Nainen Englannista: Ruth Galloway ja Korppikuningas

Viidennessä Ruth Galloway -sarjan mysteerissä Korppikuningas kirjailija Elly Griffiths tarttuu kirjaimellisesti legendaariseen aiheeseen, kuningas Arturiin. Ruth, forensinen arkeologi, kuulee opiskelutoveriltaan, että yksi heidän joukostaan, Daniel, on kuollut talonsa palossa. Ruth ei ole pitänyt yhteyttä Daniin pitkään aikaan, joten hän hämmästyy, kun kuulee, että Dan, jo opiskelijana erinomainen arkeologi, oli päätynyt pieneen, tuntemattomaan yliopistoon arkeologian opettajaksi.

Pian kuolinviestin jälkeen Ruth saa Danilta kirjeen, jonka mies oli kirjoittanut vähän ennen kuolemaansa. Siinä hän kertoo löytäneensä jotain sensaatiomaisen merkittävää kaivauksilla Prestonissa ja haluaa Ruthin tutkimaan löytöä kanssaan. Hän myös kertoo pelkäävänsä. Sanomatta on selvää, että Ruth kiinnostuu Danin löydöstä ja haluaa nähdä sen. Pian hän saa myös Danin yliopistolta kutsun tulla tutkimaan hänen löytämiään luita, sillä heillä ei ole Dani jälkeen toista arkeologia tehtävään. Dan uskoi luiden liittyvän kuningas Arturiin. Ja millä tavalla!

Tehtävä vie Ruthin ja hänen pikkutyttärensä loman aikana Blackpooliin, kaupunkiin, jossa ei tulisi ilman luulöytöä lomailtua. Se on komisario Nelsonin kotikaupunki, ja sinne suuntaa Nelsonkin vaimoineen lomallaan, sillä hänen entinen työkaverinsa tutkii Danin kuolemaa, joka ei olekaan onnettomuus. Kuka halusi Danin kuolemaa? Liittyikö se hänen arkeologiseen löytöönsä ja kuningas Arturiin? Ruth ja Nelson tietysti kohtaavat, ja kun Nelsonin äiti kutsuu Ruthin kotiinsa aterialle, niin arkeologi kuin komisariokin ovat varuillaan ja vaivautuneita. Onneksi mukana on Ruthin tytön Katen hoitajana druidi Cathbad, sillä hän hurmaa Nelsonin äidin puheillaan ja irlantilaistaustallaan.

Nelson päätyy auttamaan Danin murhan tutkinnassa, kun pari muutakin yliopistoon ja kuningas Arturiin liittyvää hahmoa pääsee hengestään. Mukana häärii kuningas Arturin legendaa ja muistoa vaaliva seura, ufoihin hurahtaneita tutkijoita ja historioitsijoita. Jännitys kiihtyy huippuunsa, kun pikku Kate katoaa huvipuistossa, ja kaikki ovat varmoja, että murhaaja on kidnapannut hänet.

Elly Griffiths on luonut sarjansa päähenkilöstä Ruth Gallowaysta tavallisen ja siksi niin samaistuttavan naisen. Ruth on hyvin urasuuntautunut, forensinen arkeologia on hänen intohimonsa ja hän rakastaa yliopistossa opettamista. On puhdas sattuma, että hän asiantuntijuutensa takia ajautuu auttamaan poliisia vanhoihin henkirikoksiin littyvien luiden tutkinnassa. Kun Ruth yllättäen huomasi olevansa raskaana, hän oli vain iloinen, vaikka ei voinutkaan mennä naimisiin lapsen isän kanssa. Hän halusi lapsen ja hän halusi tulla äidiksi. Kate onkin hänelle tärkeintä maailmassa, vaikka hän monien uraäitien tapaan kokee olevansa huono äiti. Korppikuninkaassa Ruth viimein myöntää itselleen rakastavansa Katen isää.

Nyt taukoa, ja sitten sarjan seuraava kirja Kadonneet ja kuolleet lukuun.

