksessa on.

"Onneksi elämä kuitenkin yllättää mielellään ja muuttaa vallitsevaa järjestystä jatkuvasti niin että kaikille avautuu tilaisuus elää mukana liikkeessä ja saada rytmistä kiinni."

Vi on samalla tavalla runollinen kuin vanhempi sisarkirjansa, mutta ei ehkä ihan yhtä sirpalemainen. Vi keskittyy minäkertojan lapsuuteen ja vanhempien sukujuuriin Vietnamissa sekä erityisesti kasvu- ja opiskeluvuosiin Kanadassa ja muutaman vuoden työkomennukseen Hanoissa. Kirja on kasvukertomus, jossa tyttö varttuu nuoreksi naiseksi kahden kulttuurin välissä ja joutuu etsimään itseään ja määrittelemään, kuka hän oikein on. Vietnamilaisyhteisö painottaa - ja painostaa - vietnamilaisten perinteiden mukaista elämää ja käytöstä - tärkeää on, ettei lapsi, nuori, jo aikuiseksi varttunut, tuota häpeää vanhemmilleen.

Myös rakkauden syttymisestä ja loppumisesta kirja kertoo, ensin Kanadassa ja sitten Vietnamissa. Kanadassa vietnamilainen traditio vaatii kihlausta, vaikka sen aika ei vielä olisi ollut, ja joka siksi päättyy tylysti. Vietnamissa kohtalo järjestää toisen mahdollisuuden, kun Vi tapaa erään miehen sattumalta kolmesti, ensin Kambodzhassa, sitten Ranskan itsenäisyyspäivän juhlissa Hanoissa ja vielä kolmannen kerran. Heidän tarinansa päättyy ja jää avoimeksi, samaan aikaan, tai jäisi, ellen olisi lukenut ensimmäistä kirjaa, Ruta.

Pidin Vistä niin kuin pidin Rustakin, mutta Villä ei ollut samaa etua kuin Rulla, esikoisen ja yllättäjän etua. Silti luin Kim Thúyn sulavaa kerrontaa ja paikoin aforisminomaisia lauseita nautiskellen, pysähdellen. Kieli on kaunista, kerrottu elämä usein ei.

              Kim Thúy: Vi, 133 s.

              Kustantaja: Gummerus, 2019

              Alkuperäinen ranskankielinen: Vi, 2016 ;   Suomentaja: Marja Luoma

              Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

KIRJA on kirjastosta. Sitä on luettu blogeissa, esimerkiksi Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Tuijata.

Haaste: Elämä, kerta kaikkiaan

Jännitystä Jemenissä

Etsin luettavaksi kirjaa, joka sijoittuu Jemeniin, ja suomenkielisestä tarjonnasta ei silmiin sattunut muuta kuin poliittisia analyysejä tai tositarinoita tyttölasten, siis nimenomaan lasten, järjestetyistä avioliitoista. Mielin fiktiota ja päädyin hankkimaan verkosta amerikkalaisen Peggy Hansonin kirjoittaman mysteerin Deadline Yemen.

Hansonin kirjan päähenkilö on hurmaavasti nimetty Elizabeth Darcyksi, ja kertonee kirjailijan lukurakkaudesta. Matkoilla toimittaja Darcylla on aina matkalukemisenaan Jane Austenia:

"I reached into my carry-on to touch my Jane Austen security blanket - Emma, this time. I never travel without Jane." 

".., I took out Emma for added cover and to complete the cocoon of privacy. While I wouldn't want to live it, I find the rigid social order of the nineteenth century England comforting. Here in twentieth century Yemen, it was echoed by a different sort of social rigidity, where women at home see only the men in their immediate families." 

