perjantai 19. kesäkuuta 2015

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä


Suomalainen salapoliisi Karl Axel Björk ratkoo rikoksia Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvassa  rikosromaanisarjassa. Sen aloittaa Yön sydän on jäätä, joka ilmestyi viime vuonna,mutta  jota olen vasta viime aikoina kuunnellut. Se ei sitten kuitenkaan ehtinyt blogiin asti dekkariviikolla.

Björk on siviiliammatiltaan sisäasiainministeriön virkamies, koulutukseltaan juristi ja harrastukseltaan salapoliisi. Helsingin poliisin aika menee kieltolain rikkojien metsästämiseen sen sijaan, että he pystyisivät täysillä panostamaan  henki- ja omaisuusrikosten selvittelyyn. Onneksi rikospoliisissa työskentelevällä Martti Ekmanilla on ystävänään Björk, jonka mieli kaipaa rikosten ratkaisun tuomaa jännitystä - ja joka mielellään käyttelee hankkimiaan salapoliisitaitoja, milloin vain siihen tarjoutuu tilaisuus, kuten tiirikoi lukkoja auki. Sen taidon hän oppi entiseltä murtovarkaalta työskennellessään Berliinissä suurlähetystössä.

Kesken viinan salakuljettajien väijytyksen tulee tieto, että vesitornista on löytynyt ruumis. Käy ilmi, että kuolema on ollut väkivaltainen, ja Björk pääsee mukaan tutkimuksiin. Uhri on valkoisten puolella taistellut upseeri, ja kun paikalta löytyy entisen punavangin saama matkustusasiakirja, mies pidätetään. Mutta onko hän oikea tappaja? Ennen kuin rikos selviää, löytyy toinenkin ruumis, ja Björk itse joutuu vaarallisiin tilanteisiin kerran jos toisenkin.

Hämeen-Anttila kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi. Aikaisemmin olen lukenut pari muuta hänen romaaniaan, mm. Perijät, joista olen myös pitänyt. Tässä nautin 20-luvun ajankuvasta; salakuljetuksen lisäksi poliisi ja sisäasianministeriö kantoivat huolta Kronstadtin kapinasta ja Venäjältä tulevista pakolaisista; vuoden 1918 sodan jäljiltä haavat olivat yhä verestävät ja kansa jakautunut punikkeihin ja valkoisiin; Björk törmää vakoojiin ja salaseuraan murhaajaa jäljittäessään. Juonenrönsyjä ja henkilöitä on melko lailla, mutta solmimattomat langanpätkät saanevat lisätyöstöä jatko-osassa.

Ajan Helsinki elää romaanissa vahvana. Ei ole Liisankatua, on Elisabetinkatu, ei Snellmaninkatua, vaan Nikolainkatu. Autokyyti on kalliimpaa, halvemmalla pääsee, kun ottaa hevosen ja vaunut. Ja vaatetus sitten! Björk vaikuttaa varsinaiselta keikarilta, joka käyttää huomattavasti aikaa pukeutumisensa miettimiseen, kun vie jonkun daamin kanssaan kahvilaan tai peräti illalliselle Kämppiin. Avioitumistakin 27-vuotias virkamies miettii, sillä nuoria naisia on lähipiirissä useita. Kukaan heistä ei kuitenkaan vaikuta häneen yhtä huumaavasti kuin eräs tietty tumma kaunotar, mutta hänen kanssaan on pidettävä pää kylmänä. Naissuhteet jäivät sellaiseen vaiheeseen, että jatkoa on varmasti luvassa.

Yön sydän on jäätä oli sellainen aloitus ja jäi sen verran kutkuttamaan, että ilman muuta aion lukea jatkoa sille. Onneksi ei tarvitse kauan odotella: kakkososa Käärmeitten kesä on jo ilmestynyt. (Päivitys: Linkki Käärmeitten kesään.)


*** *** ***

Toivottavasti kirjan nimi ei ole enne juhannuksen säästä. Mutta jos vaikka sataisi, ainahan voi käpertyä johonkin sopivaan paikkaan kirjan kanssa.

Oikein tunnelmallista ja valoisaa keskikesän juhlaa!

*** *** ***

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä, äänikirja
Kustantaja: Otava 2014 (alkuperäinen paperikirja 2014)
Lukija: Kari Ketonen, 10 CD-levyä, 11 h 40 min


ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: mm. Kaisa-Reetta TKirjainten virrassa, Kirsin kirjanurkka, Eniten minua kiinnostaa tie, HS

HAASTE: Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista: Helsinki/HJK

10 kommenttia:

  1. 1920-luku viehätti minuakin tässä kirjassa. Äänikirjan lukija sen sijaan ei, mutta aion silti kokeilla sarjan kakkososaa painetun kirjan muodossa. Oikein hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä lukija ei ole minunkaan suurin suosikkini. Muutenkin ajattelin, että se historiallinen osuus on helpompi lukea kuin kuunnella, eli luulen, että minäkin luen seuraavan.

      Lisäksi näissä uudemmissa äänikirjoissa on usein kohtia, jolloin kirjan luvun sisällä näyttämö tai tilanne vaihtuu, mutta lukija ei pidä siinä taukoa, ja silloin on vaikea seurata sitä näkökulman vaihtoa, kuten kirjassa, jossa usein on rivinväli tai pari. Tämä taitaa olla kuitenkin leikkaajan vika enemmän kuin lukijan.

      Sinullekin hyvää juhannusta!

      Poista
  2. Minäkin ihastuin kirjan ajankuvaan. 1920-luvussa on jotain tavattoman kiehtovaa. Käärmeitten kesä on ehdottomasti lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20.luku on tullut lähelle juuri siitä kirjoitettujen kirjojen kautta. Historialliset romaanit kiinnostavat minua aina.

      Poista
  3. Saariston rauhasta, syreenien kukkarunsauden keskeltä, hyvää kesämieltä ja rauhallista juhannusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa sinullekin, vaikkakin kaupunkijuhannuksesta.

      Poista
  4. Hämeen-Anttila luo Björk-sarjaansa tavattoman hienoa ajankuvaa, josta olen nauttinut täysillä. Huomaa, että teosten taustalla on alaansa rakastava historiantutkimuksen ammattilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, tutkijan ammattilaisuuden näkee ajankuvassa. Kirjoittamiseen on tarvittu paljon taustatyötä. Myös Björkin isän vaiheet Siperian kulttuurien tutkijana toivat mieleen kirjailijan ammattitaustan.

      Poista
  5. Olen miettlinyt tämän lukemista. Tai en edes miettinyt, vaan aikonut lukea. Miettinyt olen vain sitä, pitäisikö odottaa seuraavien osien ilmestymistä, ennen kuin edes aloitan. Tiedätte varmaan, miten kamalaa on odotella seuraavaa osaa....
    Minulla oli vuosien, lähes vuosikymmenten, kirjallisuus pimento, joten olen saanut lukea, tai kuunnella, monta hyvää sarjaa kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut tai kuunnellut useita sarjoja lähes peräperään, ja se on ollut antoisaa. Dekkareissa se ei mielestäni ole aina ollut tarpeellista, koska päähenkilöiden kehitys tai elämänkulku ei ole ollut se keskeisin asia, vaan meneillään oleva rikostapaus ja sen selvittäminen.

      Tästä Hämeen-Anttilan sarjasta on jo ehtinyt ilmestyä kakkonen ainakin painettuna kirjana, sain sen juuri lainaksi kirjastosta.

      Kiitos kommentista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!