tag:blogger.com,1999:blog-83222485825898957752024-03-14T09:51:02.673+02:00Kirjan pauloissa. . . . Lukupäiväkirjan merkintöjä ...Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.comBlogger694125tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-46273642166241896382024-01-31T21:06:00.002+02:002024-01-31T21:17:19.153+02:00Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle (Klassikkohaaste 18)<p><span style="font-family: arial;">Sain muutama vuosi sitten tädiltäni hyvin säilyneen ja kauniin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan, jota en ole koskaan lukenut. Tarina on toki televisiosarjasta tuttu, ja nyt se on jälleen ajankohtainen uuden elokuvaversion saatua ensi-iltansa aiemmin tässä kuussa. Mikä siis voisi olla sopivampi aika lukea Klassikkohaasteeseen kirjasarjan ensimmäinen osa, <b><i>Tie Myrskyluodolle</i></b>. Klassikkohaaste on ehtinyt jo <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/09/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-18.html" target="_blank"><span style="color: #2b00fe;">18. kierrokselle</span></a>. Sitä luotsaa tällä kertaa Ankin kirjablogi.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Myrskyluoto-sarjan viisi ohutta romaania on Maijan kehityskertomus. Alkuosa kertoo nuoresta ahvenanmaalaisesta tytöstä, joka on ihastunut kotikylän poikaan, Magnukseen. Sitten tulee Kala-Erker, isän tuttu kalakaupoista, ja tuo poikansa Janin mukanaan. Kun Erker ja Jan saapuvat uudelleen, Maija tietää, että jotain erityistä on tiedossa. Varmasti he ovat tulleet pyytämään talosta tyttöä Janille vaimoksi, ja se tyttö on tietysti Maijan isosisko Anna. Kaikki yllättyvät, kun Jan haluaakin Maijan eikä ketään toista.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2zKCAcYF_vfZXMZCy1ivrf23ZicT9yaZs5wPISLQKh9bWqHYa2hvfhfD5zhoDLZBDv-BiuE7P7xe93MXJvdcHi865U1zmezlgW8z2yfyOdwpYouCn2t9w-M3KuIMpYQou9a0QuLhm2bDJcUZhcQ_mzx-Webm4_kfwWdUR_ypc7XGeCNpBffgaTsNYM9Jp/s405/Tie%20Myrskyluodolle.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="405" data-original-width="298" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2zKCAcYF_vfZXMZCy1ivrf23ZicT9yaZs5wPISLQKh9bWqHYa2hvfhfD5zhoDLZBDv-BiuE7P7xe93MXJvdcHi865U1zmezlgW8z2yfyOdwpYouCn2t9w-M3KuIMpYQou9a0QuLhm2bDJcUZhcQ_mzx-Webm4_kfwWdUR_ypc7XGeCNpBffgaTsNYM9Jp/w294-h400/Tie%20Myrskyluodolle.jpg" width="294" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Ahvenanmaalainen Anni Blomqvist (1909-1990) on sijoittanut romaanisarjan itselleen tuttuun elämänpiiriin ja ammentanut siihen omasta henkilökohtaisesta historiastaan. On kiinnostavaa lukea niistä vuosista, jotka Maija eli vielä vanhempiensa kodissa kihlauksen ja häitten välissä. Äidin mielestä Maijan tuli oppia paljon lisää niin elämästä kuin kuolemastakin ennen miehelään menoa ja muuttoa eristyneelle Myrskyluodolle. Niinä vuosina Maija tuskin näki Jania, mutta niin vain alkoi nuoruudenihastus vähitellen haalistua ja tilalle syntyä kiintymys tulevaan aviomieheen. Missään vaiheessa Maijan mieleen ei noussut kapinointi, kun isä yksin päätti hänen tulevaisuudestaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Maija on reipas ja työteliäs ja samaan aikaan taipuvainen unelmoimaan sekä tarkkailemaan luontoa. Häntä kiehtovat porraskamarissa asuvan vanhan Ollen tarinat vanhoista ajoista ja kaikesta, mikä on näkymätöntä ja silti elämään kuuluvaa kuten haltiat, tontut ja veden emäntä. Mietin, mihin ajankohtaan tapahtumat sijoittuvat. Jossain kohtaa mainitaan matka uuteen pääkaupunkiin. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1812. Miehet myös jutustelevat suuresta Paosta, josta arvelevat olevan yli sata vuotta. He tarkoittanevat isovihan aikaa 1700-luvun parina alkuvuosikymmenenä. Arvelenkin kirjan fiktiivisen Maijan eäneen 1800-luvun alkupuoliskolla.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><i>Tie Myrskyluodolle</i> on nopealukuinen kirja, jossa ei kikkailla omaperäisillä kerronnallisilla ratkaisuilla tai kielellä. Anni Blomqvist vaihtaa taitavasti tunnelmasta toiseen. Yhdessä luvussa äiti lähettää Maijan kummitätinsä kanssa valvomaan naapurin papan kuolinvuoteen äärelle. Tummasävyistä lukua seuraa kappale, joka on täynnä kevään aurinkoa ja lintujen iloista laulua.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kirja päättyy siihen, kun Maija muuttaa Myrskyluodolle tuoreena aviovaimona. Tuntuu, että tarina on vasta alussa, mutta niin kai pitääkin, kun sarjasta on vielä neljä teosta jäljellä. Niiden kimppuun siis pikapuoliin.</span></p><p><span style="font-family: arial;"></span></p><div style="background-color: white; font-size: 15.4px;"><p style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"></p><div style="text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22px;"> Anni Blomqvist: </span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22px;"> <i>Tie Myrskyluodolle</i>, 154 s.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22px;"> Kustantaja: Gummerus 1977 (1. suomenkielinen painos 1974)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22px;"> Ruotsinkielinen alkuteos <i>Vägen till Stormskäret</i> (1968), </span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22px;"> suomentanut </span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;">Björn-Christer Lindgren.</span></div><p></p><p><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, times new roman, serif;">*** *** ***</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Osallistun jälleen Klassikkohaasteeseen p</span><span style="font-family: arial; font-size: medium;">arin vuoden blogitauon jälkeen. Edellinen kirjoitukseni blogiin olikin tasan kaksi vuotta sitten samaisessa haasteessa. Ehkä säännöllisempi kirjoittelu viriää taas hiljalleen. Lukemisesta ei taukoa ole ollut.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Muut haasteeseen osallistuvat kirjat löytyvät <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2024/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-osa-18.html" target="_blank">koonnista</a></b>.</span></p><div style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b><br /></b></span></span></div><div style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Aiemmat klassikkohaastekirjani:</b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><br /> Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon <b><i><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2015/07/juhani-aho-papin-rouva-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77; text-decoration-line: none;" target="_blank">Papin rouva</a></i></b><br /> Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin <i><b><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/01/mika-waltari-sinuhe-egyptilainen.html" style="color: #1a4a77; text-decoration-line: none;" target="_blank">Sinuhe egyptiläinen</a></b></i><br /> Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/07/tsingiz-aitmatov-valkoinen-laiva.html" style="color: #1a4a77; text-decoration-line: none;" target="_blank">Valkoinen laiva</a></i></b><br /> Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin<b> <i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/01/maria-jotuni-arkielamaa-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77; text-decoration-line: none;" target="_blank">Arkielämää</a></i></b><br /><b> </b>Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/07/f-e-sillanpaa-hurskas-kurjuus.html" style="color: #1a4a77; text-decoration-line: none;" target="_blank">Hurskas kurjuus</a></i></b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><b style="font-style: italic;"> </b>Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn<span style="color: #073763;"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/01/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vanhus ja meri</span></a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #073763;"><b><i> </i></b></span>Klassikkohaaste 7: Lee Harperin</span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/07/harper-lee-kuin-surmaisi-satakielen.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Kuin surmaisi satakielen</span></a></span></i></b><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><i style="font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin <b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/01/pearl-s-buck-hyva-maa-klassikkohaaste-8.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Hyvä maa</span></a></span></i></b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif">Klassikkohaaste 9: Anne Brontën </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/08/anne-bronte-agnes-kotiopettajatar.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Agnes kotiopettajatar</span></a></span></i></b><br /><span face="arial, helvetica, sans-serif"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon<span style="color: #444444;"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vetää kaikista ovista</span></a></span></i></b></span></span></div><div style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-family: arial;"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/john-galsworthy-omenapuu.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Omenapuu</span></a></i></b></span></div><div style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-family: arial;"><b> </b></span><span style="font-family: arial;">Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/arthur-conan-doyle-hound-of.html" style="color: #005cb2; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">The Hound of the Baskervilles</span></a></i></b></span></div><div style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="font-family: arial;"><span style="color: #222222;"> Klassikkohaaste 13: Anni Swanin </span><b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/07/anni-swan-ollin-oppivuodet.html" style="text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #073763;">Ollin oppivuodet</span></a></i></b></span></div><div style="font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="color: #222222; font-family: arial;"><b> </b></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: #222222;">Klassikkohaaste 14: V. S. Naipaulin </span><b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2022/01/v-s-naipaul-mystic-masseur.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">The Mystic Masseur</span></a></i></b></span></div></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-74495982550968708352022-01-31T23:52:00.061+02:002022-02-01T00:31:41.439+02:00V. S. Naipaul: The Mystic Masseur (Klassikkohaaste 14)<p><span style="font-family: arial;">Blogi ja bloggari ovat viettäneet kirjoitustaukoa, joka on ihan huomaamatta venähtänyt melkein puoleksi vuodeksi. Olen kyllä lukenut, mutta muut kirjoitusjutut ovat varastaneet blogilta ajan. Tarkoitus on aktivoitua Kirjan pauloissa tässä kevään mittaan. Klassikkohaastetta en kuitenkaan malta jättää väliin, kun olen osallistunut kaikille aikaisemmille kierroksille. Tällä kertaa haasteen järjestää Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia. 14. Klassikkohaasteen <b><a href="https://mainoskatko.blogspot.com/2022/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-14.html" target="_blank">kooste</a></b> ja linkit luettuihin kirjoihin löytyvät linkin takaa.</span></p><p></p><span style="font-family: arial;">Valitsin luettavaksi teoksen kirjailijalta, jonka tunnen vain etäisesti. Hän on kirjailijanimeltään V. S. Naipaul (1932-2018), syntyi </span><span style="font-family: arial;">Trinidadissa, sai 18-vuotiaana opiskeluapurahan Englantiin ja alkoi kirjoittaa neljä vuotta myöhemmin. Sen jälkeen hän ei koskaan tehnyt muita töitä kuin kirjoittajan - kirjailijana ja toimittajana. Lontoosta tuli hänen kotikaupunkinsa. V. S. Naipaulille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 2001.</span><div><span style="font-family: arial;"><br /></span><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWQJlRLbDZNctYL-I0n_vIzIhwqnrqa0bE5-oHa8K1qiS55vBC82pm6Tf-jW4zf5j77jtaEeFniqbgpLVDvh5SzPfZuDF58E8bMeL1sCcwfv5qyyCL4LehdNuyr2-L2u1z6VT-DKJcfT94kKwGibVicg8E1zprMofGgsNCPbRSBumRwmaooIwAuIhtMw=s475" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="310" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjWQJlRLbDZNctYL-I0n_vIzIhwqnrqa0bE5-oHa8K1qiS55vBC82pm6Tf-jW4zf5j77jtaEeFniqbgpLVDvh5SzPfZuDF58E8bMeL1sCcwfv5qyyCL4LehdNuyr2-L2u1z6VT-DKJcfT94kKwGibVicg8E1zprMofGgsNCPbRSBumRwmaooIwAuIhtMw=w261-h400" width="261" /></a></div><span style="font-family: arial;"><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div>V. S. Naipaulin esikoisteos </span><span style="font-family: arial;"><i style="font-weight: bold;">The Mystic Masseur</i> (</span><span style="font-family: arial;">suomennettu nimellä </span><i style="font-family: arial;">Täysinoppinut hieroja, </i><span style="font-family: arial;">1978) </span><span style="font-family: arial;">on Ganesh-nimisen miehen tarina. Hän syntyy </span><span style="font-family: arial;">intialaistaustaiseen perheeseen </span><span style="font-family: arial;">trinidadilaisessa </span><span style="font-family: arial;">maaseutukylässä</span><span style="font-family: arial;">. Hänen isänsä on hieroja, jonkinlainen hengellinen parantaja, jonka puoleen ihmiset kääntyvät kaikenlaisissa terveysongelmissaan. Isällä on paljon asiakkaita, mutta kerran eräs hänen hoitoonsa tuotu tyttö kuolee, ja isä ei halua jatkaa parannustyötään.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Isä haluaa Ganeshille koulusivistyksen ja lähettää hänet kaupunkiin opiskelemaan opettajaksi, vastoin pojan tahtoa. Ganesh suorittaa kuitenkin opintonsa loppuun ja saa paikan sijaisopettajana. Hän pettyy työhön ja jättää sen. Samaan aikaan hän saa kutsun tulla takaisin kotikylään, jossa hänen isänsä on kuollut.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Ganesh ei tiedä, mitä hän tekisi elämällään isän hautajaisten jälkeen - äiti on kuollut jo hänen lapsuudessaan. Kylän kauppiaalla on 16-vuotias tyttö, jonka isä mielellään naittaisi koulua käyneelle Ganeshille. Näin käykin. Hääseremonian yhteydessä Ganesh kiristää apeltaan myötäjäiset, joiden turvin hän turvaa oman ja perheensä tulevaisuuden. Ganesh ja Leela, tuore vaimo, muuttavat syrjäiseen pikkukylään. Siellä Ganesh haluaa tulla hengelliseksi parantajaksi isänsä jalanjäljissä, mystiseksi hierojaksi. Samalla hän haluaa kirjoittaa kirjan tai kirjoja, mikä on ollut hänen haaveensa jo pitkään.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ganeshin ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V._S._Naipaul" target="_blank">kirjailijan oman elämän</a> välillä. Kumpikin on syntynyt hinduperheeseen, jonka esivanhemmat on aikanaan tuotu Intiasta velkaorjiksi sokeriruokoplantaaseille Karibialle. Miehet ovat jopa käyneet samaa opinahjoa, Queens Royal Collegea, ja kummallakin on ollut pakottava halu tulla kirjailijaksi ja kirjoittaa kirja. Elämäkerta Wikipediassa kertoo, että Naipaulin ensimmäiset romaanit ja novellit kertoivat hänen lapsuutensa Karibiasta.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Suomalaiselle lukijalle <i>The Mystic Masseur</i> avaa kurkistusluukun ihan uuteen maailmaan. Ihmiset ovat valtaosaltaan köyhiä - vaikka Ganesh vaurastuukin elämänsä aikana - ja yrittävät tulla toimeen, miten parhaaksi taitavat. He petkuttavat toisiaan hyötymistarkoituksessa ja turvautuvat hengellisiin tai maagisiin vaikutusyrityksiin. Miesten on tarkoitus piestä naisiaan, jos kerran välittävät heistä. Ganeshin vaimo ajattelee näin, kun hänen miehensä on piessyt häntä ensimmäisen kerran häitten jälkeen:</span></div><div><span style="font-family: arial;"><blockquote>"It was their first beating, a formal affair done without anger on Ganesh's part or resentment on Leela's; [---] Ganesh had become a man; Leela a wife as privileged as any other big woman. Now she too would have tales to tell of her husband's beatings; and when she went home she would be able to look sad and sullen as every woman should."</blockquote></span></div><div><span style="font-family: arial;">Karibialainen englanti, jonka Naipaul laittaa henkilöidensä suuhun dialogeissa, on aika vinkeää, kun siihen ensin tottuu. Oletan, että se on sitä kieltä, mitä kirjailija kuuli lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Lukiessa kovasti alkoi kiinnostaa, miten kirjan kieli on käännetty suomeksi. Minusta on esimerkiksi hurmaavaa, miten ihmiset ilmaisevat jonkin ominaisuuden suurempaa määrää (erittäin hankala tms): "you choose a hard hard thing", "paper with fine fine writing".</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Kulttuurin ja elämäntavan kuvauksena kirja on omiaan. Henkilöistä kukaan ei päästä lähelleen eikä edes vaikuta kovin viehättävältä. Elämä on mieluummin vaikeaa ja ankeaa kuin iloista, mutta silti romaanissa on paljon huumoria, joka tekee siitä kepeähkön luettavan.</span></div><div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Helmet-haaste 2022: 16. Kirjan luvuilla on nimet.</span></div><div><p><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> V. S. Naipaul: </span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> <i>The Mystic Masseur</i>, 220 s.</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;" /><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> Kustantaja: Penguin Books 1964 (1. p. 1957)</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;" /><br /></p><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b><br /></b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Aiemmat klassikkohaastekirjani:</b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon <b><i><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2015/07/juhani-aho-papin-rouva-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Papin rouva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin <i><b><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/01/mika-waltari-sinuhe-egyptilainen.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Sinuhe egyptiläinen</a></b></i></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 3: </span><span style="background-color: white; color: #222222;">Tšingiz Aitmatovin <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/07/tsingiz-aitmatov-valkoinen-laiva.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Valkoinen laiva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin<b> <i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/01/maria-jotuni-arkielamaa-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Arkielämää</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"><b> </b>Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/07/f-e-sillanpaa-hurskas-kurjuus.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Hurskas kurjuus</a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #222222;"><b style="font-style: italic;"> </b>Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn</span><span style="color: #073763;"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/01/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vanhus ja meri</span></a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #073763;"><b><i> </i></b></span>Klassikkohaaste 7: Lee Harperin</span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/07/harper-lee-kuin-surmaisi-satakielen.