On vuosi 1997. Elizabeth Darcy on saapunut Jemenin pääkaupunkiin Sanaahan (mitenkähän Sanaa oikein taivutetaan?) yhdysvaltalaisen lehden,  työnantajansa, toimeksiannosta. Hän kirjoittaa taustoittavaa artikkelia Jemenin arkkitehtuurista ja samalla uutisoi mistä tahansa amerikkalaisia lukijoita kiinnostavasta. Tämä on toimittaja Darcyn julkinen työtehtävä, mutta Elizabethilla on toinen, hänelle itselleen paljon tärkeämpi tehtävä: hänen ystävänsä Halima oli lähettänyt hänelle lyhytsanaisen viestin, jossa pyysi Elizabethilta apua: "Come. Please."

Sen enempää ei Elizabeth Darcy tiedä, kun hän varaa liput ensimmäiseen mahdolliseen koneeseen ja lentää Sanaahan. Hän vain tietää, että hänen on riennettävä auttamaan ystävää, joka pelasti hänen henkensä, kun hän edellisellä kerralla Sanaassa joutui pulaan. Se tapahtui kolme vuotta aikaisemmin, kun Elizabethin lehti oli lähettänyt hänet raportoimaan Jemenin sisällissodasta etelän ja pohjoisen välillä. Maa on muuttunut sen jälkeen, matkustamista Jemeniin pidetään vaarallisena kidnappausuhan takia. Siitä huolimatta Elizabeth ei voi muuta kuin lähteä auttamaan Halimaa, sillä tämä ei olisi ottanut yhteyttä häneen, jos joku muu lähempänä olisi voinut tehdä jotain.

Perillä Elizabeth Darcy asettuu hotelliin ja alkaa kerätä materiaalia tausta-artikkeliaan varten. Vanhassa kaupungissa liikkuessaan hän yrittää keksiä, miten saisi yhteyden Halimaan. Tämän perustama naistenjärjestö Friends of Yemen on suljettu eikä toimittaja tiedä, missä Haliman perhe asuu, eikä taitaisi olla kovin turvallistakaan heille, jos ulkomaalaisen toimittajan nähtäisiin menevän taloon. Kun Elizabeth viimein saa yhteyden Halimaan - tai Halima häneen - käy ilmi,  että Haliman nuori veli on kadonnut tai pikemminkin liittynyt ääriryhmittymään ja oleskelee sen harjoitusleirillä maan pohjoisosissa. Perhettä tarkkaillaan pojan vaarallisten yhteyksien vuoksi eikä suku voi ottaa häneen yhteyttä. Halima pyytää Elizabethia matkustamaan Sa'dan kaupunkiin, etsimään Alin käsiinsä ja toimittamaan tälle sana, että tämän nuori morsian on sairaana.

Elizabeth Darcy tekee kuten hänen ystävänsä pyytää, oli se sitten vaarallista tai ei. Jo pääkaupungissa toimittaja kohtasi haasteita, mutta matka pohjoiseen on täynnä vaaroja ja seikkailuja. Tarinaan kietoutuu ääriuskonnollisia aineksia, jotka on koulutettu äärimmäisiin tekoihin uskottomia vastaan. On epäilyksiä, vakoilua ja vastavakoilua, kidnappaus, jotain mainitakseni. Elizabeth pukeutuu useammin kuin kerran paikallisten naisten täyspeittävään burkaan, jonka suojissa hän tarpeen tullen pystyy liikkumaan tunnistamattomana.

Peggy Hansonin romaanissa murhataan useita ulkomaalaisia, joihin Elizabeth on ehtinyt tutustua, ja hän yrittää päästä selville, kuka rikosten takana on. Silti kirja ei oikein pääse kehittymään rikosarvoitukseksi, vaikka sellaista odotin. Henkilöitä on paljon, niin jemeniläisiä kuin maassa asuvia tai siellä usein käyviä ulkomaalaisia, eikä Elizabeth tiedä useimmista, ovatko he hyviä vai pahoja ja millaisilla asioilla he todella liikkuvat Jemenissä. Dramaattisten vaiheiden jälkeen ja ennen kirjan päättymistä näihin kysymyksiin saadaan vastauksia.