Edelliset Ruth Galloway -mysteerit:
          #1: Risteyskohdat (2009, suomeksi 2017)
          #2: Januksen kivi (2010, suomeksi 2017)
          #3: Jyrkänteen reunalla (2011, suomeksi 2018)
          #4: Käärmeen kirous (2012, suomeksi 2018)

          Elly Griffiths: Korppikuningas, 372 s
          Kustantaja: Tammi 2019 
          Alkuperäinen: Dying Fall 2013 
          Suomentaja: Anna Kangasmaa
          Kansi: Markko Taina

KIRJA on kirjastolaina. Osallistun sillä blogien naistenviikkoon, jossa tänä vuonna luen muutaman naiskirjailijan teoksen. Niiden päähenkilöt ovat naisia ja kukin eri maasta Aloitin Sirkalla.

HELMET-haaste: 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Neljäs Ruth Galloway -mysteeri löytyi kotikirjastoni kirjanvaihtohyllystä, ja se osoittautui yhtä kiehtovaksi kuin sarjan edelliset osat. Joka osassa on aina jotain uutta ja jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.

Tai hetkinen, oliko Käärmeen kirouksessa sinistä väriä lainkaan? Sinistä taivasta tai merta ei ainakaan, kumpikin aaltoili harmaan eri sävyissä, utuisena, vetisenä ja synkkänä, ja musta oli arkeologi Ruth Gallowayn vaatteiden väri silloin, kun hänen piti pukeutua edustavasti.

Uutena ja lainattuna kirjailija Elly Griffiths tuo juoneen Australian aboriginaalien myyttiset tarinat ja uskomukset. Edellisissäkin osissa muinaistaruilla on ollut osuutensa, mutta silloin on pitäydytty kelttien ja skandinaavien muinaisuskomuksiin. Nyt Ruth saa uuden naapurin marskimaan reunalle, ihkaelävän australialaisen, Bob Woonungan. Hän on kirjailija ja opettaa yliopistossa vierailevana luennoitsijana luovaa kirjoittamista. Paikallisen Smith-museon kellarissa säilytetään useita laatikollisia luita ja useita aboriginaalien pääkalloja, joita aktivistit vaativat palautettavaksi Australiaan, jotta ne voidaan haudata sinne. Ruth ei ylläty, että niin Bob kuin brittidruidi Cathbadkin kuuluvat näihin aktivisteihin. Museo saa epätoivottua näkyvyyttä, kun sen lattialta löytyy kuollut kuraattori juuri ennen yleisötilaisuutta. Siinä piti avata juuri löytynyt keskiaikaisen piispan arkku.

Uutta on sekin, että Käärmeen kirouksen rikostutkinta vie hevostalleille. Lordi Smith omistaa niin Smith-museon kuin valiohevosten valmennuskeskuksenkin. Vanhaa sen sijaan on se, että Ruth Galloway saa tutkittavakseen luita. Tällä kertaa ne ovat museossa, sinne tuodussa arkussa ja museon kellarissa. 

Vanhaa on arkelogi-Ruthin ja poliisi-Nelsonin monimutkainen suhde, joka saa uusia kierteitä Ruthin tyttären Katen kasvaessa. Katen isän vaimo hoksaa, että hänen miehensä täytyy olla lapsen isä, eikä se tiedä hyvää Katelle eikä Ruthille.

Käärmeen kirouksessa eniten kiinnosti aboriginaalien tarinat ja uskomukset sekä tietysti Ruth päähenkilönä. Myytteihin mentiin sillä tavalla sisälle, että faktat ja tämänpuolinen maailma saivat jäädä, ja se söi mielessäni juonen uskottavuutta siltä osin. Siitä huolimatta kirja oli tuttua viihdyttävää laatua. 

          Elly Griffiths: Käärmeen kirous, 331 s.
          Kustantaja: Tammi 2018
          Alkuperäinen: A Room Full of Bones 2012, suomentanut Anna Lönnroth
          Kansi: Markko Taina

KIRJA on löytö kirjaston vaihtohyllystä.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Lomahaave" (Englanti, sen maaseutu, historia ja kartanot) ja saan yhden bingorivin lisää, keltaisen pystyrivin. 
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia (koska kauheita painajaisunia). Teos on myös oman Kirjahyllyn aarteita.