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Kuin surmaisi satakielen</span></a></span></span></i></b><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><i style="font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin <b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/01/pearl-s-buck-hyva-maa-klassikkohaaste-8.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Hyvä maa</span></a></span></i></b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif">Klassikkohaaste 9: Anne Brontën </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/08/anne-bronte-agnes-kotiopettajatar.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Agnes kotiopettajatar</span></a></span></span></i></b><br /><span face="arial, helvetica, sans-serif"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon<span style="color: #444444;"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vetää kaikista ovista</span></a></span></i></b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/john-galsworthy-omenapuu.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Omenapuu</span></a></i></b></span></div><div><span style="font-family: arial;"><b> </b></span><span style="font-family: arial;">Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/arthur-conan-doyle-hound-of.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">The Hound of the Baskervilles</span></a></i></b></span></div><div><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 13: Anni Swanin</span><span style="background-color: white;"><span style="color: #222222;"> </span><b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/07/anni-swan-ollin-oppivuodet.html" target="_blank"><span style="color: #1a4a77;">Ollin oppivuodet</span></a></i></b></span></span></div></div></div></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-9131965536781105452021-08-29T20:10:00.003+03:002021-08-29T22:26:30.908+03:00Mestarietsivä Peppunen - Mestarivaras ja mestarietsivä<p><span style="font-family: arial;">Kesäkuussa vietettin Dekkariviikkoa, ja lähdin silloin maailmanympärimatkalle dekkareiden opastuksella. Viikko ei tietysti riittänyt siihen, ehdin lentää Islantiin (</span><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/arnaldur-indriason-haudanhiljaista.html" style="background-color: white; font-family: arial; font-style: italic; font-weight: bold; text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #2b00fe;">Haudanhiljaista</span></a><span style="font-family: arial;">), sieltä Kanadaan (</span><b style="background-color: white; font-family: arial;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/louise-penny-kuolema-kiitospaivana.html" style="text-decoration-line: none;" target="_blank"><span style="color: #2b00fe;">Kuolema kiitospäivänä</span></a></i></b><span style="font-family: arial;">) ja edelleen Australiaan (<b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/jane-harper-kadonnut-mies.html" target="_blank">Kadonnut mies</a></i></b>). Takaisin piti palaamani juhannuksen jälkeen ikiomalla dekkariviikolla, vaan toisin kävi, mutta käydän se palaaminen näin kesän päättyessäkin. Juhannuksen alla suunnittelin matkareitiksi Japania ja Singaporea ja niillä aion paluun alkaa. Japanin etappi ei vie maantieteellisesti sinne, mutta se on mukana kirjan tekijöiden mukaan.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCc8ORmUTpqkRAR5NDa6UbdliKkGbDPaTlz6KD6hrjRqfLJxMWSouhyIRJVdTTWLbaNKSo0H2rhO2-xBNRiidsYaCrHv36zLNK-nd5ba6KmEQIwsAeavQNOrnh6pQ7Xz3mBtisU0PddBkO/s562/Peppunen+mestarivaras+kansi.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCc8ORmUTpqkRAR5NDa6UbdliKkGbDPaTlz6KD6hrjRqfLJxMWSouhyIRJVdTTWLbaNKSo0H2rhO2-xBNRiidsYaCrHv36zLNK-nd5ba6KmEQIwsAeavQNOrnh6pQ7Xz3mBtisU0PddBkO/w285-h400/Peppunen+mestarivaras+kansi.jpeg" width="285" /></a></div><span style="font-family: arial;"><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div>Lukaisin hiljattain j</span><span style="font-family: arial;">apanilaisen lastenkirjan, jossa peppunaamainen mestarietsivä Peppunen ratkoo rikoksia ja arvoituksia. Se kuuluu sarjaan, jonka kakkososassa <b><i>Mestarivaras ja mestarietsivä</i></b> on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä, kirjan nimikkotarinassa, Mestarivaras U uhkaa varastaa Suurpukkilan sukukartanon perhekalleuden Yötaivaan välkkeen. </span><span style="font-family: arial;">Peppusta pyydetään estämään aie, mutta varas on ovela ja onnistuu sieppaamaan välkkyvän aarteen. Peppuselta ei kuitenkaan lopu konstit, sopivassa kohdassa hän tarttuu ikiomaan aseeseensa, ja tehtävä tulee suoritetuksi.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Kirjassa on pienille lukijoille hoksaamistehtäviä ja peppujen etsimistä sekä päättelypulmia. Näin he pääsevät harjoittamaan etsiväntaitojaan.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz1KhtOkb8hXImtO4Yvb6VyQT8Xbq6ZMuNEddFML4ka9EtPk9eXlaWLuzuImRpWEog2athyphenhyphenBg-0ij09lKy_VxKJs5AqmSLYsNkPKrygGZFAZUM0FobcP-1qsYMkpybG8Oi0UHzke8FnLd5/s556/Peppunen+Vohlala.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="556" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz1KhtOkb8hXImtO4Yvb6VyQT8Xbq6ZMuNEddFML4ka9EtPk9eXlaWLuzuImRpWEog2athyphenhyphenBg-0ij09lKy_VxKJs5AqmSLYsNkPKrygGZFAZUM0FobcP-1qsYMkpybG8Oi0UHzke8FnLd5/s16000/Peppunen+Vohlala.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Toisessa tarinassa "Brownin opivuodet" Peppusen koira Brown muistelee aikaa, jolloin alkoi käydä Hauveliinipoliisikoulua ja opetella puhumaan ja kävelemään kahdella jalalla. Koulun ullakolta löytyy herkkulaatikko, eikä kukaan tiedä, miten se on sinne päätynyt. Paikalle kutsutaan mestarietsivä Peppunen, jonka haiseva "Pröööööö" auttaa jälleen ratkaisemaan arvoituksen.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kirjassa on värikkäät kuvat, joissa on paljon mielikuvitusta ruokkivia yksityiskohtia. Koirakoulutarina on hellyttävä, ja Mestarivarkaassa kiero paha saa ansaitun palkkansa.</span></div><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjryhisxDYYRzGXjnDvP-Hr4dIFabF7th_rMBh2fEQ7tqQYfccmGKq6yvtNO-pHXG-WuslDXIQFrOPzbnAx6IbvTEnO_2fN-phXSoIQcje18fBNae_EF3nTXsqSLEMITeQ6o-yHeByDYlHi/s579/Peppunen+koirakoulu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="579" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjryhisxDYYRzGXjnDvP-Hr4dIFabF7th_rMBh2fEQ7tqQYfccmGKq6yvtNO-pHXG-WuslDXIQFrOPzbnAx6IbvTEnO_2fN-phXSoIQcje18fBNae_EF3nTXsqSLEMITeQ6o-yHeByDYlHi/s16000/Peppunen+koirakoulu.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="font-family: arial;">Kustantajan sivulla ikäsuositus on 5+, ja voisin kuvitella, että senikäisiin vetoaa Peppusen pörähtävä salainen ase. Aikuislukijan oli hieman vaikea lukea mustaa tekstiä tummalta taustalta, ainakin ei-niin-kirkkaassa valaistuksessa.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Troll-taiteilijanimen takaa löytyy japanilainen kaksikko, kirjailija Yoko Tanaka (s. 1976) ja kuvittaja Masahide Fukasawa (s. 1981).</span></p><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"> Troll: Mestarietsivä Peppunen - Mestarivaras ja mestarietsivä<br /></span><span style="font-family: georgia;"> Kustantaja: Nemo 2020, suomentaja Mayu Saaritsa</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"> Alkuperäinen: <i>Oshiri tantei kaito vs tantei</i>, 2017</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-26003021911606319652021-07-31T23:53:00.005+03:002021-08-29T21:01:48.910+03:00Anni Swan: Ollin oppivuodet (Klassikkohaaste 13)<p><span style="font-family: arial;">Anni Swanin kirjat olivat suosikkejani lapsena - lainasin niitä koulun kirjastosta ja varmaan myöhemmin kaupunginkirjastostakin. Kun hiljattain sain käsiini <b><i>Ollin oppivuodet</i></b>, luulin lukeneeni sen lapsuudessa, mutta tämä taisi kuitenkin jäädä väliin, sillä en muista tällaista Swanin tarinaa ollenkaan. Niinpä kirja on omiaan <b><a href="http://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2021/03/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-osa-13.html" target="_blank">13. Klassikkohaasteeseen</a></b>, jota luotsaa Kirjakaapin kummitus -blogi.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm6hGScBwiUcB645ConUOyV-5JDQyWkcOYgKquy5lTKtfhTwTb6cko8OQMSV9FBxc_afToOP-Q1hHRfa2KedUvz3uQEq1eSH4oPBGFGXUZ_2dzqfBZSXQoHFmFHXhV2YHaPLoMZ9xOm2Ie/s516/Ollin+oppivuodet.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="516" data-original-width="300" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm6hGScBwiUcB645ConUOyV-5JDQyWkcOYgKquy5lTKtfhTwTb6cko8OQMSV9FBxc_afToOP-Q1hHRfa2KedUvz3uQEq1eSH4oPBGFGXUZ_2dzqfBZSXQoHFmFHXhV2YHaPLoMZ9xOm2Ie/w233-h400/Ollin+oppivuodet.jpg" width="233" /></a></div><span style="font-family: arial;">Olli kasvaa Koivumäen kartanon ainoana poikana ja perillisenä. Hän on hemmoteltu ja tottunut saamaan haluamansa, ja kerran kiukuspäissään hän lähtee karkumatkalle. Hän aikoo pois kotoa aina Amerikkaan asti. Olli ei ole ehtinyt kovinkaan kauas, kun hänen serkkunsa Kaarle ratsastaa hänen ohitseen. Kaarle vie Ollin omaan ränsistyneeseen kartanoonsa yöksi, ja ennen aamua Kaarlella on suunnitelma siitä, miten hän voi huijata Ollille tulevan perinnön itselleen. Niinpä hän suostuttelee Ollin lähtemään kanssaan Ruotsiin.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Ruotsissa Olli joutuu suutarimestari Simolinin perheeseen ja ilkeän mestarin ja hänen poikiensa kiusattavaksi. Simolinin vaimo säälii poikaa, mutta miesväki kohtelee Ollia julmasti. Kuluu pari, kolme vuotta. Kaarlen suunnitelma on ilkeä: hän maksaa Simolinille pojan ylläpidosta ja vaitiolosta, ja kun Kaarlen pyynnöstä Olli lähettää äidilleen kirjoittamansa kirjeet Kaarlen osoitteeseen, joka ei tietysti koskaan saa niitä, Olli ei voi muuta kuin uskoa serkun väitteet siitä, että isä ja äiti ovat hylänneet poikansa konnuuksien takia.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Onneksi Olli saa yhden hyvän ystävän, Ränni-Pellen, joka houkuttelee Ollin karkaamaan kanssaan merille. Olli päätyy laivaan, joka tuo hänet Helsinkiin, ja joidenkin vaiheiden kautta suutarimestari Jokelan apupojaksi. Ollille koittaa paremmat ajat. Jokela on ystävällinen, ja naapurista Olli löytää ystäviä. Olli on myös oppinut läksynsä: kiukuttelevasta pikkupojasta on koettelemuksissa kasvanut ystävällinen, kohtelias ja vastuuntuntoinen nuorukainen. Joka kaipaa kotiaan, jonne ei usko olevansa tervetullut, ja vanhempiaan, joiden ei usko haluavan edes nähdä häntä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Monien käänteiden, seikkailujen ja vastoinkäymisten jälkeen kaikki päättyy hyvin, kuten Anni Swanin lastenromaaneissa tapaa käydä. Vanhahtava kieli on minusta viehättävää, mutta mietin kyllä, mitä nykylapset tuumivat siitä. Vai lukevatko he Swania? Kirja on kirjoitettu yli sata vuotta sitten ja on sanavalinnoissaan aikansa tuote. Kun Ränni-Pelle kerran suuttuu, hän sadattelee reippaasti: "Vai sinä, sen saamarin Simolin, sinä kaikkien konnien pääpappa, sinä sakaali, hottentotti, kalmukki!" </span><span style="font-family: arial;">Tarina on koskettava, paikoin nostalginen ja jopa pateettinen. Sopivaa lukemista helteiseen kesäsäähän.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Aikaisemmin olen kirjoittanut Anni Swanin kirjoista <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2017/05/anni-swan-iris-rukka.html" target="_blank"><i>Iris rukka</i></a>, <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2015/07/anni-swanin-sara-ja-sarri-kirjat.html" target="_blank"><i>Sara ja Sarri</i>, <i>Sara ja Sarri matkustavat</i></a>, <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2017/08/anni-swan-pikkupappilassa-seka-ulla-ja.html" target="_blank"><i>Pikkupappilassa</i> sekä <i>Ulla ja Mark</i></a>. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Helmet-haaste: Kirjassa opetetaan jokin taito (Ollille opetetaan suutarin työtä.)</span></p><p><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> Anni Swan</span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;">: <i>Ollin oppivuodet</i>, 197 s.</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;" /><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> Kustantaja: WSOY 1973 (SiniSet-sarja; 13. painos, 1. p. 1919)</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;" /><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22px;"> Kannen kuva: Martta Wendelin</span></p><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Klassikkohaasteen koonti </b>ja linkit muiden blogien kirjoituksiin löytyvät<b> <a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2021/07/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-koonti.html" target="_blank">TÄÄLTÄ</a>:</b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b><br /></b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Aiemmat klassikkohaastekirjani:</b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon <b><i><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2015/07/juhani-aho-papin-rouva-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Papin rouva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin <i><b><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/01/mika-waltari-sinuhe-egyptilainen.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Sinuhe egyptiläinen</a></b></i></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 3: </span><span style="background-color: white; color: #222222;">Tšingiz Aitmatovin <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/07/tsingiz-aitmatov-valkoinen-laiva.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Valkoinen laiva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin<b> <i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/01/maria-jotuni-arkielamaa-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Arkielämää</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"><b> </b>Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/07/f-e-sillanpaa-hurskas-kurjuus.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Hurskas kurjuus</a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #222222;"><b style="font-style: italic;"> </b>Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn</span><span style="color: #073763;"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/01/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vanhus ja meri</span></a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #073763;"><b><i> </i></b></span>Klassikkohaaste 7: Lee Harperin</span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/07/harper-lee-kuin-surmaisi-satakielen.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Kuin surmaisi satakielen</span></a></span></span></i></b><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><i style="font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin <b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/01/pearl-s-buck-hyva-maa-klassikkohaaste-8.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Hyvä maa</span></a></span></i></b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif">Klassikkohaaste 9: Anne Brontën </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/08/anne-bronte-agnes-kotiopettajatar.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Agnes kotiopettajatar</span></a></span></span></i></b><br /><span face="arial, helvetica, sans-serif"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon<span style="color: #444444;"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vetää kaikista ovista</span></a></span></i></b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/john-galsworthy-omenapuu.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Omenapuu</span></a></i></b></span></div><div><span style="font-family: arial;"><b> </b></span><span style="font-family: arial;">Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/arthur-conan-doyle-hound-of.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">The Hound of the Baskervilles</span></a></i></b></span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-87249653758972443172021-06-17T08:00:00.006+03:002021-06-17T12:41:28.197+03:00Eeva Joenpelto: Elämän rouva, rouva Glad<p><span style="font-family: arial;">Eeva Joenpelto syntyi tasan sata vuotta sitten 17.6.1921 Sammatissa. Mikä siis sen parempi aika tarttua hänen kirjaansa kuin tämä, ja laajasta tuotannosta löytyy valinnan varaa. Olen joskus poiminut romaanin <b><i>Elämän rouva, rouva Glad</i></b></span><span style="font-family: arial;"> kirjaston kirjanvaihtohyllystä, ja sen olen nyt lukenut juhlavuoden kunniaksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut Lohja-sarjan kakkonen, sillä luin toissa talven klassikkohaasteeseen ykkösosan <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" target="_blank">Vetää kaikista ovista</a></i></b>. Sen vuoro saa tulla myöhemmin.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5zDDpBp6CwbUEbXuCIhyphenhyphenQvDW0vsVFB02vzBDf8ZgLVDN9CCzCwimy8HFozrsD5D7EWBjy9RrWZK3RFwKPvaqobVxopSNtAUxF4H3FACbSdf5RJT4kSncl_JXj4GLqw9kX_HOaSb3_HBd7/s402/El%25C3%25A4m%25C3%25A4n+rouva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="402" data-original-width="260" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5zDDpBp6CwbUEbXuCIhyphenhyphenQvDW0vsVFB02vzBDf8ZgLVDN9CCzCwimy8HFozrsD5D7EWBjy9RrWZK3RFwKPvaqobVxopSNtAUxF4H3FACbSdf5RJT4kSncl_JXj4GLqw9kX_HOaSb3_HBd7/w259-h400/El%25C3%25A4m%25C3%25A4n+rouva.jpg" width="259" /></a></div><span style="font-family: arial;"><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Rouva Glad on liikenainen, joka on ollut kolmesti naimisissa ja jäänyt kolmesti leskeksi. Hänen sukunimensä ja varakkuutensa on peräisin keskimmäiseltä mieheltä, rakennusurakoitsija Viljami Gladilta, joka opetti vaimolleen omaisuuden kartuttamisen salat ennen äkillistä kuolemaansa. Nyt rouva omistaa kivitalon, hotellin ja paljon muuta, ja raha ja omistukset ovat hänelle elämän sisältö. Hän kohtaa paikkakunnalle muuttaneen uuden nimismiehen, Veikko Järvisen, joka on joutunut pulaan ja tulee pyytämään apua rouva Gladilta. Rouvan ja Järvisen välille syntyy erikoinen ystävyyssuhde, josta molemmat pyrkivät hyötymään.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Takaumissa rouva Glad muistelee mennyttä elämäänsä. Lapsuuden vaatimattomat olot, työ postikonttorissa ja sitten pankissa. Kolme erilaista avioliittoa, kolme erilaista miestä ja tarinaa. Kiltistä tytöstä kasvoi laskelmoiva ja kova nainen, jolla ei ole läheisiä ihmissuhteita ja joka ei välitä, mitä hänestä puhutaan. Eeva Joenpelto kuorii kerroksia yksi kerrallaan, kertoo Sara Gladin, omaa sukua Saara Heinosen, kehitystarinan, ja lukija alkaa ymmärtää, miksi rouva Gladista on tullut se, mikä hän on.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kaikista hienointa kirjassa on vahva ja vakuuttava ihmiskuvaus, joka ei tyydy pintailmiöihin, vaan paneutuu syvemmälle, sekä 30-luvun ajankuva, jossa nimismies pitää IKL:n poikakerhoa ja tulevaa sotaa enteillään. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Mieleen tulee, jälleen, miksi ihmeessä en ole lukenut Joenpeltoa enemmän. Hieno kirjailija!</span></p><p><span style="font-family: arial;">Helmet-haaste: 5. Kirja liittyy tv-sarjaan (1990 esitetty neliosainen tv-sarja)</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="color: #0a0a0a; line-height: 20.3636px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Eeva Joenpelto: <i>Elämän rouva, rouva Glad, 37</i></span></span></span><span style="color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="color: #0a0a0a; line-height: 20.3636px;"><span style="line-height: 22.4px;">8</span></span></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> s.<br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="color: #0a0a0a; line-height: 20.3636px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho 1984 (1. painos WSOY 1982)</span></span></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 21.56px;"><span style="color: #0a0a0a; line-height: 20.3636px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Päällys: Raimo Raatikainen</span></span></span></span></div><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNw7tHrPciFU1Ssyg_NFQW2KFldtr6lpRsli2N8RVNMIY-SglTMTzYiUzIzm4UZr7McYyHL59K4DNMK4wmJF4YyW1OCeqalKgbESLYKKG16EpkPA3UmS2vULmOpLzdXmFe4UYQe4kyDK6v/s500/Eeva+Joenpelto100.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNw7tHrPciFU1Ssyg_NFQW2KFldtr6lpRsli2N8RVNMIY-SglTMTzYiUzIzm4UZr7McYyHL59K4DNMK4wmJF4YyW1OCeqalKgbESLYKKG16EpkPA3UmS2vULmOpLzdXmFe4UYQe4kyDK6v/w200-h200/Eeva+Joenpelto100.jpg" width="200" /></a><br /><br /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; text-align: left;">Osallistun kirjalla Tuijata-blogin </span><b style="font-family: arial; text-align: left;">Eeva Joenpelto 100</b><span style="font-family: arial; text-align: left;"> -haasteeseen, <br />jonka <b><a href="https://tuijata.com/2021/06/17/koonti-eeva-joenpelto-100/" target="_blank">koosteesta</a></b> löytyy lisää linkkejä kirjailijan teoksiin.<br />#joenpelto100</span></td></tr></tbody></table><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-4721974234361685822021-06-13T23:56:00.005+03:002021-06-15T20:17:17.745+03:00Jane Harper: Kadonnut mies<p><span style="font-family: arial;">Dekkariviikon maailmanympärimatkalla saavutaan tänään <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/louise-penny-kuolema-kiitospaivana.html" target="_blank">Kanadasta</a> </span><span style="font-family: arial;">kolmanteen kohteeseen eli</span><span style="font-family: arial;"> Australiaan, Lukuvuorossa on Jane Harperin tänä vuonna suomeksi julkaistu <i><b>Kadonnut mies</b></i>, jonka luin englanniksi (<b><i>The Lost man</i></b>). Tämä on ensimmäinen Harperin kirja, jonka olen lukenut, ja jostain arviosta luin, että sitä pidetään kirjailijan parhaana jännityskirjana.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj_9H3ig9ck2iZau4tLyDhj7NBxLrMdm9wMxfTuuQOJgvOc_8pbKJcjIdt8hzmascj5VuL47aeCo0Q2S8WtOMsdEPuPjnnJACanek7Ih7hn7Xm8MUlJC4YzWWYcHCAHZOGRR92IOCqj6LK/s800/Kadonnut+mies+kollaasi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="643" data-original-width="800" height="321" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj_9H3ig9ck2iZau4tLyDhj7NBxLrMdm9wMxfTuuQOJgvOc_8pbKJcjIdt8hzmascj5VuL47aeCo0Q2S8WtOMsdEPuPjnnJACanek7Ih7hn7Xm8MUlJC4YzWWYcHCAHZOGRR92IOCqj6LK/w400-h321/Kadonnut+mies+kollaasi.jpg" width="400" /></a></div><i style="font-family: arial;"><div style="text-align: left;"><i style="font-family: arial;"><br /></i></div>Kadonnut mies</i><span style="font-family: arial;"> alkaa kohtauksella, joka synnyttää niin monia kysymyksiä ja aavistuksia, että kirjaa on ihan pakko ahmia. Kaukaisen pellon laidalla on vanha karjamiehen hauta, jolle on pystytetty korkeahko hautakivi. Sen kiven luo ajaa Brightin veljeksistä vanhin, Nathan, autossaan teini-ikäinen poikansa, joka on saapunut jouluksi isänsä luo Brisbanesta. Perillä he kohtaavat Nathanin nuorimman veljen, Bobin, joka on viettänyt yön haudan lähellä. Veljeksistä keskimmäinen, Cameron, on edellisenä päivänä löytynyt haudalta kuolleena.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Viranomaiset päätyvät siihen, että Cameron on tehnyt itsemurhan, mutta Nathan ei usko siihen mahdollisuuteen. Mutta mitä ihmettä Cameron teki karjamiehen haudalla, ilman autoa tai mitään varusteita? Hänen autonsa löytyy kilometrien päästä täydessä toimintakunnossa ja varustettuna runsain polttoaine-, juomavesi- ja ruokavarastoin, kuten he kaikki ovat tottuneet tekemään. Mikä sai Cameronin poistumaan autoltaan ja lähtemään polttavaan kuumuuteen ilman vettä?</span></p><p><span style="font-family: arial;">Cameronin kuolema on arvoitus, mutta salaisuuksia ja arvoituksia löytyy koko perhekunnasta. Ilmeisesti Cameron oli saanut hiljattain yhteydenoton eräältä naiselta, joka oli reppureissannut Australiassa ja työskennellyt Brightin tilalla silloin, kun Cameron oli vain 17-vuotias. Hän ei kuitenkaan kerro tästä mitään vaimolleen Ilselle, vaikka Nathan ja Bob tietävät siitä. Ja Cameronin ja Ilsen pikkutyttö tietää, että ennen kuolemaansa isä etsi jotain kovasti, mutta Ilsellä ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Kaksi Cameronin ja Bobin tilalla työskentelevää </span><span style="font-family: arial;">reppureissaajaa ovat luku sinänsä, jokin heissä saa Nathanin tutkimaan heidän tietojaan internetistä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kun kaikki kokoontuvat Cameronin ja Bobin omistamalle perheen tilalle, jolla myös veljesten äiti asuu, pintaan pääsevät monet muistot ankarasta ja jopa julmasta isästä sekä poikien nuoruuden kolttosista ja naissuhteista. Jane Harperin kirja kasvaa jännittäväksi trilleriksi ja perhe- ja sukudraamaksi, joka pitää otteessaan loppuun saakka. Ympärillä Queenslandin valtavat maatilat sekä paahtava kuumuus, jossa elävät tottuvat tarkkailemaan luontoa ja sen ilmiöitä selvitäkseen hengissä säässä kuin säässä, helteessä, tulvissa, myrskyissä.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa.</span></p><div style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22.4px;"> Jane Harper: <i>The Lost Man</i>, 411 s.<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Abacus 2019 (paperback; first published in Australia 2018)</span></div><div style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"><br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Suomeksi: <i>Kadonnut mies</i>, 400 s. </span></div><div style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Tammi 2021<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Suomentaja: Mari Hallivuori</span></div><div style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"><br /></span></div><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0OYhImRTiuiBUnKLHATPG2B40uNnAlDBBqISkcVrw69odlIN9rJJXTaacJDbB8p5iCq9FVajJp-lSvcgS2FJRKDbA_2kj1hzrKPZwU_OF8v4VXRmeIkdCZPciboveYtm2tfG4gL_9uU3/s400/Dekkariviikko2021.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="371" data-original-width="400" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX0OYhImRTiuiBUnKLHATPG2B40uNnAlDBBqISkcVrw69odlIN9rJJXTaacJDbB8p5iCq9FVajJp-lSvcgS2FJRKDbA_2kj1hzrKPZwU_OF8v4VXRmeIkdCZPciboveYtm2tfG4gL_9uU3/w200-h186/Dekkariviikko2021.jpg" width="200" /></a></div><span style="color: #0a0a0a; font-family: arial;">Tämä viikko on ollut dekkariviikko, ja sillä on luettu roppakaupalla dekkareita ja kirjoitettu niistä. Kirjablogeissa viikkoa luotsasi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Kiitos, Niina, dekkariviikon järjestämisestä! Lukuvinkkejä voi katsoa vaikka viikon <b><a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2021/06/dekkariviikon-kooste.html" target="_blank">koosteesta</a></b>.</span><p></p><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: arial;">Lähdin viikolla lukumatkalle maailman ympäri, mutta siinä kävi niin kuin uumoilin jo alkaessani, etten ehdi tehdä koko kierrosta loppuun asti. Niinpä jäin toiselle puolelle maailmaa. Ei hätää kuitenkaan, aion pitää toisen, oman dekkariviikon juhannuksen jälkeen, sillä pitäähän minun päästä kotiin Australiasta!</span></p><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: arial;">Dekkariviikolla matkustin ensin ISLANTIIN. Reykjavikissa seurailin komisario Erlendurin tutkimuksia </span><span style="font-family: arial;">Arnaldur Indri</span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif"><span style="font-family: arial;">ð</span></span><span style="font-family: arial;">asonin dekkarissa <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/arnaldur-indriason-haudanhiljaista.html" style="font-style: italic; font-weight: bold;" target="_blank">Haudanhiljaista</a>.</span></p><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Sieltä ylitin Atlantin KANADAAN, jossa tutustuin rikoskomisario Gamacheen ja Three Pines -kylään Louise Pennyn pitkän sarjan alkavassa romaanissa <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/louise-penny-kuolema-kiitospaivana.html" target="_blank">Kuolema kiitospäivänä</a></i></b>.</span></p><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kanadasta saavuin sitten AUSTRALIAAN, jossa jännitti ja mietitytti tämä Jane Harperin trilleri <b><i>Kadonnut mies</i></b>.</span></p><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Juhannuksen jälkeen matka jatkuu Australiasta Japanin ja Singaporen kautta takaisin Suomeen. </span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-73814912491128748332021-06-11T23:55:00.002+03:002021-06-11T23:55:35.179+03:00Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä<p><span style="font-family: arial;">Dekkariviikon maailmanympärimatka alkoi <a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/06/arnaldur-indriason-haudanhiljaista.html" target="_blank">Islannista</a>, ja tänään saavutaan toiselle etapille eli läntiseen Kanadaan. Kirjailija Louise Penny on sijoittanut melkoisen sarjan dekkareita sinne, </span><span style="font-family: arial;">pieneen fiktiiviseen Three Pines -nimiseen kylään, joka sijaitsee </span><span style="font-family: arial;">Quebecin kaupungin lähistollä Quebecin provinssissa. Aloitin k</span><span style="font-family: arial;">ylän elämään ja ihmisiin tutustumisen sarjan ensimmäisestä osasta, joka on Suomessa saanut uusintapainoksessa nimekseen <b><i>Kuolema kiitospäivänä</i></b> (englanniksi <i>Still Life</i>).</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFQSvIMusPV2tmub_BhHePwMBYflTiWkD9-8g0Q0qzSuQPbwCtLWzPivn7vgRBuchzxQnFNy43lVrS_VRbzQYrW5GNT85M1ubqwLyxKJA6uqeFnSExtC0iQTjv6gOmm39jQipZZCjKEQyw/s300/Kuolema+kiitosp%25C3%25A4iv%25C3%25A4n%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFQSvIMusPV2tmub_BhHePwMBYflTiWkD9-8g0Q0qzSuQPbwCtLWzPivn7vgRBuchzxQnFNy43lVrS_VRbzQYrW5GNT85M1ubqwLyxKJA6uqeFnSExtC0iQTjv6gOmm39jQipZZCjKEQyw/s16000/Kuolema+kiitosp%25C3%25A4iv%25C3%25A4n%25C3%25A4.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial;"><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div>Three Pines -kylässä kaikki tuntevat toisensa. Kenelläkään ei ole pahaa sanaa sanottavana eläkkeellä olevasta opettajasta, Jane Nealistä, kaikki pitävät hänestä. Hän viettää k</span><span style="font-family: arial;">iitospäivän aattoillan </span><span style="font-family: arial;">ystäviensä kanssa syöden herkkuja ennakkoillallisella. Hän yllättää kaikki kutsumalla heidät kotiinsa taidenäyttelyn avajaisten jälkeen. Jane ei ole koskaan päästänyt ketään, edes läheisiä ystäviään, eteistä peremmälle, mutta ehkä se, että hän on ensimmäistä kertaa tarjonnut maalaustaan taidenäyttelyyn ja se on hyväksytty, on vaikuttanut häneen.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Kiitospäivän aamuna kaikki järkyttyvät, kun Jane löydetään syksynvärikkäästä vaahterametsästä kuolleena. Ja millä lailla kuolleena! Janen on surmannut yksi ainoa nuoli, joka on ammuttu suoraan sydämeen. Mutta mitä ihmettä Jane teki metsässä varhain aamulla ilman Lucya, koiraansa, joka oli aina mukana Janen kävelylenkeillä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Quebecin poliisilaitokselta lähetetään rikoskomisario Armand Gamache tutkimaan Janen kuolemaa.</span></p><p><span style="font-family: arial;"></span></p><blockquote>"... puolivälissä kuudettakymmentä, pitkän ja nyttemmin ilmeisesti paikoilleen juuttuneen uransa huipulla, hän yhä vain kummeksuu väkivaltaista kuolemaa. Mikä oli outoa rikososaston päällikölle, ja samalla ehkä yksi syistä, joiden vuoksi hän ei ollut edellyt pitemmälle Sûretén kyynisessä maailmassa. Gamache toivoi aina, että kenties joku oli erehtynyt eikä mitään ruumista ollut olemassakaan."</blockquote><p></p><p><span style="font-family: arial;">Jane kuoli väkivaltaisesti, mutta oliko se onnettomuus? Jousella metsästävät aiheuttavat toisinaan onnettomuuksia kotieläimille ja ihmisille, joten ehkä joku salametsästäjä ampui Janen vahingossa luullessaan tähdänneensä peuraa. Mutta kuka olisi osannut ampua juuri käytetyllä, vanhalla jousimallilla? Keillä olisi voinut olla motiivi Janen murhaan? Pojilla, jotka Jane tunnisti edellisenä päivänä, kun he heittelivät ankan lantaa bistron pitäjien päälle? Siskon tyttö, jolla oli kiire saada tätinsä perintö, vaikka Janen hyvä ystävä Clara oli varma, ettei Jane ollut tehnyt testamenttia siskontyttärensä hyväksi?</span></p><p><span style="font-family: arial;">Gamache ei tyydy ilmeisimpiin ratkaisuihin, vaikka nekin on tutkittava perusteellisesti. Hän jututtaa lukuisia kyläläisiä, istuu nurmikentän laidalla katselemassa kylää ja kuuntelemassa, mitä sen asukkaat puhuvat keskenään. Syyllinen toki selviää, vaikka se viekin aikaa, ja yllättää yhden jos toisenkin.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Louise Penny kirjoittaa perinteisiä murhamysteereitä Agatha Christien tyyliin ja on luonut päähenkilön, josta on helppo pitää. Hienosti hän tuo kirjaansa myös Quebecin englannin- ja ranskankielisten väliset ristiriidat, jotka ovat usein samalla ristiriitoja protestanttien ja katolisten välillä. Olen rauhallisten ja ei-kovin-väkivaltaisten rikoskirjojen ystävä, mutta <i>Kuolema kiitospäivänä</i> oli alkupuolella melkein liian rauhallinen jopa minun makuuni. Kylämiljöö on kuitenkin viehättävä persoonallisine ihmisineen, ja ehdotonta plussaa on se, että kaikki tapahtuu Kanadassa, josta en ole liiemmälti kirjoja lukenut. Varmasti palaan Three Pinesin kylään toistekin.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 31. Jännityskirja tai dekkari.</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"> Louise Penny: <i>Kuolema kiitospäivänä</i>, 367 s.<br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"> Kustantaja: Bazar 2020 (1. taskukirjapainos, kovakantinen 2019)<br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"> Alkuperäinen: </span><span style="background-color: white; color: #3a3a3a; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px;"><span style="font-family: georgia;"><i>Still life</i></span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;">, 2005; suomentaja Raimo Suominen<br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"> Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä</span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"><br /></span></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"> Aikaisemmin WSOY on julkaissut kirjan suomeksi Sapo-sarjassa <br /></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;"><i> </i></span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;">vuonna 2008 </span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;">nimellä </span><i style="color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;">Naivistin kuolema</i><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia; font-size: 15.4px;">.</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-13072702720105573692021-06-09T23:16:00.003+03:002021-06-11T18:23:04.161+03:00Arnaldur Indriðason: Haudanhiljaista<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF8OPbmYGUfwst1srWcN3FJxHbwoucl2b5cGZg-vDbOS-xRJOwUhQCQxzDEyMOdHfgNKcngCquJXOvFeFW1Xv5VFWAeD_Uui1VA-BrSwxxCAzOzmCYs8G8xNw5JGEX130qiliXnSumioRj/s400/Dekkariviikko2021.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="371" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF8OPbmYGUfwst1srWcN3FJxHbwoucl2b5cGZg-vDbOS-xRJOwUhQCQxzDEyMOdHfgNKcngCquJXOvFeFW1Xv5VFWAeD_Uui1VA-BrSwxxCAzOzmCYs8G8xNw5JGEX130qiliXnSumioRj/s320/Dekkariviikko2021.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;"><b><a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2021/05/dekkariviikko-kirjablogeissa-7-1362021.html" target="_blank">Kirjablogien dekkariviikko</a></b> on taas täällä, alkoi maanantaina, ja sitä vetää Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Olen mukana muutamalla kirjalla. Olen joskus aikaisemmin kirjamatkaillut dekkariviikolla muihin maihin ja niin aion tehdä nytkin. Lähden kirjalliselle maailmanympärysmatkalle, vaikka luulen, että tässä menee kauemmin kuin yksi viikko nykyisellä bloggaustahdillani.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Ensimmäisenä etappina on Reykjavik Islannissa ja kirjana vanhan tutun </span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Arnaldur Indri</span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 15.4px;"><span style="font-family: arial;">ð</span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">asonin <b><i>Haudanhiljaista</i></b>, joka on hänen Erlendur-sarjansa toinen suomennettu osa. Ja kylläpä on hyvä rikosromaani, hyvin kirjoitettu, josta kiitos myös kääntäjälle Seija Holopaiselle, ja taitavasti punotusta juonesta ei puutu yllättäviä käänteitä.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Kun luin Erlendur-sarjan edellisen osan <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2014/04/jannitysta-pohjolassa-rame-islannista.html" target="_blank">Räme</a></i></b>, pidin siitäkin kovasti, kirjoitin blogiin, että "harvinaisen hyvä ja koukuttava dekkari". Siinä kaikki tapahtui sateisena syksynä, ja se oli tunnelmaltaan synkähkö. Tämä seuraava osa, <i>Haudanhiljaista</i>, ei tunnu yhtä synkältä, vaikka siinäkin kaivellaan (ihan konkreettisesti!) vanhoja ja kammottavia salaisuuksia.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Reykjavikin laitamilla rakennetaan uutta asuinaluetta. Eräänä päivänä leikkivät lapset löytävät perustusten kaivuupaikalta luun. Lähelle sattuu lääkäriksi opiskeleva mies, joka tunnistaa sen heti ihmisen luuksi. Ympäristöä tutkittaessa joku huomaa hiekasta nousevan ihmiskäden. Rakennusfirman harmiksi paikka eristetään, ja sitä tulevat ensin tarkastelemaan rikospaikkatutkijat ja sen jälkeen poliisin kutsumat arkeologit.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Maata kaivettaessa alkaa paljastua aikuisen luuranko, joka on vuosia tai vuosikymmeniä vanha. Erlendur ryhmineen joutuu selvittämään, kuka on asunut alueella toisen maailmansodan aikana, sitä ennen ja sen jälkeen. Siellä on ollut huonokuntoinen mökki, jonka omistajan morsian katosi aikoinaan jäljettömiin ennen häitä. Sodan aikaan mökissä asui viisihenkinen perhe, jonka elämässä kaikki ei ollut kohdallaan. Lähistöllä sijaitsi brittiarmeijan sotilasparakkeja ja varikko, jotka siirtyivät amerikkalaisille joukoille brittiarmeijan siirtyessä pois Islannista.