Rikosten tutkimus ei ole teoksen keskiössä, mutta lopun tapahtumat ovat kieltämättä jännittävät. Kirjan hienoin anti on sen tarjoama kurkistus Jemeniin, maahan ja sen ihmisiin ja heidän tapakulttuuriinsa. Kirjailija on esipuheen mukaan asunut Jemenissä kolme vuotta 70-luvulla ja senkin jälkeen vieraillut siellä monta kertaa. Hän vie Elizabethin Jemenin naisten seuraan istumaan lattiatyynyillä ja juomaan teetä ja tämän silmin katsoo myös naisten asemaa perinteisessä miesten hallitsemassa maassa.

Kirja on toinen osa Peggy Hansonin kirjoittamaa Elizabeth Darcy -sarjaa. Aikaisempi teos on nimeltään Deadline Istanbul, mutta luulen, että yksi kirja oli minulle riittävästi Elizabeth-toimittajan seuraa. Olen tyytyväinen saatuani lukea Jemeniin sijoittuvan ja sitä kuvaavan romaanin, mutta Istanbulista etsin muuta luettavaa.

          Peggy Hanson: Deadline Yemen, 307 s. (e-kirja)
         Kustantaja: Wildside Press LLC 2013

         Kansi: Anne Welles Auer (kirjailijan tytär)

E-KIRJA on oma ostos.

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, ja 23. Kirjan nimessä on jokin maa.

Maailman ympäri 80 päivässä -haasteessa on tultu Suezista Jemeniin. Deadline Yemen sijoittuu pääasiassa maan pääkaupunkiin (Sanaa), mutta koska Aden mainitaan useamman kerran ja jokin kappale kertoo siellä tapahtuneista asioista, kirja sopii haasteeseen, jossa Jules Vernen sankari Phileas Fogg käy Suezin jälkeen leimauttamassa passinsa seuraavan kerran Adenissa.

L. M. Montgomery: Anne of the Island

Harmaina ja sateisina marraskuun päivinä on mukava uppoutua hyvän mielen kirjaan. Tällä kertaa sellaiseksi osuu L. M. Montgomeryn Anna-sarjan kolmas osa Anne of the Island, joka on suomennettu nimellä Annan unelmavuodet. Kirjasta jää aurinkoinen olo, vaikka Anne, kuten Montgomery hänen nimensä kirjoitti, elää siinä ystävineen neljä vuodenkiertoa pohjoisen säitten vaihtelussa, sateessa ja myrskyssä, lumisateessa ja pakkasessa, kesän leppeässä valossa ja lämmössä.

Anne on jo 18-vuotias, ja kaksi vuotta opettajana rakkaassa Avonlean kylässä ovat ohi. Hän jättää hyvästit rakkaille ihmisille ja paikoille ja matkustaa Prinssi Edwardin saarelta Nova Scotiaan. Edessä on neljä vuotta kirjallisuuden opintoja korkeakoulussa, ja vaikka sydänystävä Diana jää Avonleaan valmistelemaan häitään, ihan yksin ei Annen tarvitse uuteen vaiheeseen lähteä, sillä vanhat koulutoverit Gilbert Blythe ja Charlie Sloane tulevat yhtä matkaa samaan opinahoon. Perillä odottaa Priscilla, jo opettajakurssilta tuttu, ja kaikki he, joihin Anne opiskeluaikanaan tulee tutustumaan.

