Lyhyesti äänikirjoista - Vaahtera & Martin-Lugand. Ja BINGO!

Kesällä on mukava lukea ja kuunnella kepeää. Nyt kuuntelemista on vauhdittanut vielä se, että tartuin Storytel-kirjapalvelun kesäkuiseen tarjoukseen kokeilla heidän ääni- ja e-kirjojaan kuukausi veloituksetta. Aloitin palveluun tutustumisen kahdella romanttisella teoksella.

Veera Vaahteran Rakkautta, vahingossa kertoo Pihlasta, joka yllättäen huomaa odottavansa lasta. Vakituinen joogaan ja intialaiseen filosofiaan hurahtanut kumppani Otto ei anna sen estää suunnitelmiaan lähteä Intiaan mietiskelemään ilman tietoa siitä, koska palaisi takaisin. 

Yksin jäänyt Pihla pakkaa laukkunsa ja lähtee Lappiin. Hänelle tärkeä isoäiti on kuollut ja jättänyt talonsa Pihlalle perinnöksi. Pihla tulee ja asettuu, tutustuu naapurin leskivaari Aaroon ja masentuneiden odottavien äitien ryhmään. Pari Aaroa nuorempaa miestä näyttäytyy mielellään Pihlan talolla, ja viimein paikalle ilmestyy Otto, tulevan vauvan isä. 

Vaahteran chick lit -romaanissa odotetaan malttamattomasti vauvan syntymää ja sen tapahduttua ensin herkistellään söpön ihmistaimen äärellä ja sitten väsytään yksinhuoltajaäidin arkeen. Ympärillä pyörivistä auttavaisista miehistä yksi ihan ilmeisesti pääsee jatkoon. Rakkautta, vahingossa on harmitonta ja viihdyttävää kuunneltavaa hetkiin, jolloin kaipaa humoristista sanailua ja leikkisää romantiikkaa, jota ei tarvitse sen syvällisemmin jäädä pohdiskelemaan.

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, ja olen aikaisemmin lukenut Vaahteran chick lit -kirjat Onnellisesti eksyksissä (2012) ja Sopivasti sekaisin (2017). 

            Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa, äänikirja
            Kustantaja: Tammi 2017 (painettu kirja 2013)
            Lukija: Anni Kajos, 5 t 49 min

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

Toinen kevyt äänikirja on ranskalainen, ja sillä on mielestäni varsin herkullinen nimi Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Nimellä on kuitenkin vähän sijaa kirjassa, mutta näin jälkeen päin ajatellen se sopii teokselle: kirja alkaa kahvilasta, jonka nimi on sama kuin kirjankin, ja sillä on sija kirjan lopussakin.

Diane on perustanut Pariisiin kirjakahvilan nimeltään "Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia". Nyt hän ei ole kuitenkaan edes käynyt siellä pitkään aikaan, ei sen jälkeen, kun hänen miehensä ja pikkutyttärensä menehtyivät auto-onnettomuudessa. Siitä on nyt vuosi, ja Diane on masentuneena käpertynyt suruunsa ja kotiinsa.

Kahvilaansa Diane ei pysty palaamaan. Sen sijaan hän päättää yhtäkkiä lähteä Irlantiin, jota hänen miehensä rakasti. Hän vuokraa mökin pienestä kylästä, ja siellä Atlantin rannalla hän alkaa hiljalleen toipua surusta. Hän löytää kylästä ystävällisiä ihmisiä - ja naapurinsa, valokuvaaja Edwardin, joka on uskomattoman tyly ja ärsyttävä. Viikkojen kuluessa naapurukset kohtaavat toisensa, sanailevat välillä kipakastikin, kun ranskalainen kulttuuri kohtaa irlantilaisen. Jatko siitä eteenpäin on ennalta arvattava. Kirjan loppu sitä ei kuitenkaan ole!

Agnès Martin-Lugandin kirja on kepeää viihdettä, jossa on vakava sävy, kertoohan se surusta, siitä selviämisestä ja uskon heräämisestä uuden rakkauden mahdollisuuteen. Kiinnostavaa on, että se ilmestyi ensin omakustanteena, ja kun kirjablogistit huomasivat sen, se päätyi ranskalaisen kustantajan julkaisemaksi. Sitä on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta pelkästään Ranskassa.

            Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, äänikirja
            Kustantaja: Bazar 2019 (painettu kirja 2018)
            Alkuperäinen: Les gens heureux lisent et boivent du café, 2015
            Suomentaja: Kirsi Tanner ;  Lukija: Anu Vilhunen, 5 t 4 min

ÄÄNIKIRJAT kuuntelin Storytel-palvelusta.
MUUALLA (Rakkautta, vahingossa) Kirjanainen, Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkka,
(Onnelliset ihmiset jne) Luetut kirjat, Kirjojen kuisketta (jossa lisää linkkejä)

Helmet-haasteessa kumpikin kirja sopii kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 6. Rakkausromaani, 36. Kirjassa ollaan yksin, sekä lisäksi Rakkautta, vahingossa kirja sopii kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi (Vaahtera).

Kirjankansibingossa ruksaan ruudut "Raitoja" (Vaahtera) ja "Juoma" (Martin-Lugand, jossa kertakäyttöinen kahvimuki pöydällä). Näin saan ensimmäisen eli vihreitten tähtien BINGORIVIN:

Ovi: Christian Rönnbackan Julma

Mies: Tomas Gadsin Pirulainen

Piirroskuva: Arnaldur Indriðasonin Saksalainen talo

Kotieläin: Tiina Martikaisen Surmanpolku

Juoma: Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Poika käy rippikoululeirin, rakastuu tyttöön ja on onnellinen. Kaikki yllättyvät, kun hän ei saavukaan rippikirkkoon sunnuntaiaamuna. Samaan aikaan kun muut leiriläiset käyvät ensimmäiselle ehtoolliselleen, poliisit tutkivat meren rannassa pojan vedestä löytynyttä ruumista.

Markus Ahonen aloittaa neljännen Markku Isaksson -romaaninsa Sydämenmurskajaiset melkein hempeästi. Tunnelma jäähtyy ja tihenee kuitenkin pian. Pojan surma jää selvittämättömäksi. 28 vuotta myöhemmin kuolinpaikan läheltä löytyy laiturille raahautuneen aikuisen miehen ruumis. Poliisi saa selville, että suomalainen mies asuu ulkomailla, mutta on tullut kenenkään tietämättä käymään kotimaassaan ja suunnannut suoraan lentokentältä vanhalle mökille meren rantaan. Joku on kuitenkin tiennyt, ja yöuinti saa karmean lopun.

Kaksi kesäistä uintitetkeä, kaksi ruumista. Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa työtovereineen kiperän tehtävän. Miehen surman syyllistä etsittäessä joku kuulusteltavista mainitsee neljännesvuosisata aiemmin kuolleen pojan. Käy ilmi, että kumpikin surmattu on ollut samalla rippikoululeirillä ja että muitakin leiriläisiä on kohdannut outo kuolema.

Markus Ahosen rikosylikonstaapeli Isaksson on varsin sympaattinen tapaus, johon miellyin jo edellisessä kirjassa Jäljet. Tähän uusimpaansa krjailija on punonut melkoisen polveilevan rikosvyyhdin, jossa rittää pohdittavaa niin poliiseille kuin lukijallekin. Syyllinen ei sitten lopulta päässyt yllättämään minua, mutta ennen kuin rikos kirjassa ratkaistaan, on tutkimuksia ehditty tehdä aika tavalla kirjailijalle tutussa Irlannissakin. Sen lisäksi tarina saa ajankohtaista kansainvälistä väriä Syyriasta.

Sydämenmurskajaisissa on vetävä juoni, joskin kirjan alkupuolella minun oli paikoin vaikea erottaa eri kertojien äänet toisistaan. Huomasin pähkäileväni sitä, onko murhaajalla kaksi kertojan ääntä, vai onko kyse kahdesta eri henkilöstä. Tämä korostui, kun kirjassa liikutaan usealla aikatasolla. Rikostutkinnan eteneminen on kuitekin kuvattu selkeästi ja kiinnostavasti. Markus Ahonen kirjoittaa koukuttavasti, ja erityisesti pidän hänen psykologisesta otteestaan, jossa rikoksen motiivien taustalta löytyy paljon tekijän henkilöhistoriaa ja sen varjoja.

KIRJA on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

MUUALLA kirjan ovat lukeneet muun muassa Kirjakaapin kummitus (jolta löytyy lisää linkkejä), [ l i f t a a n ] ("nerokasta"), Lumiomena ("pitää otteessaan"), Ullan luetut kirjat ("taitava kirjoittaja") sekä Helsingin sanomat ("kuvaa Helsinkiä nautittavasti").