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Samalla kun Erlendur paneutuu maasta löytyneen kuolleen tapaukseen, hänellä on kova hätä tyttärestään, joka joutuu huonossa kunnossa sairaalaan. Erlendur käy katsomassa tytärtään päivittäin ja juttelee hänelle lääkärin kehotuksesta, aluksi meneillään olevasta rikostutkinnasta ja myöhemmin omasta lapsuudestaan ja avioliitostaan, vaikka ei tiedä, kuuleeko tiedottomana makaava tyttö häntä. Lukijalle Erlendurin puhe on merkityksellistä - selviää Erlenduria painava lapsuuden tragedia sekä hänen purkautuneen avioliittonsa tarina ja se, miksei isä ole pitänyt yhteyttä lapsiinsa.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilc-r430317CAL7sQTaaVFnLWhCw8sbVqvh1G20-FaZyUVJzqPePjFRq0ReiX3ErEOa72erHwfHQGpIB3kxNNnaBwTlosZXo7OC2HDlAjkzj7aLGM6TNP8I-Qr-IiOVc_vHA8frE9Oznjr/s329/Haudanhiljaista.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="329" data-original-width="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilc-r430317CAL7sQTaaVFnLWhCw8sbVqvh1G20-FaZyUVJzqPePjFRq0ReiX3ErEOa72erHwfHQGpIB3kxNNnaBwTlosZXo7OC2HDlAjkzj7aLGM6TNP8I-Qr-IiOVc_vHA8frE9Oznjr/s16000/Haudanhiljaista.jpg" /></a></div><p></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Arnaldur Indri</span><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-size: 15.4px;"><span style="font-family: arial;">ð</span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">ason liikkuu romaanissaan kiinnostavasti ajassa. Nykyajassa (tai siis tämän vuosituhannen alussa, jolloin kirja julkaistiin) tehdään rikostutkimusta, jotta saataisiin selville, kuka kauan sitten kuollut vainaja on ja kuoliko hän rikoksen uhrina. Samalla poliisi joutuu kaivautumaan menneeseen, sota-ajan tapahtumiin, ja saa tässä apua myös brittien suurlähetystöltä ja Yhdysvaltojen joukoissa palvelleelta upseerilta, joka jäi sodan jälkeen Islantiin asumaan. Lukija tietää kaiken aikaa enemmän, sillä aina välillä hypätään sota-aikaan, ja yksi mökissä asuneista lapsista kertoo perheensä silloisista tapahtumista.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: arial;"><span style="background-color: white; font-size: 15.4px;">Pidän paljon Arnaldurin tavasta yhdistää dekkareihinsa maansa historiaa, rikosten psykologisia motiiveja sekä yhteiskunnallisia ongelmia. En ollut yllättynyt siitä, että kirjailija toi juoneen mukaan Islannin aseman sodan aikana, jolloin se oli liittoutuneiden miehittämä. Se on tuttua kirjailijan kolmesta 1940-luvulle sijoittuvasta rikosromaanista, joissa rikoksia ratkovat islantilainen poliisi Flóvent ja kanadanislantilainen sotilaspoliisi Thorson: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/03/arnaldur-indriason-varjojen-kujat.html" target="_blank">Varjojen kujat</a></i></b>, <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/06/rikos-reykjavikissa-saksalainen-talo.html" target="_blank">Saksalainen talo</a></i></b> ja <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/arnaldur-indriason-petsamo.html" target="_blank">Petsamo</a></i></b>.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: arial;"><span style="background-color: white; font-size: 15.4px;"><i>Haudanhiljaista</i> voitti Arnaldurille Lasiavain-palkinnon parhaana pohjoismaisena rikosromaanina vuonna 2003. Hän sai edellisenkin vuoden palkinnon romaanista <i>Räme</i>. Lisäksi vuonna 2005 <i>Haudanhiljaista</i> sai Britannian rikoskirjailijoiden yhdistyksen (CWA) pääpalkinnon eli Kultaisen tikarin (Gold Dagger) vuoden parhaana rikosromaanina.</span></span></p><p><b style="color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">Helmet</b><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: arial; font-size: 15.4px;">-haaste: 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismaalainen kirjailija.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222;"></span><span style="font-family: georgia;"><span style="background-color: white; color: #222222;"> Arnaldur Indriðason: <i>Haudanhiljaista</i>, 284 s.</span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Kustantaja: Blue Moon 2006 (2. painos pokkari, 1. painos 2004)</span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Alkuperäinen: </span></span><span style="background-color: white; color: #3a3a3a;"><span style="font-family: georgia;"><i>GrafarÞögn</i></span></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia;">, 2001; suomentaja Seija Holopainen</span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-81132275930766814362021-05-25T23:56:00.003+03:002021-05-26T00:28:13.297+03:00Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKLm8TNWKWaOFSaPMqRuR8vHzkSDs-TkoV9hqDVLYbo_CvGxapbPm_C4OzXDjd-kQ9CXYl32fCCe9pK3JpK7HfLMCsGMhqK9U2T6Olik9WUCv7vucwCyFLZmJvZOXM8KwizlTQnXCPigZS/s500/Kad+tavaroiden+vartija+coll.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKLm8TNWKWaOFSaPMqRuR8vHzkSDs-TkoV9hqDVLYbo_CvGxapbPm_C4OzXDjd-kQ9CXYl32fCCe9pK3JpK7HfLMCsGMhqK9U2T6Olik9WUCv7vucwCyFLZmJvZOXM8KwizlTQnXCPigZS/w400-h400/Kad+tavaroiden+vartija+coll.jpg" width="400" /></a></div> <p></p><p><span style="font-family: arial;">Anthony Peardew on kirjailija, joka kirjoja on aikoinaan ostettu paljon. Viime vuosina häneltä ei ole julkaistu enää mitään, ja hän on vetäytynyt eläkkeelle. Anthony asuu talossa, jonka hän hankki neljäkymmentä vuotta aikaisemmin oman tulevan perheensä kodiksi, ja siitä ajasta muistuttaa yhä morsiamen, Theresen, istuttama ruusupuutarha ja hänen koskemattomina säilyneet tavaransa hääpuvusta alkaen. Häitä ei koskaan tullut. Hääpäivänä Therese kuoli matkalla kirkkoon.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Nuori Anthony jäi asumaan kotiin, joka oli tarkoitettu heille molemmille, eikä mennyt koskaan naimisiin. Yhteen huoneeseen hän alkaa kerätä sellaisia tavaroita, joita toiset ovat hukanneet, hyljänneet tai heittäneet pois. Ehkä hänellä on edelleen huono omatunto medaljongista, jonka Therese oli hänelle antanut ja jonka hän oli hukannut, vaikka Therese oli vannottanut häntä pitämään sen aina tallessa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, huoneen hyllyt ovat täynnä löydettyjä tavaroita, jotka on siististi pakattu laatikoihin ja varustettu tarkoilla tiedoilla löytöpaikasta ja -ajasta. Anthonyn toive ja unelma on, että mahdollisimman moni tavaroista löytää takaisin omistajalleen. Tavarat toimivat myös inspiraationa hänen tarinoilleen, jotka julkaistaan kirjoina.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Anthony palkkaa avustajakseen Lauran, joka etsii työpaikkaa ja on monella tavalla hukassa elämässään. Ehkä kadonneiden tavaroiden vartija palkkaa hänet juuri siksi, että tunnistaa hänessä eksyneen ja uuden alun mahdollisuudet? Laura auttaa kirjeenvaihdossa ja puhtaaksikirjoituksessa ja erilaisissa kodin töissä. Kuusi vuotta myöhemmin heistä on tullut ystäviä. Anthony on saanut tietää sairastavansa ja ettei hänellä ole paljon aikaa jäljellä. Hän toivoo mielessään, että Laura jatkaisi hänen kesken jäävää työtään kadonneiden tavaroiden kotiuttamisessa omistajilleen.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Nykyaikaan sijoittuvan Anthonyn ja Lauran kohtaamisen kanssa toisessa aikatasossa, 70-luvulla, parikymppinen Eunice menee työhaastatteluun pieneen kustannusyhtiöön. Hänen tuleva pomonsa, Pommikone, palkkaa hänet niiltä sijoiltaan toimistoapulaiseksi, ja siitä alkaa vuosikymmeniä kestävä työtoveruus ja ystävyys iloineen ja suruineen. Takaumissa palataan Anthonyn ja Theresen lyhyeen, elämää suurempaan rakkaustarinaan. Aikatasoja on monta, mutta siirtymät ovat selkeitä, ja kirjailija pitää langat hyvin käsissään. Lukija osaa aavistaa, että kaksi erillistä juonikuviota kohtaavat toisensa jossain vaiheessa.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Ruth Hoganin esikoiskirja <b><i>Kadonneiden tavaroiden vartija</i></b> oli sopivan kevyttä luettavaa toiseen koronakevääseen. Sitä mainostetaan hyvän mielen kirjaksi, ja sellainen se olikin. Pieniä tarinoita kadonneista tavaroista ja ne kadottaneista ihmisistä, entisiä ja nykyisiä romansseja ja surua läheisten menetämisestä, humoristista sanailua ja vähän höpsöä taikaa. Erityisesti pidin kirjan sijoittumisesta kirjojen maailmaan - kirjailijan lontoolaiseen kotielämään sekä pienkustantajan toimistoon.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Luin kirjan englanniksi. Tämän lisäksi Ruth Hoganin toinenkin kirja on ehditty suomentaa nimellä <b><i>Lauluja variksille</i></b> (2020), ja kolmas kirja on luvassa nimellä <b><i>Queenie Malonen Paratiisihotelli</i></b> (kustantajan mukaan elokuussa 2021).</span></p><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22.4px;"> </span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22.4px;"> Ruth Hogan: <i>The Keeper of Lost Things</i>, 278 s.<br /></span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: William Morrow 2017 (paperback)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"><br /></span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Suomeksi: <i>Kadonneiden tavaroiden vartija</i>, 335 s., Bazar 2020,<br /></span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Suomentaja: Susanna Tuomi-Giddings. Kansi: Laura Noponen</span></div><div style="text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 36. Kirjassa liikutaan ajassa</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-61156421690103420262021-05-10T23:30:00.000+03:002021-05-10T23:30:13.523+03:00Maikki Harjanne: Ilmaiset monot<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSmNCRypZot7OiLDT8jUmyX0AMQMfRzjy7WLh8VwBWpDZ2VFDPqltH37kwJFDK6O_M6jYzo_sm6R7_0xa1hfJ3x5jmabtyEsEGKEQpcWQb9gEQILt6TXcCWhg5-G5cJH7AVWlG2MMSiMXG/s307/Ilmaiset+monot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="307" data-original-width="235" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSmNCRypZot7OiLDT8jUmyX0AMQMfRzjy7WLh8VwBWpDZ2VFDPqltH37kwJFDK6O_M6jYzo_sm6R7_0xa1hfJ3x5jmabtyEsEGKEQpcWQb9gEQILt6TXcCWhg5-G5cJH7AVWlG2MMSiMXG/w306-h400/Ilmaiset+monot.jpg" width="306" /></a></div><span style="font-family: arial;"><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Kun </span><span style="font-family: arial;">Maikki Harjanteella tuli kolmekymmentä vuotta täyteen taiteilijana</span><span style="font-family: arial;">, hän kirjoitti näköisensä omaelämäkerran. </span><span style="font-family: arial;"><b><i>Minttu</i></b>-kirjojen tekijän</span><span style="font-family: arial;"> <b><i>Ilmaiset monot</i></b> on hauskaa ja nostalgista luettavaa. Hauskan siitä tekee kirjailijan viljelemä huumori, nostalgisen taas hänen lapsuusvuosiensa ja opiskeluaikojensa ajankuva.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Maikki Harjanne syntyi Maija-Liisa Saksmanina joulukuussa 1944. Isä oli astunut miinaan edellisenä kesänä, vaikka muutaman vuoden ikäisenä Maikki ei ymmärräkään, miten isä sillä lailla kaatui ja miksei Mannerheim auttanut häntä pystyyn. Pienen sotaorvon alkutaival ei ole helppo: isä on kuollut ja äiti joutuu tytön syntymän jälkeen hoitoon, sillä suru miehen kuolemasta, lapsen syntymä ja kahden lapsen yksinhuoltajuus on liikaa. Onneksi on isoisä, jonka kotona Maikki saa kodin, kunnes äiti toipuu ja palaa kotiin.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Lastenkirjojen tekijä tavoittaa hienosti lapsen puheen ja ymmärryksen lapsuusepisodeissa, ja kun tyttö kasvaa, myös hänen tapansa puhua muuttuu. Kun sotaorpo saa koululaisena ilmaiset monot avustuksesta, ne näyttävät köyhyyden häpeän kaikille ja saavat kyytiä. Opiskeluaikana kämppäkaverukset maalaavat koko asunnon mustavalkoiseksi - ja tarjoavat tupaantulijaisissa lakritsia ja maitoa. Haaveesta tulee totta: hän menee naimisiin parrakkaan taiteilijan kanssa, ensin kirjailija Hannu Mäkelän ja myöhemmin elokuvaohjaaja Mikko Harjanteen kanssa.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pvGJtZkrvrx7JBoSHx3IhbL2u1nu8TEQaxlYt9FUTFVwc8c4hRIbEgAiXC_nlckQrbTym5y81N2RYAB_5RXB6tOgdfXrevtSZ-m4jdWcmNO7XzjfLBYj-OiwREGOVNdJWi3LOJ8V6WQw/s500/Ilmaiset+monot+aukeama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="362" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pvGJtZkrvrx7JBoSHx3IhbL2u1nu8TEQaxlYt9FUTFVwc8c4hRIbEgAiXC_nlckQrbTym5y81N2RYAB_5RXB6tOgdfXrevtSZ-m4jdWcmNO7XzjfLBYj-OiwREGOVNdJWi3LOJ8V6WQw/s16000/Ilmaiset+monot+aukeama.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Pieniä, eloisia välähdyksiä koko elämän matkalta siihen asti, että kirjoja on kertynyt kahdeksankymmentä. Maikki Harjanne on tuottelias kirjailija-taiteilija ja on kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille. </span><span style="font-family: arial;">Kirja ei ole pituudella pilattu, siinä on vain 119 sivua, ja melkein jokaisella aukeamalla on ainakin yksi piirroskuva, usein koko sivun kokoisena.</span> </p><p><span style="font-family: arial;">Pidin kirjasta kovasti. Harjanne on kertonut elämäntarinansa veikeästi, itselleen olennaisiin asioihin ja sattumuksiin keskittyen. Lahjakas taiteilija osaa käyttää taitavasti niin sanaa kuin kynää ja pensseliäkin.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> </span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22.4px;"> Maikki Harjanne: <i>Ilmaiset monot</i>, 119 s.<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Otava 2008<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kuvitus: Maikki Harjanne</span></p><p><span style="font-family: arial;">Helmet-haaste: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa.</span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-25706474475560564132021-05-01T21:53:00.000+03:002021-05-01T21:53:41.340+03:00Vuosi kuvina - Huhtikuu 2021<p><span style="font-family: arial;">Hyvää vappua! Huhtikuun kuvan kävin nappaamassa </span><span style="font-family: arial;">sarjaani</span><span style="font-family: arial;"> </span><span style="font-family: arial;">eilen, vaikka se tulee blogiin vasta toukokuun puolella. Kiirettä, muka. Tämä on samalla sarjan viimeinen kuva, aloitin pikkulammen tarkkailun melkein vuosi sitten toukokuun lopussa. Palaan toisella kertaa vuoteen koosteessa.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUXvEpbAGo0gOMdSod9331dpgdBDyk60CMqe4dHICzN7xFrjGf4bLuB0qHZFVPImEfl27asbz8blQTpc44XyrQUPUJ9hdZw_JDXIhcMWp3X0yMlHbbmfRBMV58NWGoBsH74yOrELK059bk/s500/Vuosi+kuvina+huhti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUXvEpbAGo0gOMdSod9331dpgdBDyk60CMqe4dHICzN7xFrjGf4bLuB0qHZFVPImEfl27asbz8blQTpc44XyrQUPUJ9hdZw_JDXIhcMWp3X0yMlHbbmfRBMV58NWGoBsH74yOrELK059bk/s16000/Vuosi+kuvina+huhti.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">30.4.2021</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p><span style="font-family: arial;">Lumet ovat sulaneet jo muutama viikko sitten, vaikka vielä tänään satoi hetken räntää. Kuuluu kai vappusäähän. Lammen ja Vantaanjoen vesi on kohtalaisen korkealla näin keväisin. Näin yksin uiskentelevan sorsakoiraan ja ruokaa sukeltelevan telkkäpariskunnan, jotka olivat kameralle liian kaukana. Vastarannalle on joku tuonut scilloja, jotka ovat levittäytyneet vanhan puun ympärille.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVSJCXdLMFaCV3ljgMWEpkKmj-D0KruoknH8t1fYags2bzRMrU0ocThCbbV8r-NCalx9boCqLZosHPK4BexlhAbAK8HRB4oMFZx1cr4JXd9YmcjC_-tWdV5Pqz13OQ8PbUEk1xGvD0GfW1/s500/Vuosi+kuvina+huhti+scillat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="331" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVSJCXdLMFaCV3ljgMWEpkKmj-D0KruoknH8t1fYags2bzRMrU0ocThCbbV8r-NCalx9boCqLZosHPK4BexlhAbAK8HRB4oMFZx1cr4JXd9YmcjC_-tWdV5Pqz13OQ8PbUEk1xGvD0GfW1/s16000/Vuosi+kuvina+huhti+scillat.jpg" /></a></div><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-67372374088590585732021-04-18T23:56:00.005+03:002021-05-10T23:52:35.065+03:00Lyhyesti rikoksia - Putkonen, P. D. James ja Higgins Clark<p><span style="font-family: arial;">Viime aikoina luetuista tuon tällä kertaa blogiin kolme pika-arviota rikoskirjoista. Jokaisen nimessä on naisellinen sana, tyttö tai nainen, joka viittaa joko rikoksen uhriin tai murhan selvittelijään.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLc1hLSqD2M2DdKzOZnphWJ-o_WMdm07Jnp9xR_gUJSlK2gEvce6cQ36wuffMgIGx0ZCyFz_BtG0Ugm2KPFXiTOgfDeIfgSiIx9ZKcdWl0IXATa_6GHMF-_ZabG4BNDAqbSlz9ui1e0yEa/s791/J%25C3%25A4%25C3%25A4tynyt+tytt%25C3%25B6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="791" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLc1hLSqD2M2DdKzOZnphWJ-o_WMdm07Jnp9xR_gUJSlK2gEvce6cQ36wuffMgIGx0ZCyFz_BtG0Ugm2KPFXiTOgfDeIfgSiIx9ZKcdWl0IXATa_6GHMF-_ZabG4BNDAqbSlz9ui1e0yEa/s320/J%25C3%25A4%25C3%25A4tynyt+tytt%25C3%25B6.jpg" /></a></div><p></p><p><span style="font-family: arial;">Liina Putkosen <b><i>Jäätynyt tyttö</i></b> on teemoiltaan ajankohtainen. Yläkouluikäinen tyttö löydetään surmattuna koulun pihalta heti pääsiäisen jälkeen. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan muuttaneet Indonesiasta Helsinkiin työskentelemään maansa suurlähetystössä. Murhaa tutkii Helsinkiin rikospoliisiksi palannut Linda Fors työtovereineen, ja yksi tutkintalinja on kunniamurha, sillä kuolleen tytön isä ja isoveli osallistuvat ääriliikkeeseen.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kunniamurha, maahanmuuttajavastainen mielenosoitus, rikoksesta tuomittujen maahanmuuttajien karkoitusta vaativa puolue. Kirjassa ollaan tässä ajassa, ja Putkonen kuljettaa juonta sutjakkaasti ja lukijaa härnäten. Kenen lapsuusmuistot tulevat takaumiin? Nykydekkarien tapaan poliisipäähenkilön yksityiselämällä on oma roolinsa. Rikostutkinnassa kaikki ei ole sitä, miltä ensin näyttää.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Pidin kirjan yhteiskunnallisesta otteesta, vaikka kirjassa oli liikaa vastenmielistä väkivaltaa minun makuuni. Linda Fors kuuntelee paljon musiikkia varsinkin autossa, ja oli hauska löytää takakansiliepeestä kirjailijan laatima Spotify-lista kuunnelluista kappaleista. Kirjailijan toinen kirja on julkaistu nimellä <b><i>Palava poika</i></b>, se jatkaa Linda Forsin tutkimuksia.</span></p><div style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px; text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> Liina Putkonen: <i>Jäätynyt tytt</i>ö, 315 s.