Anne of the Island -teos on kirjoitettu samalla kauniilla kielellä kuin sarjan aikaisemmatkin osat ja on mielestäni vielä romanttisempi kuin kaksi edellistä kirjaa. Siinä on runsaasti lumoavia, runollisia luontokuvauksia ja paljon seuranpitoa ja ystävyyttä talossa, jonka Anne vuokraa kolmen muun opiskelevan tytön kanssa. Annea kositaan ensimmäisen kerran, ja voi, millainen kosinta se on! Anne on kuvitellut ensimmäisen kosintansa olevan ylen kaunis, suloinen ja romanttinen ia vastaavansa "kyllä" unelmiensa prinssille. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Eikä pari seuraavaakaan kohdalle osuvaa kosintaa ole juuri sen parempia haaveilevalle neidolle. Anne kohtaa kyllä korkeakoulussa miehen, joka tuntuu kaikin puolin sltä oikealta, mutta onko sittenkään... Lukija ei yllläty, kun kirjan lopussa Annea kositaan vielä kerran ja niin romanttisesti kuin hän vain toivoa voi. Romantiikkaa ja ihania tunteita siis riittää, mutta sen ohessa uusia ja vanhoja ystäviä sekä ahkeraa opiskelua tutkintoa varten.

L. M. Montgomery kirjoittaa Anna-sarjan kirjoihin myös elämän varjopuolta kuten orpotytön elämäntarinaan sopii. Anne liikuttuu, kun pääsee näkemään sen talon, jossa hänen vanhempansa asuivat, kun hän syntyi, ja saa jopa nipun kirjeitä, jotka hänen äitinsä ja isänsä kirjoittivat toisilleen seurusteluaikana. Avonleassa taas Ruby Gillis, yksi vanhoista kouluaikaisista ystävistä, niin elämänhaluinen, sairastuu tuberkuloosiin ja menehtyy.

Annen kirjoittaminen alkaa kehittyä sarjan tässä osassa kohti julkaisevaa kirjailijuutta. Pettymys on suuri, kun arvostettu lehti palauttaa Annen sille lähettämän kertomuksen. Asia ei muutu paremmaksi sillä, että sama tarina voittaa leivinjauhetehtaan kirjoituskilpailun, johon Anne ei edes tiedä osallistuneensa! Lehden aikaisemmin hylkäämä kertomuksen käsikirjoitus oli jäänyt Dianalle, joka huomasi kilpailuilmoituksen leivinjauhemainoksessa, ja niinpä hän kirjoitti Annen tarinaan yhden pienen leipomiskohtauksen, jossa käytettiin juuri kyseistä leivinjauhetta. Anne on vimmoissaan, mutta Dianan pyytämättä antamalla avulla on kuitenkin hyviä seurauksia, sillä toinen lehti alkaa nyt pyytää Annelta kirjoituksia ja jopa maksaa niistä.

Anne suorittaa tutkintonsa Nova Scotiassa ja palaa Avonleaan kesäksi. Sarja jatkuu Annen uusilla vaiheilla, sillä Montgomery kirjoitti kaikkiaan seitsemän Anne-kirjaa, vaikka hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli kirjoittaa vain ensimmäinen osa itsenäiseksi teokseksi. Kustantajan ehdotuksesta hän jatkoi Annen vaiheista kirjoittamista siihen asti, kun tämä oli keski-ikäinen perheenäiti. Eli jatkoa seuraa täällä blogissakin, jossain vaiheessa.


Anna-sarja:
  1. Anne of Green Gables (suomeksi Annan nuoruusvuodet, Annan ikä 11-16 v)
  2. Anne of Avonlea (suomeksi Anna ystävämme, Anna 16-18 v)
  3. Anne of the Island (suomeksi Annan unelmavuodet, Anna 18-22 v)

         L. M. Montgomery: Anne of the Island, 292 s. (paperback)
        Kustantaja: Puffin Books (Penguin Group) 1981 (ensijulkaisu 1915)

        Kansikuva tv-sarjasta "Anne of Green Gables - The Sequel"

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA blogeissa Annan unelmavuosista: Kirjojen kamari, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, sheferijm

Helmet-haasteessa kirja sopii vaikka kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ja 19. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (Anna-sarja). 
Myös: Montgomery-haaste ja Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste.