HAASTE:  Helmet 17 (28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 100 suomalaista kirjaa (no 3)

      Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset, 440 s
      Kustantaja: WSOY 2016
      Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
   

Leonie Swann: Murha laitumella (äänikirja)

Kuuntelin lammasdekkarin. Alusta loppuun, 13 tuntia, luulin kuuntelevani irlantilaisen kirjoittajan murhamysteeriä. Miten muuten voisi olla, kun pääosassa on lammaslauma irlantilaisella paikkakunnalla, jonka nimi on Glennkill? Vasta valmistautuessani kirjoittamaan kirjasta tänne blogiin tein hämmästyneen havainnon: kirjailija Leonie Swann on saksalainen ja kirjoittanut teoksensa saksaksi.

No, mikäpäs siinä, kyllä minulle saksalainenkin kelpaa. Murha laitumella -kirjassa glennkilliläinen lammaslauma löytää paimenensa George Glennin makaamasta kuolleena heidän laitumellaan ison lapion lävistämänä. (Mikä mainio sanaleikki paimenen nimen ja kirjan alkuperäisen nimen välillä muuten. Saksaksi kirja kulkee nimellä Glennkill : Ein Schafkrimi.) Siitä alkaa tietysti rikostutkinta, mutta kun ihmiset eivät saa asiasta selkoa, lampaitten on ryhdyttävä selvittämään, kuka on syyllinen heidän Georgensa surmaan, sillä sen on George totisesti ansainnut. Hän oli hyvä paimen, lukikin ääneen lampaille, pääasiassa romanttisia Pamela-romaaneja.

Ja niin siinä käy, että seuraamalla laitumella liikkuvia ihmisiä ja kuuntelemalla heidän puheitaan lampaat arvelevat keksineensä syyllisen. Lisäksi he keksivät, miten paljastaa hänet ihmisille. Tilanne ei mene ihan niin kuin lampaat ovat ajatelleet, mutta, yhtä kaikki, se selviää, miten ja kenen toimesta lammaspaimen George kuoli.

Kirja on omaperäinen - enpä ole ennen lukenut kirjaa, jossa lampaat ovat pääosassa ja ratkovat rikosta ja jossa näkökulma on heidän. Kun Georgen jo aikuinen tytär saapuu Glennkilliin punaisessa mekossaan, lampaat puhuvat hänestä Georgen punaisena karitsana. Suorastaan herkullinen on lammasten pohdinta siitä, onko ihmisillä sielua. Sitä nimittäin sopii epäillä, koska sielu on hajuaistissa, ja ihmisillä se on tunnetusti varsin kehnosti kehittynyt.

Tuohon omaperäisyyteen sisältyy mielestäni myös kirjan heikkous, sillä paikoin kävi pitkästyttäväksi kuunnella lammasten aivoituksia ja järkeilyjä asioista. Lampaat ovat aikamoisia jaarittelijoita, ja huonosti haistavana ihmisenä minua ei erityisemmin kiinnostanut kuunnella pitkiä erittelyjä esimerkiksi hiiriheinän - mitä se sitten onkaan - ylivertaisuudesta laitumen muihin antimiin verrattuna tai kummasteluja ihmisten oudoista edesottamuksista.

Tämä on arvoitusdekkari eläinten ystävälle, joka haluaa katsoa maailmaa aivan uudesta näkövinkkelistä, pitää pehmeistä arvoista, luonnosta ja hyvän mielen huumorista.

ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA tätä on luettu mm. blogeissa Amman lukuhetki, Jäljen ääni, joka löysi lammasten nimille kirjallisia esikuvia klassikoista, Kirjoihin kadonnut, Kirjanurkkaus ja Nenä kirjassa, jossa tätä verrataan Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjaan.

HAASTE: Maalaismaisemia-lukuhaaste.

      Leonie Swann: Murha laitumella. Äänikirja.

      Kustantaja: WSOY 2011. Paperikirja 2007.

      Alkuperäinen: Glennkill : Ein Schafskrimi, 2005, suomentaja Helen Moster.

      Lukija: Sinikka Sokka. 12 CD-levyä, noin 13 tuntia.

