Poimintoja Helsingin Kirjamessujen 2018 lauantailta

Kävin eilen Helsingin Kirjamessuilla haahuilemassa ystävän kanssa. Niin kuin tuhannet muutkin, päätellen tungoksesta ja täpötäysistä katsomoista. Tässä on muutamia poimintoja päivästä, vaikka muissakin keskusteluissa ehdin istua ja kirjatarjontaa tutkailla.

Suomenlinna-kokoustila pullisteli, kun Aleksi Siltala haastatteli Teemu Keskisarjaa tämän kirjoittamasta Aleksis Kiven elämänkertomuksesta. Vieressä istunut tuntematon messuilija totesikin, että usein sanotaan, ettei Aleksis Kivi kiinnosta, mutta tässä se nyt nähdään! Itse satuin onneksi paikalle hyvissä ajoin, mutta moni jäi ulkopuolelle huolimatta siitä, että seisomapaikatkin olivat tungokseen asti käytössä.

Keskisarja kirjoitti kirjansa historioitsijana, mutta myönsi sohaisseensa kirjallisuudentutkimuksen tontillekin. Hän luonnehti Aleksis Kiveä neroksi, joka kirjoitti mestarillista suomea ilman, että hän olisi lukenut paljonkaan itse. Minut yllätti se, että Kivi käytti muun muassa sanaa "vihapuhe"  Nummisuutareissa.

Miltä tuntuu kirjailijasta, kun hän kuulee, että joku toinen on kirjoittamassa teosta samasta aiheesta? Töölö-lavalla siitä keskustelivat kaksi Ellen Thesleffistä romaanin kirjoittanutta kirjailijaa, Kati Tervo ja Pirkko Soininen. Kumpikin oli, ainakin nyt jälkeen päin, vain tyytyväinen siitä, että taiteilijasta oli kirjoitettu kaksi kirjaa, joiden näkökulma oli kuitenkin erilainen. Tervo kyllä kaipasi vielä yleistajuista elämäkertaa Thesleffistä. Tervoa ja Soinista haastatteli Katja Kallio. Keskustelun lopuksi Kati Tervo kertoi jättävänsä eläneestä henkilöstä kirjoittamisen sikseen, sen verran työlästä oli metsästää Thesleffistä materiaalia arkistoista. Pirkko soininen sen sjaan kertoi kirjoittavansa nyt kirjaa oikeasti eläneestä henkilöstä, mutta jätti vielä salaisuudeksi sen, kenestä hän kirjoittaa.

Katja Kallio, Kati Tervo ja Pirkko Soininen
Kuva: Messukeskus / Helsingin Kirjamessut 2018

Dekkaristit keskustelivat Punavuori-lavalla pitkin päivää Suomen Dekkariseuran Dekkarilauantaissa. Marko Kilven ja Antti Tuomaisen leppoisaa sanailua oli hauska kuunnella, haastattelija Kirsi Hietanen Kirsin kirjanurkasta pääsi helpolla, kun herrat innostuivat juttelemaan keskenään. Tuomaisen kirjoittaminen alkaa aina sellaisesta henkilöhahmosta, joka joutuu äärimmäiseen tilanteeseen, eikä hän alussa vielä tiedä, mitä kaikkea tälle kirjassa tapahtuu. Kilpi kertoi itselleen taas olevan tärkeää aihe tai teema, jonka yli hän ei pääse, ja hahmot rakentuvat vasta sen ympärille. Kumpikaan ei tunnustautunut arkkitehdinomaiseksi kirjansa etukäteen suunnittelijaksi.

Essi Manner, Mari Pyy, Anniina Tarasova ja Heikki Valkama

Essi Mannerin luotsaamassa keskustelussa "Murha maailmalla" kirjailijat mainitsivat, että suomalaisen päähenkilön sijoittaminen ulkomaille on joskus helpompaa kuin sijoittaminen Suomeen. Vieraassa maassa huomaa yksityiskohtia paremmin kuin omassa kulttuurissa, suomalainen sankari voi toimia toisin ja luontevasti ihmetellä paikallisia tapoja ja elämää. Mari Pyy ei kuitenkaan aio sijoittaa seuraavaa dekkariaan Egyptiin. Anniina Tarasova sen sijaan jatkaa Pietarin yritysmaailmassa trilogian verran, ja Heikki Valkaman suomalainen huippukokki seikkailee edelleen Japanissa. Hän paljasti, että yksi syy, miksi hän kirjoitti dekkarinsa Japaniin, oli se, että hän halusi osoittaa tuntevansa japanilaisen kulttuurin paremmin kuin amerikkalainen dekkaristi Sujata Massey!

