perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lydia Koidula: Sillalla soi satakieli

Viime päivinä olen lueskellut Viron kansallisrunoilijan Lydia Koidulan (1843-1886) runoja, kun satuin kirjastossa näkemään viime vuonna julkaistun kokoelman uusia suomennoksia. Oikeastaan on hämmästyttävää, että vasta vuonna 2018, Viron 100-vuotisjuhlien imussa, ilmestyi suomeksi ensimmäinen kokoelma Koidulan runoja. Aikaisemmin niitä oli toki nähty eri julkaisuissa vuosikymmenten aikana. Ensimmäiseksi painoasun sai kolme runoa vuonna 1871 Hämäläisen osakunnan Hälläpyörä-lehdessä.


Teokseen Sillalla soi satakieli : Lydia Koidulan runoja suomeksi on valittu kaikkiaan 49 runoa. Ne on järjestetty teemoittain, jotka on otsikoitu esimerkiksi "Kevät", "Isänmaa", "Sonetin siivin", "Suomen silta" ja "Taruaarre". Suomentajia valikoimalla on peräti kuusitoista, joukossa sekä konkareita että ensikertalaisia. Kirjo näkyy luullakseni käännösten epätasaisuutena ja tyylillisenä variaationa, mutta tämä nyt on oma mutu-tuntemukseni, sillä en ole nähnyt runojen vironkielistä asua - enkä edes ymmärtäisi sitä, vaikka näkisinkin! Joidenkin runojen kohdalla kuitenkin mietin, ovatko ne alkuperäisinäkin vapaarytmisiä vai vain suomennoksissa.

Lydia Koidulan runot puhuvat luonnosta, isänmaasta ja rakkaudesta siihen. Säkeissä on herkkiä kielikuvia, mutta paikoin varsinkin isänmaalliset runot tuntuvat nykyaikana varsin paatoksellisilta. Niillä on syntyaikanaan ja sen jälkeen ollut kuitenkin merkitystä Viron kansallistunnon syntymisessä. Koidula runoili myös Suomen sillasta. Hänen isänsä Johann Jannsenin aloitteesta syntyivät Viron ensimmäiset laulujuhlat 1869, ja niiden aikana tytär Lydiassakin heräsi kiinnostus Suomeen ja heimoaatteeseen.

Yksi kauniista isänmaallisista runoista on virolaisen kirjailijan Kai Aareleidin suomentama:

                             Kuulen nimen armaan jossain
                             soivan,
                             taivaankaarelta sen
                             kaikuvan!
                             Kuu ja tähdet hänestä nyt
                             hohtaa!
                             Kukat kauniit saa hän
                             hehkumaan!
                                            ("Rakkain lahja" -runon alku) 

Enpä muistanutkaan, että laulun "Maan päällä paikka yksi on" lyriikka on Lydia Koidulan käsialaa. Valikoiman runot ovat uusia suomennoksia, joten tuon tutun laulun alku on saanut suomentaja Hanna Pippurilta nykyaikaisen asun:

                             Yhteen paikkaan on piilotettu
                             maailmassa harvinaiset
                             uskollisuus, rakkaus ja onni.

                             Tiedäthän äidin sydämen?
                             Se on vankkumaton ja lempeä,
                             elää kanssasi ilon ja epäonnen.
                                             ("Äidin sydän" -runon alku)

Hauskoja ovat kaksi runoa, jotka on suomennettu kahtena eri versiona. Toinen runoista on käännetty kirjakielelle ja lounaismurteelle, toinen taas Helsingin slangille ja lounaismurteelle. Tässä näyte jälkimmäisen runon alusta kumpanakin versiona:

Koto                                                   Hima

Tiä viäres ol piän koto meil,               Tie meiän pihan vieressä,
kui lysti oli see!                                  mä siitä diggasin.
Siäl pitkäs heinäs pihamaal               Siel polviin asti heinässä
me riamul kirmatti.                             me skidit leikittiin.

Siäl ehtos saak mää leikkisi,             Siel iltaan asti tsillasin
jäin myähäks kukkuma.                     mä kukkanurtsilla.
Siält meijän pappa talutti                   Sit ukki otti handusta,
munt tuppa nukkuma.                        vei himaan goisimaan.
         (suom. Heli Laaksonen)                       (suom. Aaro Kalliokoski)


Kirjan runoja täydentää mukavasti Sanna Immasen kirjoittama lyhyt Lydia Koidulan (oikealta nimeltään Lydia Jannsen) elämäkerta sekä Hannu Oittisen kirjoittama artikkeli "Koidulan runot Suomessa" ja Sirje Oleskin artikkeli "Runolija Koidula. Virolainen näkökulma".

        Sillalla soi satakieli : Lydia Koidulan runoja suomeksi, 143 s
        Kustantaja: NyNorden 2018
        Toimittanut: Merja Aho, Sanna Immanen, Hannu Oittinen, Hanna Pippuri 

                             ja Katariina Suurpalo.
        Suomentanut: useita suomentajia
     

KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA Tuglas-seura/Pasi Lankinen
HAASTEET: Liitän kirjan Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen. Viro on Kuukauden kieli elokuussa, joten tämä on sen ennakointia.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat


Nana on kulkukissa, joka ottaa tavakseen makoilla Satoru-nimisen nuoren miehen auton konepellillä. Tämä sattuu olemaan varsinainen kissahullu, ja Nana on oppinut miellyttämään ihmisiä, joten Satorukin alkaa ostaa hänelle ruoka-annoksia. Sitten auto törmää Nanaan ja hänen jalkansa murtuu. Kulkukolli raahautuu Satorun talon pihalle ulvomaan kivuissaan, ja mies alkaa hoitaa häntä kuntoon. Näin Nana jää hänen kissakseen.