      Pakkaus: Kai Toivonen

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti

Koko kadun kasvatti on hyvän mielen kirja, jossa tavalliset ihmiset kohtaavat tavallisessa elämässään monenlaisia onnenpotkuja ja vastoinkäymisiä, mutta koettelemuksista selvitään yhdessä ja toisia auttaen. Vaikkei kaikki aina korjaannukaan kuin taikaiskusta, pienten päätösten ja muutosten myötä elämänlaatu paranee, jos kohta joskus osuu kohdalle aivan sadunomaisia sattumuksiakin.

Ensin ajattelin, että kirja kertoo Emilystä, Amerikan serkusta, joka tulee ensimmäistä kertaa sukuloimaan Dubliniin Irlantiin setänsä perheeseen. Emilyn jo edesmennyt isä muutti aikoinaan Yhdysvaltoihin eikä koskaan palannut edes käymään vanhassa kotimaassaan. Nyt Emily on irtisanottu kuvaamataidon opettajan tehtävästään, ja hän lähtee toteuttamaan unelmaansa matkustelusta, ja ensimmäinen etappi on hänen isänsä veljen perheen luona. Emily solahtaa irlantilaiseen elämään kuin olisi aina ollut siellä, hänestä pitävät kaikki ja hän on hienovaraisesti edesauttamassa monen asian hyvää ratkaisua.

Seuraavaksi alkoi tuntua siltä, että romaanin päähenkilö onkin Noel, Emilyn aikuinen serkku, joka  asuu vanhempiensa luona ja käy töissä varastossa, jossa häntä ei erityisemmin arvosteta. Noelilla on alkoholiongelma, jota hänen vanhempansa eivät ole huomanneet, mutta joka estää hänen pääsemisensä parempiin työtehtäviin, ja Noel ajelehtii päivästä toiseen ja päivän mittaan nautitusta virvoitusjuomapulloon kätketystä ryypystä toiseen.

Mutta kyllä kirjan sankaritar sittenkin on Frankie, Noelin pieni tytär, jonka odotuksesta Noel kuulee ällistyksekseen Stellalta. Noel ja Stella olivat viettäneet kosteaa viikonloppua yhdessä jokin aika sitten, ja nyt Stella kertoo, että hän odottaa Noelin lasta. Kaiken lisäksi Stella on vakavasti sairas ja tulee kuolemaan lapsensa syntyessä. Hän ottaa yhteyttä Noeliin saadakseen tämän lupaamaan, että hän kasvattaisi heidän lapsensa omana tyttärenään eikä antaisi lasta hoitolaitokseen tai kasvatuskotiin.

Emily-serkun tuella Noelille koittaa uusi elämä, kun hän valmistautuu isyyteensä. Hän alkaa käydä AA-kerhossa raitistuakseen, hän hankkii asunnon itselleen ja tulevalle lapselleen ja hän alkaa käydä iltakursseilla kohentaakseen mahdollisuuksiaan parempaan työhön. Kaikesta tästä huolimatta sosiaalityöntekijä Moira on vakuuttunut siitä, ettei Noel ole hyvä isä vastasyntyneelle lapselle. Hän tulee usein tarkastamaan heidän kotinsa ja yrittää löytää yhdenkin syyn ottaa tyttö huostaan ja löytää hänelle uusi koti. Noelin apuna on hänen vanhempansa, Emily, pari opiskelutoveria iltakurssilta ja itse asiassa koko kadun väki St. Jarlath's Crescentillä. 

Kuuntelin Koko kadun kasvatin äänikirjana, ja se oli ensi tutustumiseni irlantilaisen kirjailijan Maeve Binchyn tuotantoon. Romaanin päähenkilöt olivat sympaattisen inhimillisiä heikkouksineen ja rakastettavuuksineen, ja vaikkei kirjassa ollut juuri kummoista juonta, jännitin, saako Moira selville, että Noel ratkesi juomaan ja miten Frankien käy ja miten yli päätään kadun ihmisyhteisön jäsenten sydän- ja työasiat selviävät. Erja Manto on eläytyvä ja rauhallinen kertoja, ja yksi äänikirjojen suosikkilukijoitani.

ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.
Maailman ympäri: Irlanti

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti, äänikirja
Kustantaja: WSOY 2011 (paperiversio samoin 2011)
Alkuperäinen: Minding Frankie, 2010
Käännös: Eva Siikarla
Lukija: Erja Manto, 11 CD-levyä, noin 14 t