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Englantilaisen Elly Griffithsin luoma Ruth Galloway -sarja on hurmannut minut - ja monet muut! - ensimmäisestä osasta alkaen. Siinä on sopiva seos minulle mieluisia rikoskirjan elementtejä.

Tapahtumapaikkana on brittiläinen rannikkoseutu tuulisessa ja sateisessa Norfolkissa,  Itä-Englannissa. Sympaattinen, arkeologin työlleen omistautunut päähenkilö Ruth Galloway on tavallisenoloinen ja samaistuttava nelikymppinen nainen, joka avustaa äreää ja vähäsanaista, mutta lempeää rikoskomisario Harry Nelsonia aina, kun maastosta löydettyjä luita pitää ajoittaa. Ja sitten on tarkkaa ja systemaattista poliisityötä ja loppuhuipennuksessa hurja ajojahti ja/tai vaarallisia tilanteita. Välissä ripaus romantiikkaa ja vauva-arkea. Mainio brittidekkari siis.

Vaikka Ruth Galloway on hurmannut minut, olen nauttinut sarjan kirjoista maltilliseen tahtiin, mitä ei voi sanoa kirjailijan tai suomalaisen kustantajan julkaisuohjelmasta. Ensimmäinen Ruth Galloway julkaistiin Englannissa vuonna 2009, ja tänä keväänä ilmestyi jo yhdestoista kirja. Suomeksi sarjan ensimmäinen osa Risteyskohdat saatiin vuonna 2017, ja tulevana syksynä on luvassa jo kuudes osa Kadonneet ja kuolleet.

Itse olen lukenut sarjasta vasta kolme osaa. Sarjan kirjoista on vaikea kirjoittaa spoilaamatta. Tai siis rikoksen ratkaisua en aio paljastaa, mutta en voi olla mainitsematta Ruthin yksityiselämän kuvioita, sen verran kutkuttavia ne ovat, ja kehittyvät sitä paitsi kirjojen julkaisemisen vauhdilla. Siksi suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä, vaikka varsinaiset rikostapaukset toimivat kyllä yksittäinkin.

"Hei, tulkaa katsomaan!" Muut kävelevät hänen luokseen. Steve on kaivanut kivikkoon kulkutien ja kyyristynyt esiin saamaansa onkaloon. Se on luolamainen syvä kuilu, jonka yllä kivimassat riippuvat tummanpuhuvina ja painostavina. Steve on siirtänyt muuutamia isoja kiviä ja kumartunut jonkin hiekkaisesta maasta törröttävän esineen ylle.

Kolmannessa osassa Jyrkänteen reunalla löytyy luita aivan merenrannan tuntumasta, jossa ryhmä arkeologeja kartoittaa rannikon eroosiota. Luut ovat olleet hautautuneina syvälle onkaloon, mutta maanvyöry on siirtänyt kiviä ja maata ja paljastanut kätketyt luurangot. Paikalle kutsutaan poliisi ja Ruth Galloway, joka on vasta palannut äitiyslomalta. Kaikkiaan luurankoja on kuusi, ja näyttää siltä, että he ovat saksalaisten miesten. Vainajien kädet on sidottu selän taakse. Mutta miksi heidät on haudattu näin vaikeapääsyiseen paikkaan? Ja kuka heidät on haudannut, milloin ja miksi?

Tutkimukset paljastavat miehet saksalaisiksi, ja paikkakuntalaiset kertovat, että toisen maailmansodan aikaan huhuttiin saksalaisten maihinnoususta Englannin rannikolle.  Liittyvätkö luurangot siihen? Entä miten asiaan liittyy rannalla jyrkänteen partaalla sijaitseva sukutalo, jonka sodanaikainen isäntä toimi kodinturvajoukkojen varsin sotilaallisena kapteenina? Osa joukkoihin liittyneistä oli liian nuoria sotaan, teini-ikäisiä, ja yksi heistä on sattumalta Nelsonin pomon isoisä. Mutta onko sattumaa, että tuo iäkäs, mutta hyväkuntoinen mies yhtäkkiä kuolee hoitokodissa?