<br /></span><span style="font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Johnny Kniga 2018<br /></span><span style="font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kansi: Maria Mitrunen</span></div><p><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwj8Jlm6NsHhLNuoJJ0UGgCRlrGiZ0FAt09Aa3KbWekBnMkt106nu_4UzDidX1Jjd5VF2hu3SnrIemI3MexGjlWLpNHFnUkriZORBXGssA2Rg6f7em9uy-P2zXW65fL2uPf_GrFmfXARz/s291/Unsuitable+Job+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="291" data-original-width="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwj8Jlm6NsHhLNuoJJ0UGgCRlrGiZ0FAt09Aa3KbWekBnMkt106nu_4UzDidX1Jjd5VF2hu3SnrIemI3MexGjlWLpNHFnUkriZORBXGssA2Rg6f7em9uy-P2zXW65fL2uPf_GrFmfXARz/s0/Unsuitable+Job+2.jpg" /></a></div><p></p><p><span style="font-family: arial;">Toisen kirjan luin englanniksi, se on suositun brittikirjailijan P. D. Jamesin (1920-2014) <b><i>An Unsuitable Job for a Woman</i></b>, joka on käännetty suomeksi nimellä <b><i>Murha ei sovi naiselle</i></b> (1979). Sen päähenkilö on nuori ja rohkea Cordelia Gray, joka perii yksityisetsivätoimiston, kun hänen yhtiökumppaninsa ja mentorinsa, toimiston perustaja, kuolee. Cordelian oman toimiston ensimmäinen asiakas on Sir Ronald Callender, joka haluaa etsivän selvittävän syyn siihen, miksi hänen poikansa Mark teki itsemurhan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Cordelia matkustaa </span><span style="font-family: arial;">Cambridgen</span><span style="font-family: arial;"> lähelle </span><span style="font-family: arial;">ollakseen siellä, missä opiskeleva Mark asui. Mitä enemmän hän penkoo syitä Markin hirttäytymiseen, sitä enemmän hänellä on epäilyksiä kuolinsyyn oikeellisuudesta, vaikka poliisi on vahvistanut sen. Cordelialle paljastuu perhesalaisuuksia, joita Mark oli yrittänyt selvittää ennen kuolemaansa.</span></p><p><span style="font-family: arial;">P. D. James on tullut tunnetuksi komisario Adam Dalglieshin hahmon ja kirjasarjan luojana. Yhtään sarjan kirjaa en ole lukenut, mutta kirjailija on antanut roolin Adam Dalglieshille Cordelian tarinassa. Dalgliesh oli ollut aikoinaan Cordelian etsiväkumppanin mentori tämän työskennellessä vielä poliisina, ja tiukoissa tilanteissa Cordelia käy mielessään läpi kuulemiaan viisauksia ja ohjeita, joita hänen oppaansa oli saanut Dalglieshiltä ja välittänyt puolestaan nuorelle yksityisetsivän alulle.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kirja on lyhyt ja viihdyttävä brittiläinen arvoitusdekkari, jossa pidin sen paikasta eli sijoittumisesta Cambridgeen ja sitä ympäröivälle maaseudulle ja ajasta, kirjoittihan James kirjan jo 1970-luvun alkupuolella. Silloin yksityisetsivän tointa ja varsinkin (itse)murhan tutkimista pidettiin naiselle huonosti sopivana työnä.</span></p><p><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> P. D. James: <i>An Unsuitable Job for a Woman</i>, 208 s.<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px;"> Kustantaja: Penguin Books 1989 (paperback; alkuperäinen 1972)</span><br /></p><p><span style="font-family: arial;"><b>Helmet-</b>haaste: 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä, sillä Cambridgen opiskelijat polkevat paikasta toiseen.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLDMTKSOJsb5mr4NzQc3nqsp5tm4ZhDfnTbJPW3dAGItOKo6ZNXoyzo2fsdkPJr7UTbd3J2wLm4KDHngnExrl1msD4ymFE69F6Wl1aQvuRqK_Dmn2jp179SzYuFNud9Lt0SAbqRRbNKtW8/s457/Is%25C3%25A4n+tytt%25C3%25B6.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="457" data-original-width="300" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLDMTKSOJsb5mr4NzQc3nqsp5tm4ZhDfnTbJPW3dAGItOKo6ZNXoyzo2fsdkPJr7UTbd3J2wLm4KDHngnExrl1msD4ymFE69F6Wl1aQvuRqK_Dmn2jp179SzYuFNud9Lt0SAbqRRbNKtW8/s320/Is%25C3%25A4n+tytt%25C3%25B6.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial;">Yhdysvaltalainen Mary Higgins Clark (1927-2020) kirjoitti yli 50 romaania ja jatkoi kirjoittamista yli 90-vuotiaaksi. Luin hiljattain hänen rikosromaaninsa <b><i>Isän tyttö</i></b>.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Ellie oli seitsemän, kun eräänä iltana hänen 15-vuotias sisarensa Andrea ei tullut yöksi kotiin. Ellie arvasi, missä sisko on - tapaamassa poikaystäväänsä - ja sieltä Ellie hänet löysi murhattuna seuraavana aamuna. Poliiseilla oli kolme epäiltyä, joista yksi joutui vankilaan Ellien todistuksen perusteella.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Nyt, 22 vuotta myöhemmin, Ellie on tutkiva journalisti, joka on erikoistunut rikosjuttuihin. Kun Andrean surmasta tuomittu mies vakuuttaa syyttömyyttään ja päästetään vapauteen, Ellie päättää osoittaa hänet syylliseksi. Ellien mielestä mies on syyllinen ei vain Andrean kuolemaan, vaan myös heidän perheensä hajoamiseen: vanhempien avioeroon ja isän katoamiseen tyttönsä elämästä. Toimittajan sinnikkyydellä Ellie ryhtyy toimeen eikä anna periksi, ennen kuin on penkonut esiin totuuden. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Ellie keksii alkaa kirjoittaa tutkimuksestaan perustamalleen nettisivulle, jolloin hän pääsee kosketuksiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet vapautetun miehen hänen kouluvuosinaan. Mutta myös murhaaja saa tietää Ellien nettisivuista, ja Ellie joutuu itse hengenvaaraan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Mary Higgins Clark osaa kirjoittaa kepeän koukuttavia rikoskirjoja, joissa on psykologinen ote. Tämäkin imaisi mukaansa niin, että sitä oli vaikea laskea käsistään. Kyseessä oli nuoren tytön murha, mutta hänen läheisensä kokivat kaikki niin suurta syyllisyyttä tapahtuneesta, että perhe hajosi, kun se ei pystynyt käsittelemään asiaa ja suremaan yhdessä. Kunpa vain olisin kertonut ... kunpa vain olisin mennyt ... kunpa vain en olisi halunnut muuttaa paikkakunnalle ...</span></p><p><span style="font-family: arial;"><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> </span><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif; line-height: 22.4px;"> Mary Higgins Clark: <i>Isän tytt</i>ö, 276 s.<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Tammi 2003<br /></span><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Alkuperäinen: Daddy's Little Girl 2002, suom. Pirjo Katarina Leppänen</span></span></p><p><span style="font-family: arial;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: georgia, "times new roman", serif;"><b style="color: black; font-family: arial;">Helmet-</b><span style="color: black; font-family: arial;">haaste: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Ellien työ tutkivana reportterina)</span></span></span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-68608942877949990492021-04-05T20:43:00.000+03:002021-04-05T20:43:49.280+03:00Laura Lehtola: Takapenkki<p><span style="font-family: arial;">Otin pääsiäisen alla luettavaksi kirjan, joka sai nauramaan ääneen monta kertaa. En muista koska viimeksi olisi sellaista tapahtunut. Taidan lukea enimmäkseen joko rikollisen synkkiä dekkareita, asiallisia muistelmia tai muuten vain romaaneja, joista on nauru kaukana. Laura Lehtolan <b><i>Takapenkissä</i></b> on lisäksi ominaisuus, että vaikka se naurattaa kovasti, se koskettelee varsin vakavia teemoja.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxytI6TpRRCNZIYyLY-DwlzP7L-ti0-6lGTbxoNm2jOyxvR3WFazqvckBHMWeMY6ar1wVZZqdyTXAEUhmkP1CK8ORk4GeYXokJ9Jup9qxNAV3e5URhmkXNEkivZxSCs9HElSKSfWEoJJNC/s571/Takapenkki.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="571" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxytI6TpRRCNZIYyLY-DwlzP7L-ti0-6lGTbxoNm2jOyxvR3WFazqvckBHMWeMY6ar1wVZZqdyTXAEUhmkP1CK8ORk4GeYXokJ9Jup9qxNAV3e5URhmkXNEkivZxSCs9HElSKSfWEoJJNC/w280-h400/Takapenkki.jpeg" width="280" /></a></div><span style="font-family: arial;"><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Takapenkki kuuluu autoon, jolla epätavallinen kolmikko tekee melkoisen automatkan kirjan loppupuolella. He ovat kirjan kolme kertojaa, jotka joutuvat samaan kyytiin pikkupaniikin seurauksena. </span><p></p><p><span style="font-family: arial;">On Tuula, keski-ikäinen työvoimatoimiston virkailija, jota ahdistaa ainoan pojan muutto pois kotoa opiskelija-asuntoon ja harmittaa aviomiehen juuttuminen rutiineihin. Hän kaipaa säpinää elämäänsä tai ainakin tasaiseen avioliittoonsa, mutta virkatyössään noudattaa pykäliä sääntökirjan mukaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">On Aleksi, joka on Tuulan asiakas, alle parikymppinen nuori mies, joka on älykäs, mutta ei liiemmin viihtynyt yläkoulussa eikä ole peruskoulun jälkeen sietänyt viikkoa, paria kauempaa kokin opintoja tai työkokeilupaikkoja, joita Tuula tai joku muu virkailija on hänelle järjestänyt. Aleksi on mummonsa kasvattama eikä ole koskaan saanut vastausta siihen, mihin hänen äitinsä kuoli ja missä hänen isänsä on. Aleksi ei ota vastuuta omasta elämästään eikä tiedä, mitä elämässään haluaa. </span></p><p><span style="font-family: arial;">On Elina, joka on ollut Aleksin ystävä peruskouluajoilta ja käy nyt lukiota. Hän asuu tällä hetkellä yksikseen hulppeassa omakotitalossa, koska vanhemmat ovat matkustaneet kuukausiksi Brasiliaan kirurgi-isän työn takia. Tyttö huomaa yllätyksekseen odottavansa vauvaa, mutta ei halua kertoa siitä kellekään, joten hän lopettaa koulunkäynnin, linnoittautuu lamaantuneena kotiin eikä käynnistä kameraa, kun äiti skypettelee toiselta puolelta maapalloa.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Se, miten Tuula päätyy Aleksin auton takapenkille kädet kengännauhoilla yhteen sidottuina, kun Aleksi on menossa pyöreävatsaisen Elinan kanssa neuvolaan, on lukemisen arvoinen tarina. Matkan päätös yllättää niin kirjan henkilöt kuin lukijankin. Ja jos jää epäselväksi, miten kaikki oikein tilanteesta selviävät, muutaman vuoden päähän sijoittuva epilogi on toiveikas ja onnellinen.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Entä ne vakavat teemat? Tuula tekee parhaansa, mutta mitkä ovat työvoimatoimiston mahdollisuudet auttaa kaveria, jonka mielestä hänellä tarjotun kurssin opettaja on jotain imbesillin ja idiootin välillä? Ja mikä voi katkaista syrjäytymässä olevan nuoren luisun, jos häntä ei kiinnosta mikään muu kuin työvoimatuen jatkuminen? Mikä avuksi teiniäidille, jonka neuvolatäti miettii ilmoitusta lastensuojeluun, kun ei ole varmuutta siitä, onko tytöllä ollenkaan tukiverkkoja?</span></p><p><span style="font-family: arial;">Laura Lehtola kirjoittaa sujuvasti ja nautittavasti ja tavoittaa hyvin niin nykynuorten kuin itäisestä Suomesta tulleen mummon puheen. Hän irrottelee henkilöidensä kielellä ja toiminnalla. Stereotypioita ei voi välttää, mutta se taitaa kuulua asiaan humoristisessa kirjallisuudessa.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Suosittelen lämpimästi!</span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif; font-size: 15.4px;"> </span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Laura Lehtola: <i>Takapenkki</i>, 270 s.</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;" /><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kustantaja: Otava 2017</span><br style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;" /><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: georgia, "times new roman", serif;"> Kansi: Päivi Puustinen</span></p><p><span style="font-family: arial;">KIRJA on oma aleostos. Muualla: <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2017/07/laura-lehtola-takapenkki.html" target="_blank">Kirja vieköön</a>, <a href="https://kuiske.fi/takapenkki/" target="_blank">Kuiske</a>, <a href="https://tuijata.com/2017/07/26/laura-lehtola-takapenkki/" target="_blank">Tuijata</a></span></p><p><span style="font-family: arial;">Helmet-haaste: 9. Kirjailijan etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella.</span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-43212137573116354052021-04-01T22:01:00.000+03:002021-04-01T22:01:02.448+03:00Vuosi kuvina - Maaliskuu 2021<p><span style="font-family: arial;">Nyt pääsi käymään niin, että ensimmäistä kertaa koko blogihistoriani aikana yksi kokonainen kuukausi kului bloggaamatta - ei kirjoituksia kirjoista, ei mistään muustakaan. Olen kyllä lukenut, mutta blogikirjoittaminen on jäänyt. Olkoon. Palaan kyllä ruotuun vielä.</span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKrwZ69_IF9NZ_k3WqmmUZBloSAcjPlhya8Wg5cw1a1Re00llez-mhDm2KeTLzCWmzAkINaX2mFvaoe8u0JK48a51HoP-FYKby8n4TpPyD3cFXxOT8pUH1wcEjfDf5F4ivNWVOBUje39sa/s500/Vuosi+kuvina+maalis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="352" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKrwZ69_IF9NZ_k3WqmmUZBloSAcjPlhya8Wg5cw1a1Re00llez-mhDm2KeTLzCWmzAkINaX2mFvaoe8u0JK48a51HoP-FYKby8n4TpPyD3cFXxOT8pUH1wcEjfDf5F4ivNWVOBUje39sa/s16000/Vuosi+kuvina+maalis.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">1.4.2021</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"></span></p><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Eilen piti kuitenkin käydä kuvaamassa kuukauden kuva, sarjan toiseksi viimeinen. Auringon jo laskiessa muistin, että jotain jäi tekemättä. Siksi huijaan vähän: maaliskuun kuva on otettu tänään, huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Eikä tämä ole aprillia. Eilisen ottamattomasta ja tämänpäiväisestä kuvasta tuskin huomaisi mitään eroa: aurinkoa on riittänyt kummallekin päivälle, lumet ovat aukeilta paikoilta jo sulaneet, mutta lammella on edelleen jääkansi.<p></p><p><span style="font-family: arial;">Lepät ja pajut kukkivat. Pajunkissat annoin kasvaa, mutta kuvalla virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Ja toivotan iloista pääsiäistä ja hyvää kevättä. Seuraavalla kerralla kirjoitan kirjasta.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXQ9cs-oW_TkDTpgqAc7jU43GKvUekv1plracBOBgGCl5BgLTqaJlNtJmRLGxJ-fXrw33GTDS5d-HiRWyEgRAB8dcEmkY7414O8GEmmIIYEgHM_MvMk8sdDOd5GFxSofSZXxZ0XQ3D_G0/s500/Vuosi+kuvina+maalis+pajunkissat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtXQ9cs-oW_TkDTpgqAc7jU43GKvUekv1plracBOBgGCl5BgLTqaJlNtJmRLGxJ-fXrw33GTDS5d-HiRWyEgRAB8dcEmkY7414O8GEmmIIYEgHM_MvMk8sdDOd5GFxSofSZXxZ0XQ3D_G0/s16000/Vuosi+kuvina+maalis+pajunkissat.jpg" /></a></div><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-66022044685461122642021-02-28T23:32:00.000+02:002021-02-28T23:32:49.922+02:00Vuosi kuvina - Helmikuu 2021<p><span style="font-family: arial;">Melkein unohdin helmikuun kuvan, kuun loppu tuli aivan liian nopeasti, ja tänään ehdin kameran kanssa lammen rannalle vasta, kun aurinko oli menossa mailleen. Ehkä siitä syystä taivaalla hohti keväistä valoa, ja totta tosiaan, kalenterin mukaan huomenna on jo kevät! </span></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj6kk2Dn53X2VXQRG_ccdwr3HRmayN494hpxGu2xzEMNYqQyCm0ntoIwpgst_VeuGzB76bRL7Y7DNp8FSN1Ab7LHtN1wx8a35TLo-kZHvpg-bLErKWiPKYQienM0sFTFGXOtqizuX2V7Y3/s500/Vuosi+kuvina+10+helmi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="347" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj6kk2Dn53X2VXQRG_ccdwr3HRmayN494hpxGu2xzEMNYqQyCm0ntoIwpgst_VeuGzB76bRL7Y7DNp8FSN1Ab7LHtN1wx8a35TLo-kZHvpg-bLErKWiPKYQienM0sFTFGXOtqizuX2V7Y3/s16000/Vuosi+kuvina+10+helmi.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">28.2.2021</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"></span></p><p>Lunta tuli tänä talvena sen verran runsaasti, että vaikka kuluneen viikon sadepäivät ja -yöt ovat madaltaneet kinoksia relusti, vielä riittää valkoisia hankia. Lammen jäälle syntyneet polut kertovat talvisista harrastusista.</p><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA56oIXU7FuKxR-VVnNmwWTH4CcvkS2oGpWULPOu-FNhnYN6I4NNI_Le8QeHy-pQdagYFECTcB2ZnrJxhx5nGvCfdNT8sohg5ijXA5UtGHu0iVUx6GOjfSxB1Y0PYVNM-1jj4g0jIt5Juy/s500/Vuosi+kuvina+10+kanava.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA56oIXU7FuKxR-VVnNmwWTH4CcvkS2oGpWULPOu-FNhnYN6I4NNI_Le8QeHy-pQdagYFECTcB2ZnrJxhx5nGvCfdNT8sohg5ijXA5UtGHu0iVUx6GOjfSxB1Y0PYVNM-1jj4g0jIt5Juy/s16000/Vuosi+kuvina+10+kanava.jpg" /></a></div><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-56135989977170350802021-02-21T23:48:00.001+02:002021-04-05T20:40:55.566+03:00Terttu Autere: Sen edestään löytää<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwq6m0AL08PC7JRN_y1TeMj4bkYRt2azd7mi2iVCH4sKPSggpGTSwR4RAClFsN2_CENWGVM97EWowPgmf0X_H6b4aDSVXT_bXBOnMAgiPYYHrdsTNOT-JxQ1fvWT6cbwhTGTNf205kmuU3/s753/Sen+edest%25C3%25A4%25C3%25A4n+l%25C3%25B6yt%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="753" data-original-width="500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwq6m0AL08PC7JRN_y1TeMj4bkYRt2azd7mi2iVCH4sKPSggpGTSwR4RAClFsN2_CENWGVM97EWowPgmf0X_H6b4aDSVXT_bXBOnMAgiPYYHrdsTNOT-JxQ1fvWT6cbwhTGTNf205kmuU3/w265-h400/Sen+edest%25C3%25A4%25C3%25A4n+l%25C3%25B6yt%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" width="265" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Läänin rikosetsivä Juhani Kuikka on kutsuttu itäsuomalaiseen asemakylään. Apteekkarilla töissä ollut apteekkioppilas Elias Sorri </span><span style="font-family: arial;">on murhattu omaan sänkyynsä, ja tutkinnanjohto on annettu läänin rikospoliisille. Kuikka joutuu heti eroon Onervastaan, jonka kanssa meni kesällä naimisiin. Nyt he asuvat </span><span style="font-family: arial;">Viipurissa, missä kummallakin on työpaikka. Aika on 1930-luvun loppupuolen lokakuu.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Murhatutkimus polkee paikallaan. Elias Sorri oli komea - kauniiksi häntä kylän vanhemmat naiset sanoivat - sekä kohtelias ja ystävällinen, apteekissa ja erityisesti sen naisasiakkaiden keskuudessa kovasti pidetty. Juhani Kuikka asuu vierailunsa ajan asemapäällikön kodissa ja pyöräilee kymmenen kilometriä kirkonkylään tapaamaan nimismiestä, tuomaria ja muita Sorrin tunteneita ja hänen viimeisestä illastaan jotain tietäviä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Huhut kertovat, että kylän nuoret miehet eivät ole kovin tyytyväisiä siihen, että naisväki on alkanut tehdä tikusta asiaa ja käydä aikaisempaa useammin apteekissa nuoren harjoittelijan tultua paikkakunnalle. </span><span style="font-family: arial;">Kenelläkään ei kuitenkaan tunnu olleen erityistä syytä tukehduttaa Sorri. Kuikka alkaa tutkia Sorrin aikaisempia vaiheita, aikaa ennen farmasian opintoja, kun nuori mies opiskeli seminaarissa ja sen jälkeen työskenteli opettajana parissakin koulussa. Kuikan vanhempi kollega muistuttaa, että kannattaa olla kärsivällinen, sillä joku tietää jotain, vaikkei tiedä, että tietää. </span></p><p><span style="font-family: arial;"><b><i>Sen edestään löytää</i></b> on </span><span style="font-family: arial;">Terttu Autereen viides Juhani Kuikka -sarjan kirja. Mielestäni sen voi hyvin lukea itsenäisesti, vaikka etsivän siviilielämä eteneekin osa osalta. Ensimmäisessä kirjassa hän tapaa Onerva Ojalan, josta neljännessä osassa tulee hänen vaimonsa. Rikostapaukset ovat kuitenkin erillisiä ja tapahtuvat eri kaupungeissa tai kylissä, ja niiden nimiä kirjailija ei vahingossakaan paljasta. Lukijana arvuuttelen, mikä paikkakunta on kulloinkin kyseessä, ja siitä on tullut osa sarjan viehätystä. Tästä kirjasta täytyy sanoa, etten tiedä, missä asemakylä ja kirkonkylä ovat, mutta se ei ole ihme, sillä tunnen huonosti luovutetun Karjalan pitäjiä. Kaukana Viipurista ei kuitenkaan olla. Muu osa sarjan viehätystä on sen sutjakassa ja napakassa kerronnassa sekä nostalgisessa ajankuvassa.</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Juhani Kuikka -sarjan aikaisemmat osat:<br /></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2016/10/terttu-autere-kuka-murhasikaan-rouva.html" target="_blank">Kuka murhasikaan rouva Holmin?