Ranya ElRamly: Auringon asema

"Kun minä istuin pöydän ääreen kuorimaan appelsiinia, minä tiesin, että voin tehdä kuoreen neljä viiltoa, jolloin kuori irtoaa helposti, niin teki minun äitini. Mutta minä tiesin myös, että voin toisaalta leikata kuoren irti pitkänä spiraalina, jonka voin pujottaa hetkeksi ranteeseeni kuin korun, niin teki minun isäni."

Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) esikoisteos ja toistaiseksi ainoa kirja Auringon asema on runollinen romaani suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin kohtaamisesta, rakastumisesta ja perheen perustamisesta. Kertojana on heidän tyttärensä, hän syntyy Intiassa, kasvaa lapsena isän kotimaassa ja muuttaa myöhemmin Suomeen.

Ranya ElRamlyn omissa elämänvaiheissa on paljon samaa kuin kirjan kertojan, hän on syntynyt Intiassa suomalaiselle äidille ja egyptiläiselle isälle, ja perhe on asunut Egyptin ja Suomen lisäksi muun muassa Libyassa ja Saudi-Arabiassa, joten ehkä en ole kovin väärässä pitäessäni Auringon asemaa autofiktiona.

Teoksen kerronta on kaunista ja rakenne kiehtova. Rakkaustarinan koko kaari kuoriutuu esiin kerros kerrokselta, se ei etene lineaarisesti, vaan kiertää spiraalina ympyrää, kuin isän appelsiinin kuori. Aikatasot lomittuvat keskenään vapaasti assosioiden: vanhempien tutustuminen, kertojan lapsuus, aikuisuus. Kirjailijalla on muutamia lauseita, jotka hän tuo kirjaan toistuvasti:

"Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin." 

"Minun isäni oli työmatkalla, kun hän tapasi minun äitini, kun hän tapasi minun äitini ja päätti heittää kaiken vanhan pois."

Toisteiset lauseet avautuvat johonkin uuteen, vievät syvemmälle, tarina etenee, ja lukija ymmärtää enemmän. Vanhempiensa tapaamisen ja avioliiton lisäksi kertoja vertaa toisiinsa suomalaista ja egyptiläistä kulttuuria ja kuvaa tavattoman hyvin monessa eri maassa kasvaneen tuntoja ja oman identiteetin etsintää.

"Minä en enää aio juurtua minnekään, minun saareni kulkee minun mukanani tästä päivästä eteenpäin. 

Minä istun silkkityynyllä, luen kovakantista kirjaa ja juon maitoa. Kerta kaikkiaan."

Auringon asema on kokoaan suurempi kirja, täynnä runoa ja tunnelmaa, ja se sisältää surullisuudessaan täyteläisen ja riipaisevan tarinan. En ihmettele yhtään, että ElRamlyn kirja voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon (2002), Runeberg-palkinnon (2003) että Kiitos kirjasta -mitalin (2003).

               Ranya ElRamly: Auringon asema, 190 s
                 Kustantaja: Seven 2003 (pokkari). (1. p. 2002)

KIRJA on BookCrossing -kirja, jätetty kirjaston asiakkaiden kirjanvaihtohyllyyn, josta sen sattumanvaraisesti poimin luettavakseni.
MUUALLA esimerkiksi: Kiiltomato/Niina Hakalahti, Mari A:n kirjablogi, Mrs Karlsson lukee, Sallan lukupäiväkirja, There's no such thing as too many books

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja (valittu silmiin osuneen BoookCrossing -tarran houkuttelemana).
Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, koska autofiktio.
Maailman ympäri 80 päivässä -haasteessa (Jules Vernen kirjan mukaan) olen saapunut Euroopan halki Lontoosta Egyptiin - Phileas Fogg pysähtyi Suezin satamassa, mutta mieleistä Suezille sijoittuvaa kirjaa ei nyt löytynyt, joten kelvatkoon tämä suurelta osin  Egyptissä tapahtuva teos tähän kohtaan.