Arkeologien ja poliisien yhteisten ponnistelujen lisäksi lukija saa seurata Ruthin yksinhuoltajan elämää. Kirjan alkaessa Kate on juuri syntynyt, ja kun vauva on neljän kuukauden ikäinen, Ruth palaa työhönsä yliopistolla ja jättää tytön työpäiviksi hyvän hoitajan huomaan. Työn imu on vahva, ja Ruth rakastaa tyttöään, mutta tuntee itsensä huonoksi äidiksi jättäessään tytön joskus ystävälleen hoitoon. Katen isä haluaisi olla osa tyttärensä elämää, mutta Ruthin mielestä se ei olisi viisasta. 

Ruth saa myös vieraan menneisyydestä. Aivan yllättäen Tatjana soittaa, hän on tulossa Englantiin luennoimaan ja haluaa tulla kylään marskimaalle. Tatjanan tulo tuo muistoja ajalta, jolloin Ruth tutustui häneen. 90-luvun puolivälissä Ruth oli Southamptonin yliopiston tutkimusryhmän mukana Bosniassa, missä arkeologiopiskelijat kaivoivat ruumiita joukkohaudoista Srebrenicassa. He pyrkivät varmistamaan, että mahdollisimman moni vainaja tunnistettiin.

Sarjan neljäs osa Käärmeen kirous jo odottelee hyllyssä.

Ruth Galloway -mysteerit:
          #1: Risteyskohdat (2009, suomeksi 2017)
          #2: Januksen kivi (2010, suomeksi 2017)
          #3: Jyrkänteen reunalla (2011, suomeksi 2018)

          Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla, 273 s. (e-kirja)
          Kustantaja: Tammi 2018 (paperiversio 2018)
          Alkuperäinen: The House at Sea´s End 2011, suomentanut Anna Lönnroth
          Kansi: Markko Taina

E-KIRJA on oma ostos. MUUALLA: Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Yöpöydän kirjat
HAASTE: Liityn kirjalla merikirjahaasteseen Kirjoja ulapalta, sillä meri on kirjassa läsnä kaiken aikaa: luut löytyvät rantakivikosta, jota vuorovesi huuhtelee, merestä löytyy kiinnostavaa, on tutkintaa majakkasaarella...

Elly Griffiths: Januksen kivi

Elly Griffithsin esikoisdekkarin esittelemä arkeologi Ruth Galloway avustaa jälleen poliisia rikostutkinnassa. Norwichissa puretaan vanhaa taloa uuden asutusalueen tieltä, kun rakennuksen kynnyksen alta löytyy lapsen luita. Heti ei ole selvää, miten vanha luuranko maa-aineksesta paljastuu, joten paikalle kutsutaan Ruth, luiden ja hajoamisen ja kuoleman asiantuntija North Norfolkin yliopiston forensisen arkeologian laitokselta.

Roomalaisaikana ihmisuhrit muurattiin ovenpieliin ja kynnyksiin Januksen, kaksikasvoisen jumalan, lepyttämiseksi. Ovatko löytyneet luut niin varhaisia, onhan lähistöllä meneillään pronssi- ja rautakautisen asutuksen kaivauksia? Löytö osoittautuu kuitenkin tuoreemmaksi, ja kun purettava rakennus on aikaisemmin ollut lastenkoti, poliisilla riittää töitä lakkautetun laitoksen henkilökunnan ja asukkaiden jäljittämisessä. Käy ilmi, että lastenkodista on aikoinaan kadonnut lapsia eikä kukaan tiedä, mitä heille tapahtui.