</a></i></b> (2014)<br /></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2017/07/terttu-autere-kuolema-eedenissa.html" target="_blank">Kuolema Eedenissä</a></i></b> (2016)<br /></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2017/08/terttu-autere-kaunis-mutta-kuollut.html" target="_blank">Kaunis mutta kuollut</a></i></b> (2017)<br /></span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/04/terttu-autere-kuokkavieraana-kuolema.html" target="_blank">Kuokkavieraana kuolema</a></i></b> (2019)</span></div><p><span face=""arial" , "tahoma" , "helvetica" , "freesans" , sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> Terttu Autere: <i>Sen edestään löytää</i>, 243 s.</span><br /><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> Kustantaja: Karisto 2020</span><br /><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"> Kansi: Pirta Syrjänen</span><br /></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: <a href="https://mummomatkalla.blogspot.com/2020/10/terttu-autere-sen-edestaan-loytaa-ex.html" target="_blank">Mummo matkalla</a>, <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2020/11/sen-edestaan-loytaa-jannitysta-viipurin.html" target="_blank">Sinimarjan matkassa</a> <br /></span><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-91447057868888786642021-02-15T23:50:00.003+02:002021-02-16T00:35:40.776+02:00Joseph Pittman: Salaisuuksien kaupunki<p><span style="font-family: arial;">Viime aikoina lukemistani kirjoista on ihan itsestään muodostunut lukupolku tai ainakin sen alku, niin kuin joskus käy. Tälle polulle on asettunut sukuromaaneja, joissa on liikuttu ajassa eri vuosikymmenille ja selvitetty sukusalaisuuksia. Mikäs sen sopivampaa sukuharrastajalle. Ensin <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/alice-zeniter-unohtamisen-taito.html" target="_blank">Unohtamisen taito</a></i></b> johdatti ranskanalgerialaisen nuoren naisen isovanhempiensa kotikylään Algeriaan etsimään syitä sukunsa maastamuuttoon. Samalla hän sai uusia palikoita oman kahteen kulttuuriin hajaantuneen identiteettinsä rakentamiseen. Sitten <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/jackie-copleton-dictionary-of-mutual.html" target="_blank">A Dictionary of Mutual Understanding</a></i></b> avasi japanilaisen perheen tragedian Nagasakin atomipommin pudotessa heidän kaupunkiinsa. Osa perheestä menehtyi, ja muiden elämä muuttui </span><span style="font-family: arial;"> </span><span style="font-family: arial;">vääjäämättömästi</span><span style="font-family: arial;">. Salassa pidetyt asiat alkoivat paljastua neljäkymmentä vuotta myöhemmin.</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhug_b3yzO40mY7Y_POp6LaekEXC34kFtdjuEqQWunL6SrtSQt3TopJm-X32c42-6Aa-fS-LZWgt5_glfpCIzUAAIsx1xNe2xFn08dRkryzFcmqYJd8hyphenhyphenX4i8GdMlLrpgAo2m0uZEKJQN47/s359/Salaisuuksien+kaupunki2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="359" data-original-width="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhug_b3yzO40mY7Y_POp6LaekEXC34kFtdjuEqQWunL6SrtSQt3TopJm-X32c42-6Aa-fS-LZWgt5_glfpCIzUAAIsx1xNe2xFn08dRkryzFcmqYJd8hyphenhyphenX4i8GdMlLrpgAo2m0uZEKJQN47/s16000/Salaisuuksien+kaupunki2.jpg" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kolmanneksi samaan sarjaan asettuu Joseph Pittmanin <b><i>Salaisuuksien kaupunki</i></b>, joka sijoittuu Yhdysvaltoihin New Yorkin osavaltioon. Kolmekymppinen Carson Alden on asunut isoäitinsä kanssa suurkaupungissa seitsenvuotiaasta, jolloin hän menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa. Kun isoäiti kuolee, hänen asianajajansa ojentaa Carsonille kirjeen isoäidiltä. Vanha rouva oli vaatinut, että hänen ainoan lapsenlapsensa tulisi saada kirje mahdollisimman pikaisesti hänen kuolemansa jälkeen.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kirjeestä alkaa tapahtumasarja, joka vie Carsonin ensin hänen lapsuuskotiinsa osavaltion syrjäisessä kolkassa ja sitten melkoisen perinnön saajaksi. Se kaikki on itse asiassa ollut hänen siitä asti, kun hän oli täyttänyt 25 vuotta, mutta hän ei ollut tiennyt siitä mitään. Miksi isoäiti oli halunnut pimittää tiedon Carsonin vanhempien pojalleen jättämästä talosta ja varoista? Ja miksei isoäiti ollut halunnut Carsonin tietävän mitään isänpuoleisen sukunsa kotikylästä, Turner Junctionista?</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kun Carson Alden matkustaa junalla Turner Junctionin asemakylään, hän alkaa vähä vähältä kuoria esiin lapsuutensa vuosia, joista hänellä ei ole juuri lainkaan muistikuvia, sekä sukunsa historiaa. Se liittyy erottamattomasti kylän vaiheisiin, sillä hänen esi-isänsä oli rakentamassa sitä, kun se perustettiin sata viisikymmentä vuotta aikaisemmin. Carson penkoo kirjastossa vanhoja sanomalehtiä ja keskustelee sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunsivat hänen vanhempansa. Hänelle kerrotaan kolme tarinaa elämää suuremmasta rakkaudesta. Yksi niistä on hänen vanhempiensa tarina. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><i>Salaisuuksien kaupunki</i> alkaa hitaahkosti, mutta kiinnostukseni kyllä heräsi, kun Carson alkoi etsiä vastauksia isoäitinsä arvoitukselliseen vaikenemiseen. Samalla hän joutuu pohtimaan, palaako kuukauden loman jälkeen työpaikkaansa New Yorkiin nyt, kun hän ei tarvitse enää työtä palkan takia. Hän tuntee myös merkillisesti kuuluvansa Turner Junctioniin. Eikä hänellä olisi mitään sitä vastaan, jos tuleville sukupolville kerrottaisiin tarinaa hänestä ja eräästä kauniista naisesta, joka tosin miettii, miten vastata kylän pankinjohtajan kosintaan.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Pittmanin romaani on ihan sujuvaa ja viihdyttävää lukemista, kunhan päästään - tai siis Carson pääsee - Turner Junctioniin ja tutustutaan sen persoonallisiin ihmisiin, ja Carsonhan nyt on varsin sympaattinen ja hyväsydäminen tyyppi. Koko kirjan alkupuolen kirjailija viittaa olemassa olevaan sukusalaisuuteen niin useasti, että se alkaa kyllästyttää; olisin mieluusti itse oivaltanut, että nyt Carson ei tiedä kaikkea ja ihmettelee, mitä isoäiti ei ole hänelle kertonut. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Siitä huolimatta aivan kelpo kirja, jonka rakenne hyödyntää kursiiivilla kirjoitettuja ja kaikkien kyläläisten tuntemia rakkaustarinoita, kyläläisten muistoja ja paikkakunnan historiaa asemakylänä. </span><span style="font-family: arial;">Turner Junction oli kasvanut Keisariradan, erään yksittäisen, nyt jo lakkautetun, rautatien ja sen yhden aseman ympärille, joten tuolla asemalla, radalla ja junilla on kirjassa iso rooli. Yritin etsiä netistä ja löysinkin tietoa Turner Junction -nimisestä rautatiepaikkakunnasta, joka on niin ikään perustettu 1800-luvulla, mutta se sijaitsee Länsi-Chicagossa eikä New Yorkin osavaltiossa. </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: #0a0a0a; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Joseph Pittman: <i>Salaisuuksien kaupunki,</i> 376 s.</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Kustantaja: WSOY 2004</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Alkuperäinen: <i>Legend's end</i>, 2004; suom. Irmeli Ruuska</span></span><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">KIRJAN sain luettavakseni Bookcrossingin kautta.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haaste: 41. Kirjassa matkustetaan junalla.</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-71875140595337342992021-01-31T23:55:00.005+02:002021-02-04T23:30:15.856+02:00Arthur Conan Doyle: The Hound of the Baskervilles (Klassikkohaaste 12)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJdPksiGTrDvSdiXb7fd-cFwkza5nXH13MfFOAmdNY9TQf0kZ_JzWxPmcRuZxFCOw5ybVk-1raa-LY8gmZTdbPgUx5LvcczTZyWMUsOk6dD05pCjhV70VRdeW7uJKDN_qJFCU8Ah25znQT/s603/Hound+of+B.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="603" data-original-width="369" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJdPksiGTrDvSdiXb7fd-cFwkza5nXH13MfFOAmdNY9TQf0kZ_JzWxPmcRuZxFCOw5ybVk-1raa-LY8gmZTdbPgUx5LvcczTZyWMUsOk6dD05pCjhV70VRdeW7uJKDN_qJFCU8Ah25znQT/w245-h400/Hound+of+B.jpg" width="245" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">A. (Arthur) Conan Doylen (1859-1930) <b><i>Baskervillen koira</i></b> on yksi salapoliisikirjojen klassikkoja, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut lukeneeksi sitä, vaikka muuten dekkareita kulutankin. Conan Doylen kirjojen terävä yksityisetsivä Sherlock Holmes mainitaan aina silloin tällöin lajin teoksissa jonkinlaisena esikuvana ja opastajana. Vähitellen olen sysännyt ennakkoluuloni syrjään: tähän on tutustuttava, ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Siksi kahdestoista Klassikkohaasteen kirjani on <b><i>The Hound of the Baskervilles</i></b>. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Ihan lyhykäisesti juonesta - lisää löytyy helposti netistä: Devonshiren kreivikunnassa Etelä-Englannissa kerrotaan legendaa, jonka mukaan Baskervillen kartanon herrasväkeä vainoaa kirous valtavan mustan, nummilta tulevan, koiran hahmossa. Kun Baskervillen omistaja Sir Charles Baskerville kuolee pihamaallaan epäillyttävissä olosuhteissa, hänen ystävänsä, kylän lääkäri ottaa yhteyttä Sherlock Holmesiin, joka kiinnostuu tapauksesta. Kartanon ja aatelisarvon perijä, Sir Henry Baskerville, on tulossa Kanadasta ottamaan kartanon ja sen maat haltuunsa. Lääkäri haluaa suojella nuorta miestä edeltäjiensä kohtalolta. Sherlock Holmes taas haluaa ratkaista mysteerin, sillä hän ei voi uskoa, että kaiken takana voisi olla ikivanha legenda ja kansanihmisten uskomukset helvetistä tulevasta koirasta. Sir Henryn saavuttua Lontooseen, Sherlock Holmesin apuri Doctor Watson lähtee hänen kanssaan Baskervillen kartanoon </span><span style="font-family: arial;">suojellakseen uutta isäntää</span><span style="font-family: arial;"> sekä kerätäkseen tietoa Sir Charlesin tapauksesta ja välittääkseen ne Holmesille, joka on jäänyt Lontooseen.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Omia vaikutelmia:</span></p><p></p><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: arial;">Tämähän on tosi kiinnostava ja mukaansa tempaava! Ei puhettakaan, että kirjan voisi jättää käsistään ennen loppua.</span></li></ul><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: arial;">Miksi minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kohtaan? Jostain olen saanut käsityksen, että kirjassa on yliluonnollisia elementtejä, ja se ei ole nostattanut lukuhaluja. Tavallaan tässä onkin, ainakin ihmisten mielissä, sillä monet uskovat vanhan legendan nummilta ilmestyvän koiran olevan syypää Baskervillen väen ennenaikaisiin kuolemiin. Kirjan minäkertojalla, tohtori Watsonilla, on kuitenkin jalat tukevasti maan kamaralla, ja hän etsii kaiken takaa luonnollisia selityksiä ja ihmisen tekoja.</span></li></ul><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: arial;">Tunnelma Baskervillen kartanossa on kuitenkin synkkä ja pahaenteinen. On syksy, sataa ja tuulee, nummen kainalossa on kylmä. Perin brittiläistä. Seudulla pelätään murhasta tuomittua vankikarkuria, jonka epäillään olevan lähistöllä. Tapahtuu murhayrityksiä.</span><span style="font-family: arial;"> Conan Doyle osaa totisesti rakentaa tunnelman haluamakseen. Jännite kasvaa vähitellen, juoni saa uusia kierteitä. Voin hyvin nähdä, miksi kirjaa pidetään genren klassikkona.</span></li></ul><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: arial;">Sherlock Holmesin työskentelystä tulee mieleen Hercule Poirot'n harmaat aivosolut ja päättely sekä pienten yksityiskohtien merkityksen näkeminen. A. Conan Doyle lienee ollut yksi Agatha Christien esikuvista.</span></li></ul><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: arial;">Conan Doylen muitakin Sherlock Holmes -kirjoja voisi lukea, vaikka itse Holmes onkin ärsyttävän turhamainen ja vaikka tohtori Watson ihailee häntä ärsyttävän sokeasti.</span></li></ul><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="background-color: white; color: #0a0a0a; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"><span style="line-height: 22.4px;"> A. Conan Doyle: <i>A The Hound of the Baskervilles,</i> 173 s. + Introduction</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Kustantaja: Ballantine Books (16th p. 1989; alkuperäinen 1901-1902)</span></span><br /></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">KIRJAN hankin käytettyjen kirjojen nettikaupasta joskus koronakesänä.</span></div><div><b style="font-family: arial;">Helmet</b><span style="font-family: arial;">-haaste: 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa (Dr. Watson kirjaa tapahtumat myös päiväkirjaansa.)</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKP17oWnqi1S9XmY1pjqZmVZkjC3Sv_NCCOiMoZ7Wmsen7o3KE82hvjT-4MI1XMjLkvfbkMgx7R7KP_bnDRvG1-MqF6m6ArJLQg-FlrES6wiqkBRMCtPgoTzCF-3LxOnjbB-Vlr5lRyYEc/s320/Klassikko+12.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="213" data-original-width="320" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKP17oWnqi1S9XmY1pjqZmVZkjC3Sv_NCCOiMoZ7Wmsen7o3KE82hvjT-4MI1XMjLkvfbkMgx7R7KP_bnDRvG1-MqF6m6ArJLQg-FlrES6wiqkBRMCtPgoTzCF-3LxOnjbB-Vlr5lRyYEc/w320-h213/Klassikko+12.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Osallistun <b><a href="https://jotakinblogi.blogspot.com/2020/08/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-12.html" target="_blank">Klassikkohaasteeseen 12</a></b>, jota isännöi Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogi. Olen aikaisemmin ollut mukana jokaisella haastekierroksella. Tämän kerran kooste ja linkit muiden osallistujien klassikkokirjoihin löytyvät </span><b style="font-family: arial;"><a href="https://jotakinblogi.blogspot.com/2021/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-12.html" target="_blank">täältä</a></b><span style="font-family: arial;">.</span></div></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Helvetica, sans-serif"><b>Aiemmat klassikkohaastekirjani:</b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon <b><i><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2015/07/juhani-aho-papin-rouva-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Papin rouva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin <i><b><a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/01/mika-waltari-sinuhe-egyptilainen.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Sinuhe egyptiläinen</a></b></i></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 3: </span><span style="background-color: white; color: #222222;">Tšingiz Aitmatovin <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/07/tsingiz-aitmatov-valkoinen-laiva.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Valkoinen laiva</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"> Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin<b> <i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/01/maria-jotuni-arkielamaa-klassikkohaaste.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Arkielämää</a></i></b></span><br style="background-color: white; color: #222222;" /><span style="background-color: white; color: #222222;"><b> </b>Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2017/07/f-e-sillanpaa-hurskas-kurjuus.html" style="color: #1a4a77;" target="_blank">Hurskas kurjuus</a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #222222;"><b style="font-style: italic;"> </b>Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn</span><span style="color: #073763;"> <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/01/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Vanhus ja meri</span></a></i></b></span></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="color: #073763;"><b><i> </i></b></span>Klassikkohaaste 7: Lee Harperin</span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2018/07/harper-lee-kuin-surmaisi-satakielen.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Kuin surmaisi satakielen</span></a></span></span></i></b><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><i style="font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin <b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/01/pearl-s-buck-hyva-maa-klassikkohaaste-8.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Hyvä maa</span></a></span></i></b></span><br /><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"> </span><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif">Klassikkohaaste 9: Anne Brontën </span><b><i><span style="color: #073763;"><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/08/anne-bronte-agnes-kotiopettajatar.html" target="_blank"><span style="color: #073763;">Agnes kotiopettajatar</span></a></span></span></i></b><br /><span face="arial, helvetica, sans-serif"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon<span style="color: #444444;"> </span><b><i><span style="color: #073763;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" target="_blank">Vetää kaikista ovista</a></span></i></b></span></span></div><div><span style="font-family: arial;"><i style="color: #073763; font-weight: bold;"> </i>Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/john-galsworthy-omenapuu.html" target="_blank">Omenapuu</a></i></b></span></div><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-67371620439913681472021-01-31T16:24:00.001+02:002021-01-31T16:40:17.305+02:00Vuosi kuvina - Tammikuu 2021<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmM5SsAC5TwxQZQjLVj3IzrTZlAOVO6bdbnLzpaQwyuoZ0AsId9raWVOKIrKlr-0o_LZQoMnZAE3zLyNMoY0KoBGsN_Qw2qbS7VT6zcUMexXFOTjesQkvrZxxoEoBNGEHH27kCA_fXVcia/s500/Vuosi+kuvina+01+tammi.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="289" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmM5SsAC5TwxQZQjLVj3IzrTZlAOVO6bdbnLzpaQwyuoZ0AsId9raWVOKIrKlr-0o_LZQoMnZAE3zLyNMoY0KoBGsN_Qw2qbS7VT6zcUMexXFOTjesQkvrZxxoEoBNGEHH27kCA_fXVcia/s16000/Vuosi+kuvina+01+tammi.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">31.1.2021</td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Uusi vuosi ja uudet kuvat, vaikkakin samaan kuvasarjaan, jonka aloitin viime toukokuussa.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Tällä kertaa ei tarvinnut etsiä kuvauspäivää sen mukaan, että saisi lunta mukaan, sillä sitä on nyt joka paikassa runsaasti. Kävin nappaamassa kuvat tänään puolen päivän jälkeen, kun taivas oli pilvessä. Kotiin palattuani aurinko pilkisti pilvien lomasta ja loi hieman punertavaa hehkua ympärilleen. Näihin kuviin rusotus ei päätynyt.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Lampea kiertävä kävelytie on aurattu helppokulkuiseksi. Sillä kulkevia kuvalukutaitoisia koiria muistutetaan käyttäytymään ihmisiksi. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6t5z_0-0mf67dIJz8RCHe47Vt2qs6SnTQR6EKrNbJ0R9L-o1WF-Y0tkWQvFhVSMco0ajeZNFuyxXcVIqGBnqJ4_2vfi0-LwKX_B992qzRu3WJB5mzitG_AmL5oZkaxaa8NqgpQJC_BRWb/s500/Vuosi+kuvina+01+koira.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="373" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6t5z_0-0mf67dIJz8RCHe47Vt2qs6SnTQR6EKrNbJ0R9L-o1WF-Y0tkWQvFhVSMco0ajeZNFuyxXcVIqGBnqJ4_2vfi0-LwKX_B992qzRu3WJB5mzitG_AmL5oZkaxaa8NqgpQJC_BRWb/s16000/Vuosi+kuvina+01+koira.