Ann Cleeves (Kuva: Wikipedia)

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: brittiläinen dekkaristi Ann Cleeves, jota haastatteli Leena Korsumäki. Vera Stanhopen ja Jimmy Perezin rikostarinoitten luoja kertoi kirjoittavansa uutta rikossarjaa, joka sijoittuu Pohjois-Devoniin. Shetland-sarjaa hän ei aio enää jatkaa, vaan kahdeksas romaani oli jäähyväiset Jimmy Perezille. Suomessa niistä on juuri julkaistu viides kirja, Mykkä vesi. Vera-sarja sen sijaan jatkuu edelleen. Kahdeksasta kirjasta on julkaistu suomeksi kuusi, viimeisimpänä keväällä Merilokki.

Kiitos messulipusta, Anneli!

Turun Kirjamessuilla 2018

Kuva: Turun kirjamessut

Lauantaina matkasin ensimmäistä kertaa ikinä Turun Kirjamessuille. Päivä oli syksyisen raikas, ajomatkalla haavat, pihlajat ja koivut hehkuivat kullankeltaisina ja punaisina auringonpaisteessa. Olisi ollut hieno päivä ulkoiluunkin, mutta kotimatkalla totesin, että olipa ihana kuunnella kirjakeskusteluja! Tässä kuultua ja mieleen jäänyttä päivän annista. Kuva on Turun Kirjamessujen. 

"Diasporakirjallisuus" on sana, jota en muista aikaisemmin kuulleeni. Sitä käytti kirjailija Anton Ivanov, kun hän keskusteli kirjansa kääntäjän Jukka Mallisen ja J.P. Pulkkisen kanssa vironvenäläisistä ja Itämeren alueen venäjänkielisestä kirjallisuudesta. Ivanov  totesi, että diasporassa eläviä venäläisiä kirjailijoita on todella paljon eri Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Nimeltä hän mainitsi muiden muassa Turussa asuvan Zinaida Lindenin.

Tunti meni todella joutuisaan Auditoriossa, jossa aiheena oli "Mitä Minna tekisi?" Minna Canthin tulevan 175-vuotisjuhlavuoden ennakkona hänen perinnöstään ja merkityksestään tällä vuosikymmenellä keskustelivat Elina Knihtilä, Minna Rytisalo, Jouko Jokinen ja Jenni Haukio. Kysymykseen mitä Minna Canth tekisi tänään, hänestä hiljattain romaanin Rouva C. kirjoittanut Minna Rytisalo arveli, että hän olisi tubettaja, vloggaaja ja bloggaaja! Keskustelu myös kuvattiin, joten otaksun, että se on katsottavissa jossain vaiheessa jossain mediassa. Päivitys 9.10.: Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa (täällä) - kiitos, kaima, tästä tiedosta.

Kirjabloggaajat keskustelivat aiheesta "Rakkautta kirjoihin vai maksettua markkinointia?", ja jokainen heistä arvosti vapauttaan lukea ja kirjoittaa, mitä itse haluavat, eikä sen tähden saa miltään taholta rahallista korvausta bloggaamisestaan. Blogikirjoitusten genrestä puhuttaessa totesi yksi keskustelijoista niiden olevan mielipidekirjoituksia. Keskustelemassa olivat bloggarit Airi Vilhunen/Kirsin Book Club, Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka, Arja Korhonen/Kulttuuri kukoistaa, Tuomas Aitonurmi/Tekstiluola ja Tuija Takala/Tuijata sekä Jonna Tapanainen Sivumennen-podcastista ja kirjailija Pajtim Statovci.

Kirjailijat Virpi Hämeen-Anttila, Asko Jaakonaho ja Harry Salmenniemi keskustelivat kiinnostavasti kirjailijan lähteistä. Kukin heistä totesi, että kirjoitusprosessi  ei ole järjestäytynyt, vaan se on sotkuinen ja kaoottinen. Joskus kirjailija ei itsekään tiedä, mikä on vaikuttanut tekstiin. Hämeen-Anttila luki paljon satunnaisia lähteitä historiallisen dekkarisarjansa epookkia varten. Jaakonaho puhui aukkoisista lähteistä: hän tutki Olavi Paavolaisen ja Katri Valan päiväkirjoja ja kirjeitä romaaniaan Valon juhla varten, mutta sijoitti tapahtumat aikaan, jolta ei löytynyt merkintöjä. Salmenkivi kirjoitti novellinsa Uraanilamppu valmiiksi ja vasta silloin huomasi, että oli tiedostamattaan käyttänyt lähteenä Juhani Ahon novellia Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Silloin Salmenkivi muokkasi novellinsa ja kirjoitti sen tietoisesti Ahon tekstin päälle.