Edellisen kirjan tapaan Ruth Galloway tekee yhteistyötä rikoskomisario Harry Nelsonin kanssa. He tutustuivat edellisen rikostapauksen yhteydessä, ja kumpikin arvostaa toisen ammattitaitoista otetta tarkkaan työhönsä. Kärttyisen komisarion sisällä asuu lempeä olento, joka on hänen kotiminänsä vaimon ja tyttärien seurassa. Ruthilla on tarkoin varjeltu salaisuus, josta Nelson kuitenkin pääsee perille ennen pitkää. Se herättää vaihtelevia tunteiita ja ajatuksia kummassakin.

Rakenteeltaan Januksen kivi on esikoisen kaltainen: alkuun rikostutkinta edistyy hitaasti, arkeologisten tutkimusten myötä selvitellään vanhoja mytologisia uskomuksia, joilla on leikkauspinta tutkittavaan rikokseen. Samaan aikaan Nelson suorittaa omaa järjestelmällistä tutkintaansa poliisin metodein. Loppupuolella Ruth joutuu melkoisen vauhdikkaisiin vaiheisiin, jotka vievät hänet vesille ja hengenvaaraankin.

Elly Griffithsin dekkareissa on sympaattiset päähahmot, Ruth ja Nelson, ja minua miellyttää rikosjuonen nivoutuminen yhteen arkeologian, historian ja muinaisuskontojen kanssa. Sarjan kolmas osa odottelee jo lukulaitteessa, ja uusien rikostutkimusten lisäksi kiinnostaa kovasti, millaiseksi Ruthin yksityiselämä sukeutuu.

Elly Griffiths: Risteyskohdat (Ruth Galloway -sarjan 1. osa)

LAHJAVINKKI: brittidekkarin ystävälle, arvoitusdekkareista pitävälle, mielellään Englannin sumuisille marskimaille ja vanhoihin kyliin mielellään kirjoissa matkustavalle

          Elly Griffiths: Januksen kivi, 272 s. (e-kirja)
          Kustantaja: Tammi 2017 (paperiversio 2017)
          Alkuperäinen: The Janus Stone 2010, suomentanut Anna Lönnroth
          Kansi: Markko Taina

E-KIRJA on oma ostos. 
MUUALLA: Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Yöpöydän kirjat
HAASTE: Sarjakirjojen lukuhaaste Jatkumo

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Dekkariviikko on taas täällä, ja mikä sen oivallisempi aika silmäillä rikos- ja jännityskirjavinkkejä kuin dekkariviikon blogipostaukset. Vuosi sitten dekkariviikon aluksi esittelin yhdeksän kotimaista dekkarisarjaa. Tänä vuonna vuoron saa muutama ulkomainen sarja. Tänään starttaan todella mieleisellä brittituttavuudella.

"He nousevat autosta ja kävelevät märän ruohon yli marskimaalle. Tuuli kuiskii kaislikossa, ja siellä täällä synkät vesilammikot heijastelevat harmaata taivasta. Ruth pysähtyy marskimaan laidalle etsimään ensimmäistä vajonnutta tolppaa, mutkittelevaa sorapolkua, joka vie petollisen veden yli ulommas laskuveden jättämälle mutapohjalle. Kun hän löytää sen puoliksi murtoveteen uponneena, hän lähtee kävelemään taakseen katsomatta."

Marskimaalla harmaan taivaan alla kävelee Ruth Galloway, lähes nelikymppinen arkeologi, joka asuu kahden kissansa, Sparkyn ja Flintin, kanssa aivan marskimaan laidalla. Ruth opettaa forensista arkeologiaa eli rikosteknistä ihmisluiden tutkimusta yliopistossa  Norfolkissa Englannin itärannikolla. Nyt marskimaalta on löytynyt pienikokoisia luita, ja äreä rikoskomisario Harry Nelson tarvitsee Ruthin apua niiden ajoittamisessa. Vuosikymmen sitten katosi viisivuotias pikkutyttö jäljettömiin eikä häntä koskaan löydetty. Sitä tapausta Nelson ei ole kyennyt unohtamaan, hän on vannonut itselleen, että vielä selvittää tapauksen, jotta tytön vanhemmat saavat rauhan. Lisäksi näinä aikoina lähiseudulta on kadonnut toinenkin pieni tyttö.