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Lähimaastossa on satumaisia lumipuita. Kaupungin keskustasta ei tarvitse kuin ylittää rautatiesilta, kun alkaa hiihtolatu, joka myötäilee ajotietä ja ohittaa lammen vastarannalla, kuusien vierestä. Kilometrin päässä keskustasta latu päätyy metsään ja suolle, sinne on tehty eripituisia latulenkkejä.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhovNmY4W4XNw3MhjW32qOjKWvpZ1alqrWgKZhyqBjRcAzTTkF3jZ7s3OB39HgajQ_0nlyOt2wpNRgtllG9eG9dGZOA1mB9PVXH8YbdbQ-CknE_lolWVKu5UfB1Ur-M250eJleYUMPejZXO/s500/Vuosi+kuvina+01+lumipuut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="313" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhovNmY4W4XNw3MhjW32qOjKWvpZ1alqrWgKZhyqBjRcAzTTkF3jZ7s3OB39HgajQ_0nlyOt2wpNRgtllG9eG9dGZOA1mB9PVXH8YbdbQ-CknE_lolWVKu5UfB1Ur-M250eJleYUMPejZXO/s16000/Vuosi+kuvina+01+lumipuut.jpg" /></a></div><p></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-1429946827421415562021-01-30T23:12:00.000+02:002021-01-30T23:12:30.058+02:00Pariisi-Dakar -kirjarallin vaiheet<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuuTovG1GaOeD5gG7vwRcxSCjsVNtaA5cc8eQINg5LfN7vHT1t7x-HuTEiQarXpk54KlsEf-zX4rSTr32JPIh7zsaPG9ItOCrr7umGKGiDfAUK_CksdoKwi827terOBnDLm_52l63l8QAm/s400/PARIISIDAKAR.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuuTovG1GaOeD5gG7vwRcxSCjsVNtaA5cc8eQINg5LfN7vHT1t7x-HuTEiQarXpk54KlsEf-zX4rSTr32JPIh7zsaPG9ItOCrr7umGKGiDfAUK_CksdoKwi827terOBnDLm_52l63l8QAm/s320/PARIISIDAKAR.jpg" /></a></div><span style="font-family: arial;"><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Vuosi sitten lähdin innolla ajamaan <b><a href="https://sheferijm.blogspot.com/2020/01/ainon-lukuhaaste-vuodelle-2020-pariisi.html" target="_blank">Pariisi-Dakar -kirjarallia</a></b>. Alkumatkalla peli kulki ja vauhti oli hyvä, ja olin varma, että maaliin päästään tuota pikaa. Katsoin etappeja valmiksi matkan varrelle, mutta ensin suoritin kolme erikoiskoetta Pariisissa loistavalla ajalla:</span><p></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Reetta Niemensivu: <i><b><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/02/reetta-niemensivu-maalarisiskot.html" target="_blank">Maalarisiskot</a></b></i> (blogissa 9.2.20)<br /></span><span style="font-family: arial;">on viehättävä sarjakuva neljästä suomalaisesta kuvataiteilijaystävyksestä, jotka muun muassa opiskelivat yhdessä Pariisissa yli sata vuotta sitten.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Fred Vargas: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/02/fred-vargas-pystyyn-kuolleet.html" target="_blank">Pystyyn, kuolleet!</a></i></b> (blogissa 14.2.20)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">on rikoskirja, joka sijoittuu Pariisiin ja jossa neljä velmua kaverusta - neljä evankelistaa heidän etunimiensä mukaan - joutuu murhaajajahtiin virkaheiton poliisin kanssa. Pidän Vargasin kirjojen erikoisista tyypeistä ja huumorista.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Nina George: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/05/aanikirjamatkailua-burmaan-ja-pariisiin.html" target="_blank">Pieni kirjapuoti Pariisissa</a></i></b> (blogissa 31.5.20)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">on hieman surumielinen, hyvin tunteellinen ja mietteitä viljelevä kirja, joka alkaa Seinen varrelle pysäköidystä kirjakauppalaivasta ja päätyy Etelä-Ranskaan.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Nina Georgen kirjan matkassa kulkupelini oli jo Provencessa, ja Algeriasta erotti enää Välimeri. Silloin auto alkoi pahasti piiputtaa ja meinasi jo jäädä tienposkeen kokonaan. Onneksi kirjaralli jatkui yhden lisäkuukauden, ja varikolla auto saatiin kulkukuntoon. Luin sukuromaanin, joka sijoittuu sekä Ranskaan, myös Pariisiin, että Algeriaan:</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Alice Zeniter: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/alice-zeniter-unohtamisen-taito.html" target="_blank">Unohtamisen taito</a></i></b> (blogissa 18.1.21).</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Seuraavaksi oli määrä mennä Timbuktuun, Maliin, mutta auto teki taas tenän, ja ralli oli keskeytettävä Algerian etapilla.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kiitos haasteesta, Aino! Innostun aina maahaasteista ja haluan lukea maista, joista en ole aikaisemmin lukenut. Harmittelen, ettei auton rallikunto kestänyt loppuun asti. Sain kuitenkin uuden maan, Algerian, kirjalliselle kartalleni. </span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-20474109176282672452021-01-29T23:57:00.003+02:002021-01-30T01:10:17.288+02:00Jackie Copleton: A Dictionary of Mutual Understanding<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-s4cGkRuT2eDYnH2C9gVY2W0bTvt03f4fgMl9i8HBHj5gw7WCXaasnZYTproRzEzlyzb2xQPc7mqBInRu50BChRcZz1u3i19QjBLAdoUwx5Q-pPsB0Vi9bqK32VEtSkecwM01F8KtPdv5/s475/Dict+of+Mutual+Understanding.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="309" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-s4cGkRuT2eDYnH2C9gVY2W0bTvt03f4fgMl9i8HBHj5gw7WCXaasnZYTproRzEzlyzb2xQPc7mqBInRu50BChRcZz1u3i19QjBLAdoUwx5Q-pPsB0Vi9bqK32VEtSkecwM01F8KtPdv5/w260-h400/Dict+of+Mutual+Understanding.jpg" width="260" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">9. elokuuta 1945 japanilaiseen Nagasakin kaupunkiin pudotettiin atomipommi, joka tappoi heti lähes satatuhatta ihmistä ja tuhosi osan kaupunkia täysin. Jackie Copleton on kirjoittanut koskettavaan esikisromaaniinsa </span><span style="font-family: arial;"> </span><b style="font-family: arial;"><i>A Dictionary of Mutual Understanding </i></b><span style="font-family: arial;">yhden nagasakilaisen perheen tarinan</span><span style="font-family: arial;">.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kirjan näkökulmahenkilö on Amaterasu Takahashi. Toisen maailmansodan aikaan hän on nelikymppinen vaimo ja äiti, jonka silmäteriä ovat hänen tyttärensä Yuko ja seitsenvuotias tyttärenpoikansa Hideo. Hideon isä on sodassa Uudessa Guineassa, ja hänestä ei ole kuulunut mitään kuukausiin.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Tulee elokuun yhdeksäs päivä 1945. Amaterasu on vienyt Hideon aamulla kouluun ja sopinut tapaavansa sairaanhoitajatyttärensä hänen lounastauollaan. </span><span style="font-family: arial;">Amaterasulle tulee kuitenkin viiivytys, ja hän harmittelee, että Yuko joutuu odottamaan häntä yksin </span><span style="font-family: arial;">Nagasakin isossa katolisessa katedraalissa. Kello 11.02 kaupungin täyttää valtava, häikäisevä valo ja kuuluu kuin ukkosen jylinä. Katedraalista ei jää mitään jäljelle, ja Hideon koulu palaa poroksi.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Amaterasu ja hänen miehensä Kenzo etsivät Yukoa ja Hideota kaikista mahdollisista paikoista, ruumiskasoista ja palojätteiden seasta, sairaaloista ja kouluihin perustetuista ensihoitopaikoista. Turhaan. Viimein heidän on uskottava, että he ovat menettäneet ainoan lapsensa ja ainoan lapsenlapsensa. Vuotta myöhemmin he päättävät muuttaa pois Nagasakista ja Japanista ja päätyvät Amerikkaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Amaterasu on leski, kun hänen ovelleen ilmestyy keski-ikäinen mies, joka väittää olevansa Hideo, Yukon poika. Hän ei kuollut 1945, vaan pelastui, vaikkakin kasvot pahoin palaneina ja muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä, onko hän Yukon poika ja onko Amerikassa asuva nagasakilaisnainen hänen isoäitinsä. Hänet kasvattanut lääkäri oli kertonut hänelle niin. Mies hoiti häntä orpokodissa pommituksen jälkeen ja hän oli tuntenut Yukon.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Amaterasulla on omat syynsä olla luottamatta Hideon kasvatusisään, mutta voiko hän uskoa Hideon olevan hänen kauan sitten kuolleeksi luulemansa tyttärenpoika? Kasvot ovat arpikudoksen peittämät, joten ulkonäostä häntä ei voi mitenkään tunnistaa, ja hänen pommiräjähdyksessä menettämänsä muistikuvat lapsuudesta eivät ole koskaan palanneet.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Jackie Copland liikkuu ajassa sulavasti. Hän kuvaa Nagasakin pommituksen kauheudet ja niiden vaikutukset ihmisten elämään. Takaumina hän tuo Yukon nuoruusvuodet ennen avioliittoa. Amaterasun Amerikan vuodet jäävät lähes piiloon, mutta lopussa hän muistelee omaa nuoruuttaan ja miten silloin tapahtunut on vaikuttanut siihen, miten hän pyrki järjestelemään tyttärensä elämää.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Copland on britti ja asuu Skotlannissa. Hän opetti kolme vuotta Nagasakissa ja Sapporossa. Voin hyvin kuvitella hänen kohdanneen ihmisiä, jotka kertoivat tarinoita, jotka sitten inspiroivat tämän romaanin. Pidin siitä kovasti, joskaan ihan kaikki ei tuntunut uskottavalta, vaan pikemminkin kirjailijan hakemilta kertojaratkaisuilta. Esimerkiksi Yukon ääni tulee mukaan hänen vanhoissa päiväkirjoissaan, joita äiti lukee vasta nyt vanhana naisena, mutta onko uskottavaa, että hän saa samaan aikaan luettavakseen myös Yukon rakastajan kuolleelle rakastetulleen vuosittain pommituksen vuosipäivänä kirjoittamat kirjeet?</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kirja kertoo paljon Japanista. Jokaisen luvun alussa on pieni katkelma teoksesta <i>English Dictionary of Japanese Culture</i>. Luen mielelläni Japanista ja sen kulttuurista, mutta nämä katkelmat alkoivat jossain vaiheessa ärsyttää. Eivät niinkään sisällöltään, niissä oli paljon kiinnostavaa </span><span style="font-family: arial;">kansanluonteesta ja tapakulttuurista, mutta kun ne tulivat keskeyttämään hyvän tarinan! Olisin halunnut tietää, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu kirjan henkilöille, enkä lukea geishoista tai vaatimattomuuden hyveestä juuri siinä kohtaa. Katkelmiilla oli enemmän tai vähemmän yhteys luvun asioihin, mutta juoni koukutti sen verran, etten malttanut jäädä niitä pohtimaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kirjassa on historiaa, sodan seurauksia, romantiikkaa, sattumuksia, ja loppu, joka onnistui herkistämään.</span></p><p><span style="color: #0a0a0a; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Jackie Copleton: <i>A Dictionary of Mutual Understanding,</i> 294 s.</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Kustantaja: Windmill Books 2015</span></span><br style="color: #0a0a0a; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;" /><span style="color: #0a0a0a; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif; font-size: 15.4px; line-height: 22.4px;"> Kannen suunnittelu: Emma Grey Gelder</span></p><p><span style="font-family: arial;">KIRJAN sain luettavakseni Bookcrossingin kautta.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><b>Helmet</b>-haasteessa sijoitan sen kohtaan 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu (Amaterasun elämä muuttui 9.8.1945).</span></p>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-10376387746927892242021-01-18T23:38:00.002+02:002021-01-18T23:54:46.771+02:00Alice Zeniter: Unohtamisen taito<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; text-align: left;"><blockquote>"Hänellä ei ole mitään valtaa siihen, millaiseksi hänen poikansa tai yhdenkään hänen lapsensa tulevaisuus muodostuu, ja se tuottaa hänelle tuskaa. Hän tietää, että vaikka hän tekisi mitä, sillä ei ole mitään vaikutusta heidän tulevaisuuteensa, hänen kyvyttömyytensä saada kiinni nykyisyydestä tekee tulevaisuuden rakentamisesta mahdotonta. Hänen lastensa tulevaisuus kirjoitetaan kielellä, joka on hänelle vieras."</blockquote></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7mkquDNldrymtyrqeByKDIBE3K5uGeXLc_dgtMWx_fz8S3n-1X9yoye9ElgW9yJc6ctZy-tIKczyJm5gCwFhOKHrubjmyBJDeKqFxM7hVLu4i6GKy3fa9YtfWMfGUakpGAzRNmRuBie_3/s637/Unohtamisen+taito.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="637" data-original-width="400" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7mkquDNldrymtyrqeByKDIBE3K5uGeXLc_dgtMWx_fz8S3n-1X9yoye9ElgW9yJc6ctZy-tIKczyJm5gCwFhOKHrubjmyBJDeKqFxM7hVLu4i6GKy3fa9YtfWMfGUakpGAzRNmRuBie_3/w251-h400/Unohtamisen+taito.jpeg" width="251" /></a></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Ali on muuttanut perheineen Algeriasta Ranskaan vuonna 1962, jolloin Algeria itsenäistyi Ranskasta. Toisessa maailmansodassa hän taisteli Euroopassa Ranskan armeijassa ja sai sen jälkeen ranskalaista sotilaseläkettä. Sodan jälkeen hän vaurastui oliiviöljyllä ja piti yllä hyviä suhteita ranskalaisiin viranomaisiin. Siitä ei FLN, kansallinen vapautusrintama, pitänyt, kun se alkoi sodan ranskalaisia vastaan 50-luvulla. Alin oli jätettävä kaikki kotikyläänsä ja paettava henkensä kaupalla Ranskaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Alice Zeniterin romaani <b><i>Unohtamisen taito</i></b> kertoo ensimmäisessä osassaan Alin elämästä algerialaisessa kotikylässään 50-luvulta Ranskaan lähtöön saakka. Ali on perheensä ja sukunsa patriarkka, kylässään kunnioitettu, hänellä on asema ja arvostus. Se kaikki muuttuu laivamatkalla Välimeren yli. Ali perheineen sijoitetaan kuukausiksi siirtolaisten vastaanottokeskuksiin ja sieltä kylmään Normandiaan, jossa Alin perhe saa pienen kerrostaloasunnon ja Ali tienaa elannon tehdastyössä. Kirjan toisen osan päähenkilö ei kuitenkaan ole Ali, vaan esikoispoika Hamid, joka oppii kielen nopeasti ja joutuu kielitaitoisena hoitamaan vanhempiensa ja perheen asioita kodin ulkopuolella. Hän muistaa isänsä mahtavuuden ja arvostuksen kotikylästä, jonka jätti alle kymmenen ikäisenä, ja nyt häntä hävettää nähdä isänsä jotenkin surkastuneena ja arvonsa menettäneenä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Hamidille on tärkeää sulautua ja sopeutua ranskalaiseen yhteiskuntaan. Hänen muistikuvansa algerialaisesta lapsuuden kotikylästä haalistuvat, ja koska Ali ei puhu lapsilleen mitään menneisyydestä, Hamid ei oikeastaan koskaan ymmärrä, miksi he joutuivat lähtemään Ranskaan. Mutta ei häntä kiinnostakaan tietää, hän haluaa olla ranskalainen, vaikka saakin osakseen rasistista kohtelua. Pariisissa Hamid rakastuu ranskalaiseen Clarisseen, he menevät naimisiin ja saavat neljä tytärtä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Zeniterin kirjan kolmannessa osassa näkökulma on Naïman, Hamidin ja Clarissen kolmannen tyttären, joka ei ole kuullut juuri mitään algerialaisista juuristaan ja isoisänsä menneisyydestä. Isä ei ole kertonut mitään, isoisä itse kuoli, kun Naïma oli vielä lapsi, ja hän ei ole koskaan oppinut tarpeeksi arabiaa kysyäkseen isoäidiltään. 2010-luvulla Naïma on kolmekymppinen ranskalaisnainen, joka työsketelee taidegalleriassa. Hän saa työnsä puolesta mahdollisuuden matkustaa Algeriaan, jossa kukaan hänen suvustaan ei ole uskaltanut vierailla. </span></p><p><span style="font-family: arial;"><i>Unohtamisen taito</i> on kolmen sukupolven sukutarina Algeriasta ja Ranskasta, mutta se on paljon enemmän. Alice Zeniter antaa äänen ensin maahanmuuttajille, heidän ajatuksilleen ja tunteilleen, ja sitten heidän lapsilleen ja näiden lapsille. Heille, joiden on unohdettava omat ja vanhempiensa muistot ja historia voidakseen sopeutua. Ja heille, jotka ovat sopeutuneet, mutta ovat kuitenkin vähän kahden välissä, vähän juurettomia. Alice Zeniter sanoittaa tätä maahanmuuttajien ristiriitaa ja oloa taitavasti ja ajatuksia avaavasti. </span></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">"-- On sellaisiakin tilanteita, jolloin se ei ole mahdollista, Mehdi sanoo huokaisten, -- tilanteita, joiden rehellinen kuvaaminen vaatii kahta keskenään ristiriitaista väitettä."</span></p></blockquote><p><span style="font-family: arial;">Zeniterin romaanin kaltaista maahanmuuttajakuvausta en ole ennen lukenut enkä tiennyt kovin paljon Algerian historiasta. Tämä on hieno kirja, mutta ei päästä kovin helpolla, luin sitä hitaasti ja taukoja pitäen. Ajalliset siirtymät ja muistojen häilyväisyys vaativat valppautta. Ja onhan kirja aika muhkeakin, 569 sivua. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.</span></p><p><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"></span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Georgia, "Times New Roman", serif;"><span style="color: #0a0a0a; line-height: 22.4px;"><span style="line-height: 22.4px;"> Alice Zeniter: <i>Unohtamisen taito,</i> 569 s.</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Kustantaja: Otava 2019 (Otavan kirjasto no 271)</span><br style="line-height: 22.4px;" /><span style="line-height: 22.4px;"> Alkuperäinen: <i>L'art de perdre</i>, 2017; suom. Taina Helkamo</span></span><br style="color: #0a0a0a; line-height: 22.4px;" /><span style="color: #0a0a0a; line-height: 22.4px;"> Kansi: Timo Numminen</span></span></span></p><p><span style="font-family: arial;">KIRJA on kirjastosta. MUUALLA <a href="https://kirjaluotsi.fi/alice-zeniter-unohtamisen-taito/" target="_blank">Kirjaluotsi</a> taustoittaa kirjaa hyvin, <a href="https://oksanhyllylta.blogspot.com/2020/06/alice-zeniter-unohtamisen-taito.html" target="_blank">Oksan hyllyltä</a> -blogi piti yhtenä upeimmista romaaneista pitkään aikaan.</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><b><a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2021(218169)" target="_blank">Helmet</a></b>-haaste: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan.<br /></span><span style="font-family: arial;"><b><a href="https://sheferijm.blogspot.com/2020/01/ainon-lukuhaaste-vuodelle-2020-pariisi.html" target="_blank">Pariisi-Dakar kirjarallissa</a></b> päästään Pariisista Algeriaan.</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-83627137160111085552021-01-07T21:20:00.002+02:002021-01-07T21:21:29.487+02:002020: Kirjahyllyn aarteet 2 koosteessa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd8UnWV6LGe8apVF7JziCMamIpTWnBSig9OJt9EdMpLxfW2jjc_B1eEw2PRJphZq8CoCQKOjSM-vCPPargkn9DpS7v83xZlllCBnovtf4sKab1nIRtq_wICaLOF9iq0xxe4XQNHSpyKgBn/s500/Kirjahyllyn+aarteet2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="282" data-original-width="500" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd8UnWV6LGe8apVF7JziCMamIpTWnBSig9OJt9EdMpLxfW2jjc_B1eEw2PRJphZq8CoCQKOjSM-vCPPargkn9DpS7v83xZlllCBnovtf4sKab1nIRtq_wICaLOF9iq0xxe4XQNHSpyKgBn/w400-h225/Kirjahyllyn+aarteet2.jpg" width="400" /></a></div><span style="font-family: arial;"><p><span style="font-family: arial;"><br /></span></p>Kirjasähkökäyrän Mai pisti pystyyn toista vuotta peräkkäin <b><a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.com/2020/01/kirjahyllyn-aarteet-2-lukuhaaste.html" target="_blank">Kirjahyllyn aarteet</a></b> -lukuhaasteen, tällä kertaa numero kakkosen. Kuva on lainattu Kirjasähkökäyrästä. Nimensä mukaisesti haasteessa luetaan oman hyllyn kirjoja. Niitä, jotka tuppaavat jäämään lukematta, kun nehän ovat aina saatavilla, kun taas lainatut kirjat pitää palauttaa määräaikana.</span><p></p><p><span style="font-family: arial;">Luin 14 oman hyllyn kirjaa (vuosi sitten 22). Kirjasto on kirjallinen hovihankkijani. Tänä vuonna hurahdin myös <a href="https://www.bookcrossing.com/" target="_blank">Bookcrossingiin</a> eli kirjojen kierrättämiseen. Sitä kautta on hyllyyn tullut lukemattomia lukemattomia opuksia ja toisaalta olen vapauttanut omia luettuja uusille lukijoille. Osa viipyy lyhyen ajan, osa saattaa majailla hyllyilläni kuukausia tai ehkä vuosia, mutta niitä en ole ottanut mukaan haasteeseen, koska ne ovat kiertäviä kirjoja.