Ohi kulkiessa pysähdyin kuuntelemaan, kun tuoretta esikoiskirjailijaa Anna Malista haastateltiin. Hän neuvoi oman kirjan kirjoittamisesta ja julkaisemisesta haaveilevia kirjoittamaan kaikessa rauhassa ja sinnikkäästi ja uskomaan unelmansa toteutumiseen. Esikoisromaani Hämärikkö on fantasia, jossa kalevalaisen Tytin tarina saa jatkoa. Toisaalla Juha Hurme kertoi niin kiinnostavasti kääntämästään Sally Salmisen romaanista Katriina, että sekin meni lukulistalle.

Kiitos messuista ja kiitos, Minna, messulipuista! 

Kirjamessujen sunnuntai 29.10.2017

Pääsin Helsingin kirjamessuille vasta (ja vain) eilen, sunnuntaina, mutta sitten iltapäivä loppuikin kesken, kun rientelin kuuntelemassa keskusteluja ja haastatteluja sekä vaeltelin kirjojen välisillä kujasilla. Tässä muutama pikainen makupala päivästäni. Kuvat ovat Kirjamessujen, sillä en oikein osaa ottaa säällisiä kuvia isoissa sisätiloissa.

Anna Kortelainen haastatteli kiinnostavasti Anneli Kantoa tämän uudesta Lahtarit-kirjasta. Sen innoituksena on ollut kirjailijan isovanhempien vaiheet, vaikka kirja onkin fiktiota. Kortelainen sanoi selkeän kirjan auttaneen häntä ymmärtämään, mitä Suomessa oikein tapahtui kevään 1918 kuukausina. Hän myös piti Lahtareita yhtenä parhaista tänä vuonna julkaistuista romaaneista.

Siirryin toiselle lavalle kuuntelemaan lisää Anna Kortelaista, Venla Hiidensalo keskustelutti häntä ja Katja Kalliota siitä, miten oikeasti eläneestä henkilöstä ja hänestä arkistoista löytyvistä vähistä dokumenteista luodaan romaanihenkilö. Kortelainen piti tärkeänä, että niukatkin löytyvät faktat ovat kirjassa oikein, mutta sen ympäriille voi täyttää aukot ja rakentaa fiktiivisen henkilön ja tarinan mielensä mukaan. Kallio löysi Yön kantajan Amandastaan arkistoista raportteja, joissa Amandaa ei arvostettu, ja päätti luoda Amandasta hahmon, joka nähdään ja jota arvostetaan. Kirjablogien kirjoituksista päätellen hän  tuntee onnistuneensa tässä. Katja Kallio muuten kertoi palaavansa seuraavassa kirjassaan Hankoon.

Hannu Mäkelän tarinointia Jyrki Vainosen kanssa oli mukava kuunnella, teemana ei ollut mikään yksittäinen kirja vaan Mäkelän tuotanto ja pitkä työura Otavassa. Saimme kuulla, miten Herra Huun hahmo syntyi sattumalta ja lasten rauhoittamiseksi. Aikaisemmin kustantamot julkaisivat paljon ja hyvin monenlaisia kirjoja, paljon runoja, esseitä, aforismeja. Nyt julkaistaan proosaa, joka myy.

Kuva: Messukeskus / Kirjamessut 2017

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat esittäytyivät. 70 esikoiskirjailijasta raati oli valinnut kymmenen, heistä Ari Räty osittain kuvassa vasemmalla ja hänen vieressään Heikki Kännö, Tuuli Salminen, Ossi Nyman, Maaria Oikarinen, Silja Kejonen, Annastiina Storm, Pauli Tapio, Olavi Koistinen ja Marjo Katriina Saarinen. 7 romaania, 2 runokokoelmaa, 1 novellikokoelma.

Yhtäkään en ehdokkaista ole vielä lukenut, muttä nämä nyt ainakin kävivät kovasti kiinnostamaan: Ari Rädyn Syyskuun viimeinen, joka on dekkari ja siksi yllättävä valinta ehdokkaiden joukossa, kirjailijan mukaan se on kirja poikien ystävyydestä; Tuuli Salmisen Surulintu, jonka kerran jo aloitin ja nyt haluaisin lukea loppuun; Annastiina Stormin Me täytytään valosta, jossa satu ja realistinen kirjoittaminen lyövät kättä toisilleen; Olavi Koistisen Mies joka laski miljardiin, koska hänen novellinsa nyt vain kuulostivat kiinnostavilta. 

Ensi vuoden teemamaa Helsingin kirjamessuilla on Yhdysvallat. Josko sinne ehtisi parinakin päivänä.