Löytyneet luut osoittautuvat todella vanhoiksi, ne ovat peräisin rautakaudelta parintuhannen vuoden takaa, vaikka ovat säilyneet turpeessa hyvin. Sitten löytyy jotain paljon tuoreempaa... ja alkaa murhaajan etsiminen. Kuka on voinut olla asialla? Mitään  johtolankoja ei löydy, joten poliisi tutkii viime vuosina marskimaalla liikkuneita ja sen tuntumassa asuvia. Ruthin ex-poikaystävä Peter tulee seudulle ja pyrkii takaisin Ruthin elämään, samaan aikaan on tulossa norjalainen Erik, joka oli aikoinaan Ruthin arkeologian opettaja, ja yhdessä kolmikko teki kaivauksia marskimaalla yhtenä kesänä kymmenen vuotta sitten. Ryhmässä oli myös eräs mies, joka sittemmin joutui vankilaan ja on hiljattain vapautunut ja asuu lähistöllä asuntovaunussa.

Ruth Galloway on niin tavallinen ja sympaattinen naisihminen, että hänen seurassaan murhamysteerin ratkaisu on varsin viihtyisää, vaikka tunnelmat harmaassa englantilaisessa syksyssä ovatkin ajoittain aika synkkiä. Tavallisennäköinen, ylipainoinen Ruth omistautuu arkeologin työlleen intohimoisesti. Peterin silloin vuosia sitten lähdettyä heidän kodistaan Ruth on asunut yksin pikkutalossaan marskimaan liepeillä, tai siis kissojensa kanssa. Hän on tietoinen biologisen kellonsa tikityksestä ja suree sitä, ettei hänellä ole omaa lasta. Marskimaan luitten löydyttyä hän joutuu rikospoliisin avustajana melkoiseeen pyöritykseen ja jopa hengenvaaraan. Kaiken lisäksi hän huomaa, että kaikki poliisin epäilemät henkilöt ovat hänelle tuttuja, ellei tekijä ole sitten satunnainen marskimaan samoilija. 

Elly Griffithsin Ruth Galloway -sarjan aloitus ihastutti. Niin tavallisenoloinen päähenkilö, niin englantilaisen sumuinen ja tuulinen marskimaa ja niin synkeitä rikoksia. Ripaus kelttiläistä mytologiaa. Uhkauskirjeitä.  Ja niin etäisenä alkanut yhteistyö poliisin kanssa. Ajan kanssa tullaan kuitenkin tutuiksi ja välit lämpenevät, ja Ruth ja Nelson oppivat arvostamaan toistensa tarkkuutta ja samanlaista ammatillista suhtautumista tutkimustyöhön.

Tämän sarjan lukemista aion jatkaa. Ehdottomasti. Laadukas brittidekkari, kiinnostavat henkilöt ja kiehtova mysteeri karulla alueella maan ja meren välissä. 

          Elly Griffiths: Risteyskohdat, 249 s. (e-kirja)
          Kustantaja: Tammi 2017 (paperiversio 2017)
          Alkuperäinen: The Crossing Places 2009, suomentanut Anna Lönnroth
          Kansi: Markko Taina

E-KIRJA on oma ostos. Dekkari on luettu ainakin blogeissa Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Lukuneuvoja, Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Yöpöydän kirjat.

Aloitan kirjalla tämän vuoden Dekkariviikon, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Risteyskohdat on brittiläisen Ruth Galloway -sarjan ensimmäinen osa.

Helmet-haasteessa kirjaan tämän kohtaan "40. Kirjassa on lemmikkieläin". Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Veden olomuoto". Osallistun myös Jatkumo-haasteeseen, jossa luetaan sarjakirjoja, sekä Kirjoja ulapalta -haasteeseen, koska kirjassa eletään ja tutkitaan rikoksia meren ja maan liittymäkohdassa, merta ja vuoroveden nousemista tarkkaillen ja välillä paetenkin.