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Viime vuoden tapaan listaan oman hyllyn aarteet sen mukaan, miten ne ovat hyllyilleni kivunneet. Alla on katsaukseni.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Kiitos, Mai, haasteesta!</span></p><p><span style="font-family: arial;"><b>Vuonna 2020 luetut kirjanhyllyn aarteet</b></span></p><h3><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;">Arvontavoittona saatu</span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> William Anderson: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/laura-ingalls-wilderin-elamakerta-ja.html" target="_blank">Laura Ingalls Wilder - A Biography</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"><br /></span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;">Omat ostot (painetut kirjat)</span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Helena Ruuska: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/helena-ruuska-elaman-kirjailija-eeva.html" target="_blank">Elämän kirjailija Eeva Joenpelto</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span style="color: #222222;"><i> </i><span style="font-weight: normal;">Jari Järvelä: </span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/07/jari-jarvela-tytto-ja-pommi.html" target="_blank">Tyttö ja pommi</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Stephenie Meyer: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i>Kemisti</i></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> (ei bloggausta)</span><span style="color: #222222;"><br /></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"><br /></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;">Omat ostot (e-kirjat ja äänikirjat)</span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> JP Koskinen: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/02/jp-koskinen-tulisiipi.html" target="_blank">Tulisiipi</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span style="color: #222222;"><i> </i><span style="font-weight: normal;">Nina George: </span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/05/aanikirjamatkailua-burmaan-ja-pariisiin.html" target="_blank">Pieni kirjapuoti Pariisissa</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span style="color: #222222;"><i> </i><span style="font-weight: normal;">Seppo Jokinen: </span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/09/virpi-hameen-anttila-kalman-kevat.html" target="_blank">Suurta pahaa</a></i></span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"><br /></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;">Kirjaston poistomyynnistä ostetut</span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Eeva Joenpelto: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/eeva-joenpelto-vetaa-kaikista-ovista.html" target="_blank">Vetää kaikista ovista</a></i></span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"><br /></span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;">Kirjaston asiakkaiden vaihtohyllystä poimitut</span></div><div style="font-size: medium;"><span style="color: #222222;"><span style="font-weight: 400;"> John Galsworthy: </span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/08/john-galsworthy-omenapuu.html" target="_blank">Omenapuu</a></i><br /></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Pirkko Arhippa: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i>Verta veitsen terällä</i></span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> (ei bloggausta)</span></div><div style="font-size: medium;"><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"><br /></span><span face=""verdana" , sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-weight: normal;">Lukukappaleina & Elisa-kirjan asiakaslahjana saadut:</span></span><br /><span face=""verdana" , sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-weight: normal;"> TaoLin: </span><span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/05/taolin-kaunis-maailma.html" target="_blank">Kaunis maailma</a></i></span></span></div><div style="font-size: medium;"><span face=""verdana" , sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><span style="font-weight: normal;"> Heather Morris: </span><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/heather-morris-auschwitzin-tatuoija.html" target="_blank">Auschwitzin tatuoija</a></i></span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Pirjo Puukko: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/pirjo-puukko-kunnes-jalkasi-kantavat.html" target="_blank">Kunnes jalkasi kantavat</a></i></span><br /><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222; font-weight: normal;"> Tero Seppänen: </span><span face="verdana, sans-serif" style="background-color: white; color: #222222;"><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/09/tero-seppanen-suruttomat-urut.html" target="_blank">Suruttomat urut</a></i></span><br /></div></h3>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-91986899541344170872021-01-05T21:04:00.001+02:002021-01-07T16:18:09.715+02:002020: Lukuvuosi numeroina<p><span style="font-family: arial;">Viime vuoden alussa toivottelin blogin lukijoille antoisaa ja maailmoja avaavaa uutta lukuvuotta, kun kirjoitin jo tavaksi tullutta vuosikatsaustani. Reilu pari kuukautta sen jälkeen maailma alkoi sulkeutua, jopa kirjastot menivät kiinni joksikin aikaa. Sitä ennen hamstratut kirjaston kirjat, oman hyllyn luetut ja lukemattomat sekä verkkokaupasta haalitut täydennykset pystyivät kyllä pitämään lukijoiden maailmat avoimina joka suuntaan.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Paitsi että oma mieli ei ollutkaan niin avoin kuin olisi voinut olla. Lukeminen hidastui ja takkusi, kun koronauutisten seuraaminen vei huomion. Kirjoittaminen jumitti vielä enemmän, mutta siitä en syytä yksin koronaa. Koko vuoden opiskelin harrastuksena kirjoittamista, ja kirjoitusaikaa ja -puhtia kului siihen liittyvien tehtävien tekemiseen. Vuosi 2020 oli blogissa hiljaisempi kuin yksikään aikaisempi.</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh08bN4MkpBOiJrQnkIbrCBY74P4E7T2DnrqCjNZfRN2OXVy5bWdY2JkYJHFo27RbTq8p3UPWADm-GfK8zRvPcy7Jf8ie9oPSARilBNkyr6YQ_kLWBfxoScq3IkSN9CUDA2l9d76g1okE3h/s500/2020+kotimaiset600.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="251" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh08bN4MkpBOiJrQnkIbrCBY74P4E7T2DnrqCjNZfRN2OXVy5bWdY2JkYJHFo27RbTq8p3UPWADm-GfK8zRvPcy7Jf8ie9oPSARilBNkyr6YQ_kLWBfxoScq3IkSN9CUDA2l9d76g1okE3h/s16000/2020+kotimaiset600.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Luettu 2020: Kiinnostavia kotimaisia siivekkäitä</span></td></tr></tbody></table><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p><p><span style="font-family: arial;">Näppituntuma on, että luin ja kirjoitin blogiin vähemmän, luin enemmän kevyttä ja viihteellistä, enemmän englanniksi ja jätin suosiolla osan bloggaamatta, vaikka olen käyttänyt blogia lukupäiväkirjana. Katsotaan numeroiden valossa, miten tuntuma pitää paikkansa. Sulkeissa on </span><b style="font-family: arial;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/lukuvuosi-2019-numeroina.html" target="_blank">vuoden 2019</a></b><span style="font-family: arial;"> lukemat.</span></p><ul><li><span face="Verdana, sans-serif">luin/kuuntelin 61 (86) kirjaa</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">näistä rikos- ja jännityskirjoja 18 (25)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">lasten ja nuorten kirjoja 5 (4)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">sarjakuvia 2 (1)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">tietokirjoja, muistelmia, elämäkertoja 10 (8)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">novellikokoelmia 0 (4), runokirjoja 1 (4), näytelmiä 1 (0)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">englanninkielisiä 5 plus 1 puoliksi engl/suom (2)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">kotimaisia 36 (44) / ulkomaisia 25 (42)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">naisten 40 (53) / miesten 21 (32) / yhdessä 0 (1) </span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">painettuja kirjoja 47 (63) / e-kirjoja 4 (12) / äänikirjoja 10 (11)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">tämän vuoden (2020) uutuuskirjoja 9 (28)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">viime vuonna (2019) julkaistuja 15 (18)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">2010-2018 julkaistuja 19 (14)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">1900-1940 julkaistuja 0 (5)</span></li><li><span face="Verdana, sans-serif">1800-luvulla julkaistuja 1 (Canth 1895) (4) ; </span>antiikki 0 (1)</li></ul><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="font-family: arial;"><div><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2_t13TAOLHBNfKdDn9lAZjuyDiFiavnfCEjEXngvNqNt-mhmzpeAmH-MSMoj_qkverJdbaoSbqn5OhML3wc3r6gOUknPfMU7LTQnxHiM6In0hZmtAVn7z1wl6evL4OS5TElejmTd-a5_t/s500/2020+ulkomaiset500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="252" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2_t13TAOLHBNfKdDn9lAZjuyDiFiavnfCEjEXngvNqNt-mhmzpeAmH-MSMoj_qkverJdbaoSbqn5OhML3wc3r6gOUknPfMU7LTQnxHiM6In0hZmtAVn7z1wl6evL4OS5TElejmTd-a5_t/s16000/2020+ulkomaiset500.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luettu 2020: Ulkomaisia suosikkeja</td></tr></tbody></table></span></div><div><span face=""arial" , "helvetica" , sans-serif"><span style="font-family: arial;"><br /></span></span></div>Kovin paljon en ole tavoistani poikennut. Hienoisia muutoksia kuitenkin on: enemmän kotimaista kuin vuosi sitten, joka olikin harvinaisen tasapäinen tässä suhteessa, vähemmän viime vuoden uutuuskirjoja, mutta silti noin 40% 2019-20 julkaistuja, enemmän romaaneja ja vähemmän runoja tai novelleja kuin ennen.</span></span><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtb6C9fqnNeKrzlUcj2912wN3TsLyKYqwlW0mRVZzPTxTYyluq6g4G-GBkInaaz6Ewc5fet97G88dR537az8jh7lQBxfGj6evqLGSDSGO2DeTBfosMuxlIAjYQJ_y6aZZp5OcoQATwgLpg/s500/2020+dekkarit500.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="252" data-original-width="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtb6C9fqnNeKrzlUcj2912wN3TsLyKYqwlW0mRVZzPTxTYyluq6g4G-GBkInaaz6Ewc5fet97G88dR537az8jh7lQBxfGj6evqLGSDSGO2DeTBfosMuxlIAjYQJ_y6aZZp5OcoQATwgLpg/s16000/2020+dekkarit500.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Luettu 2020: Mieleisiä mysteerejä</span></td></tr></tbody></table><br /></div><div><span style="font-family: arial;">Entä sitten alkanut vuosi 2021? </span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Jatkan kirjoista ja lukemisesta kirjoittamista blogissani, mutta luulen, että siirryn vähän poispäin lukupäiväkirjan pidosta. Kun blogin alkuaikoina toin lähes kaiken lukemani blogiin, jatkossa kirjoitan vain osasta sekä mahdollisesti koostepostauksia siilloin tällöin. Haasteiden kanssakin otan maltillisemmin kuin ennen, mutta <b><a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2021(218169)" target="_blank">Helmet 2021</a></b> -haasteeseen aion taas liittyä, vaikka <b><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2021/01/2020-tietokirjabingoilua-ja-helmeilya.html" target="_blank">viime vuoden</a></b> haaste jäi vähän vajaaksi - taas. Mutta kun se luettujen kirjojen sijoittaminen sinne haastelistaan on niin hauskaa...</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Hyvää lukuvuotta 2021 meille kaikille!</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8322248582589895775.post-39321151614586729682021-01-02T21:40:00.001+02:002021-01-05T21:19:15.627+02:002020: Tietokirjabingoilua ja helmeilyä<p><span style="font-family: arial;">Tietokirjoja tulee luetuksi liian harvakseltaan, joten vuoden 2020 alussa oli kiva löytää </span><span style="font-family: arial;">Kirjat kertovat -lukupäiväkirjasta <b><a href="https://kirjatkertovat.blogspot.com/p/tietokirjabingo.html" target="_blank">Tietokirjabingo</a></b>. Jospa se innostaisi tarttumaan tietoon useammin. Bingo on ollut mielessä tietokirjoja lukiessa, mutta vasta nyt vuoden vaihtuessa mallaan ruksit ruudukkoon ja katson, saanko yhtään täyttä riviä. Sen olisi varmaan kuulunut mennä niin, että rasti ruutuun aina heti kirjan tultua luetuksi, mutta käynee se näinkin.</span></p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSbwCBCBIzMJqT0SampylxH9mHDi90ev93pv7ZuB3zfsBvDCKurODDn9JZkUuHPr9pQjXsOgaUy2QnTFDzGOPSWNh26i7hb_NPBcQ8bg4J4MZcjqOP4edb3kZzH2AwzCy6pMo-d8rECiOW/s1000/TIETOKIRJABINGO8520+omat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSbwCBCBIzMJqT0SampylxH9mHDi90ev93pv7ZuB3zfsBvDCKurODDn9JZkUuHPr9pQjXsOgaUy2QnTFDzGOPSWNh26i7hb_NPBcQ8bg4J4MZcjqOP4edb3kZzH2AwzCy6pMo-d8rECiOW/w320-h640/TIETOKIRJABINGO8520+omat.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><span style="font-family: arial;">Onnistuin saamaan yhden täyden BINGON! Ei taida bingon ansiota olla, mutta tänä vuonna luin hieman tavallista enemmän tietokirjoja, kymmenen kaikkiaan. Pari niistä oli kuvitettuja lasten tietokirjoja ja yksi sarjakuva. Tässä saaliini:</span></div><div><p><span style="font-family: arial;">BINGO:</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Bloggaajan suosittelema kirja: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/suomen-lasten-majakkakirja-suomen.html" target="_blank">Suomen lasten linnakirja</a></i></b> (Leena Lumi -blogissa)<br /></span><span style="font-family: arial;">Kirja kertoo maasta. johon haluan matkustaa: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/07/nainen-japanista-tytto-ja-teeseremonia.html" target="_blank">Tyttö ja teeseremonia</a></i></b> (Japani)<br /></span><span style="font-family: arial;">Kirjan aihe on ajankohtainen: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/10/patrik-svensson-ankeriaan-testamentti.html" target="_blank">Ankeriaan testamentti</a></i></b> (uhkaava sukupuutto)<br /></span><span style="font-family: arial;">Julkisuuden henkilön elämäkerta: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/01/helena-ruuska-elaman-kirjailija-eeva.html" target="_blank">Elämän kirjailija Eeva Joenpelto</a></i></b><br /></span><span style="font-family: arial;">Kirjassa on eläimiä: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/suomen-lasten-majakkakirja-suomen.html" target="_blank">Suomen lasten majakkakirja</a> </i></b></span><span style="font-family: arial;">(lokki ja hylje ja muita)</span></div><p><span style="font-family: arial;">MUUT:</span></p><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kirjassa on valokuvia: </span><span style="font-family: arial;"><b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/laura-ingalls-wilderin-elamakerta-ja.html" target="_blank">Laura Ingalls Wilder - A Biography</a></i></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kirjan aihe on minulle tuttu: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/02/reetta-niemensivu-maalarisiskot.html" target="_blank">Maalarisiskot</a></i></b> (taiteilijoiden elämäkerroista)</span><span style="font-family: arial;"><br /></span><span style="font-family: arial;">Kirjan nimi herättää tunteita: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/kirjoja-kirjoittamisesta.html" target="_blank">Kuinka kirjoitan romaanin</a></i></b><br /></span><span style="font-family: arial;">Opin kirjasta jotakin uutta: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/kirjoja-kirjoittamisesta.html" target="_blank">Kokonaisvaltainen kirjoittaminen</a></i></b><br /></span><span style="font-family: arial;">Kirja jota suosittelen muillekin: <b><i><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2020/12/kirjoja-kirjoittamisesta.html" target="_blank">Kirjoittamassa</a></i></b></span></div></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><b><i><br /></i></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><b><i><br /></i></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><b><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrKjx_AL-_o2Ff9ibjxTJXQgHPun3yeOq7fNwg5J59wI60hjsgjRIBJ-rOKrURJTWDAQt3XJs4lhk7ARqKR1P_vfIRtTr5Jx01HMs9JqIlk8hBg344xg1PEmB2XDZmT46SuS9VvXBPKMHh/s680/Helmet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="382" data-original-width="680" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrKjx_AL-_o2Ff9ibjxTJXQgHPun3yeOq7fNwg5J59wI60hjsgjRIBJ-rOKrURJTWDAQt3XJs4lhk7ARqKR1P_vfIRtTr5Jx01HMs9JqIlk8hBg344xg1PEmB2XDZmT46SuS9VvXBPKMHh/w400-h225/Helmet.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>Vuosi 2020</b></td></tr></tbody></table><br /></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kuluneena vuonna(kaan) en saanut Helmet-haastetta täyteen, se on tapahtunut vain kerran, kun Suomen 100 vuoden kunniaksi luin 100 kirjaa! En kuitenkaan jatka enää viime vuoden haastetta, kun uusi Helmet on jo julkistettu muutama päivä sitten (<b><a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2021(218169)" target="_blank">täällä</a></b>)! Sain vuonna 2020 kaikkiaan 45 kohtaa suoritetuksi, ja lista luetuista kirjoista on omalla <b><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/p/helmet-2020.html" target="_blank">sivullaan</a></b>.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Jostain syystä lukemistoni alkukielten valikoima oli viime vuonna tavallista suppeampi. Siksi käytin yhtä kirjaa, <b><i>Tyttö ja teeseremonia</i></b> (linkki yllä), kahteen kohtaan eli </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">29. Japaniin liittyvä kirja, ja</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Kahdesta kirjasta en kirjoittanut blogiin, mutta niillä saan somasti kuitatuksi lukuhaasteen kaksoiskohdan </span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samantapaiset nimet</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"> Debbie Macomber: <b><i>The Inn at Rose Harbor</i></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"> Elinor Lipman: <b><i>The Inn at Lake Devine</i></b></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Puuttumaan jäivät seuraavat kohdat:</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">11. Vaihtoehtohistoria</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">14. Urheiluun liittyvä kirja (hyllyssä odottaa <b><i>Yksin : Romaani Paavo Nurmesta</i></b>)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä (hyllyssä odottaa <b><i>Näkymätön lapsi</i></b>)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella .. Z .. (Zeniter:<b><i>Unohtamisen taito</i></b> kesken)</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.</span></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Vähän mietin sitäkin, josko jättäisin Helmet 2021 väliin, mutta en kuitenkaan malta. Kirjojen sijoittaminen 50 kohdan listaan on sen verran hauskaa. Uusi lista vaikuttaa viimeaikaisia helpommalta, mutta voihan siellä piillä yllätyksellisiä hankaluuksia.</span></div>Paulahttp://www.blogger.com/profile/10796314875053996027noreply@blogger.com2