Kuukauden Tiina - Tiina on aina Tiina

Kesä on melkein tullut ja niin ovat Tiinatkin, blogiini nimittäin!. Olen lukenut parina edellisenä kesänä Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja julkaisujärjestyksessä ja blogannut niistä. Tänä vuonna Polvan kirjat sopivat luettavaksi erityisen hyvin, sillä tammikuussa tuli kuluneeksi sata vuotta kirjailijan syntymästä. En ehtinyt mukaan blogimaailman juhliessa hänen syntymäänsä 6.1., mutta teen se kesän mittaan luettavilla Tiinoilla. Tänään on vuorossa sarjan yhdeksäs kirja, Tiina on aina Tiina, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 1964.

Kirjoittikohan Anni Polva Tiinansa koululaisten lomalukemisiksi vai oliko lomiin muuten vain helpompi sijoittaa monenlaisia seikkailuja? Joka tapauksessa useimmissa kirjoissa tuntuu olevan joko kesäloma tai hiihtoloma, kuten talvilomaa silloin sanottiin. Tiina on aina Tiina -kirjassa on talvi, ja talon lapset saavat viikon hiihtolomaa koulusta.

Tällä kerralla kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten sosiaalinen Tiina on ja itse asiassa varsin taitava solmiessaan suhteita muihin lapsiin ja aikuisiin. Mitä siitä, jos välillä syntyy tappelu heikompia puolustaessa; yleensä nekin tilanteet päättyvät lopulta ystävystymiseen, kuten käy taloon muuttavan uuden perheen lasten kanssa.

Tosiaankin, Tiinan kotitalon yläkerta saa uusia asukkaita, kun vanha apteekkari muuttaa sieltä pois. Pihan lapset päättävät auttaa häntä muutossa ja yllätyksekseen pääsevät herkkupöytään, jonka mies on heille järjestänyt. Alussa lapset olivat olleet miehen kanssa huonoissa väleissä, mutta nyt hän on Tiinan mielestä maailman kivoin vanha mies. Yksinäinen apteekkari liikuttuu, kun lapset jäävät huiskuttamaan hänelle asemalla junan kolkatessa poispäin.

Yksinäisten vanhojen miesten lisäksi Tiinan sydän heltyy kulkukissoille ja -koirille sekä yhdelle sotainvalidille, sillä minkä Tiina luonnolleen mahtaa.

"Vaikkei hän sen takia tapellut, että hän olisi halunnut tapellä, hänen vain täytyi aina joskus. Oli olemassa vanhoja mummoja, ja pieniä kissoja, ja kipeitä koiria, joita kukaan ei puolustanut, ja sellaisia kuin romu-Juuso, joista kukaan ei välittänyt. Jonkun täytyi tapella niidenkin puolesta, ne kun eivät itse kyenneet." (s. 81)

Romu-Juuso on pahoin vammautunut sotainvalidi, joka kerää rautaromua ja jota kaupungin pojat kiusaavat. Täytyyhän Tiinan häntä puolustaa! Paremman tutustumisen myötä Juuso yllättää Tiinan, sillä hänellä onkin kotonaan salaisuus. Siellä salaisuuksien keskellä on myös ihana Mussu ja Mussun kolme pikimustaa pentua, joilla on lisäksi rotukissan sukupaperit. Mutta riittääkö se, selviää kirjan lopussa ---

"Vaikka sinun kissasi olisivat käyneet viisi luokkaa oppikoulua ja saaneet huolellisuudesta kymmenen, niin se ei räväytä meidän äitiä vähääkään, jos se sattuu olemaan kissanvastaisella tuulella. Minun täytyy puhua asiasta ensin isälle." (s. 148)

KIRJA löytyi kirjaston varastosta.

Anni Polvan Tiina-sarja:
   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
   3. Tiina kesälaitumilla, 1958
   4. Tiina toimii, 1959
   5. Tiina ei pelkää, 1960
   6. Tiinalla on hyvä sydän, 1961
   7. Tiina epäilee Juhaa, 1962
   8. Tiina seikkailee, 1963
   9. Tiina on aina Tiina, 1964


Anni Polva: Tiina on aina Tiina, 158 s.
Kustantaja: Karisto 1982, 7. painos (1. painos 1964)
Kansikuva: Maija Karma