Nanalla ja Satorulla on viisi yhteistä vuotta. Sitten Satorulle tulee tarve löytää Nanalle uusi koti. Hän matkustaa vanhojen ystäviensä luo ja tarjoaa kissaa heidän hoitoonsa. Niin hänen alakoulu- kuin yläkoulu- ja lukioaikainenkin ystävänsä on valmis ottamaan Nanan, mutta aina tulee jokin este, ja Nana ja Satoru palaavat yhdessä kotiin matkaltaan. Koska asioista kertoo matkakissa muistelmissaan, lukija tietää, että fiksulla kissalla on tassunsa pelissä, kun olosuhteet ovat ystävien luona aina sellaiset, ettei Satoru voi jättää kattia sinne. Kissan mietteitä on lystikästä lukea.
"Jokainen kissa etsii ihania rakoja, joihin se voi puristautua juuri ja juuri. Kun silmiin sattuu apposenaan ammottava nelikulmainen laatikko, ei vaisto salli jättää sitä tutkimatta. Jokin mekanismihan saattaa saada sen venymään? Tähän asti olen tosin joutunut pettymään."
Matkalla Nana kuulee Satorun elämänvaiheet, kun ystävykset muistelevat kouluaikojaan. Orvosta pojasta oli kasvanut ystävällinen ja positiivinen mies, josta kaikki pitivät. Kissan muistelmat ovat niin pojan kasvutarina mieheksi kuin kulkukissan kertomus omista vaiheistaan. 

Japanilaisen Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat on nopealukuinen ja viehättävä kirja kissoista, elämän yllätyksellisyydestä, kuolemasta ja ennen kaikkea ystävyydestä. Se on kevyttä luettavaa, vaikka koskettelee syvällisiä asioita. Kirjan loppupuolella Nanan ja Satorun suhdetta kuvaillaan tavalla, jolloin nenäliinalle saattaa olla (oli!) käyttöä.

Nana pohtii laikkuköynnöksen vaikutusta kissoihin ja vertaa sitä siihen, mitä alkoholi tekee ihmisille. Onpas hauskaa! Kun kissallani oli tapana lymyillä laikkuköynnöksen oksien lomassa ja teroittaa kynsiään sen runkoon, enpä kyllä huomannut mitään erityisvaikutusta, mutta Nana taitaa puhua laikkuköynnöksen muusta lajista kuin kuvassa oleva.
"Laikkuköynnös-niminen kasvi saa meidät kissat veteliksi, ja alkoholi näyttää tekevän saman ihmisille. [---] Kissatkin tulevat laikkuköynnöksestä hyväntuulisiksi. [---] Olisi inhottavaa, jos itse menisi tuohon tilaan laikkuköynnöstä nuuhkittuaan."


Toivotan hyvää ja leppeää juhannusta!
Kuvassa kiinanlaikkuköynnöstä kesäkuisessa värityksessään. 

        Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat, 310 s.
        Kustantaja: S&S, 2019
        Alkuperäinen: Tabineko Ripoutu 2015, suomentanut Raisa Porrasmaa
        Kansi: Satu Kontinen

KIRJA on kirjastolaina. Helmet-haasteessa kirjan voi sijoittaa kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 20. Kirja käsittelee sinulle ennestään vierasta kulttuuria, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Unenomainen".

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Rikos Hauholla: Vaara vierailee kylässä

Päätän dekkariviikon leppoisalla pehmodekkarilla, joka sopii ajankohtaankin mainiosti. Hanne Dahlin esikoiskirjan Vaara vierailee kylässä tapahtumat alkavat nimittäin kesäkuun kolmannella viikolla, jolloin Hauhon kirkonkylässä valmistellaan juhannusjuhlia.


Sisätautien osastonlääkäri Mauri Yli-Viranko elelee Helsingin Töölössä kaksin kissansa Saimin kanssa vaimon jätettyä hänet jo vuosia sitten ja ainoan pojan työskennellessä matkailualalla Espanjassa. Mies tekee liikaa töitä, uupuu ja saa työpaikallaan sydänkohtauksen. Kollega määrää pari kuukautta sairauslomaa.

Yli-Viranko päättää vuokrata mökin 150 kilometrin säteellä Helsingistä, ja löytää netistä Hämeessä Hauholla sijaitsevan Hellevin Hovin, jolla on kirkonkylässä ravintola- ja majoituspalveluja ja parin kilometrin päässä muutama mökki Pyhäjärven rannalla. Niistä yhteen tohtori muuttaa Saiminsa kanssa toipumaan maaseudun rauhassa.

Rauhasta ei kuitenkaan ole tietoakaan. Tohtori törmää sattumoisin vanhaan tuttuun, sekatyömies Hugo Haapioon, joka aikoinaan on kiristänyt häntä erään nuoruuden hairahduksen takia. Tuo juopotteleva ja väkivaltainen mies on jo pitkään asunut Hauholla perheensä kanssa ja näkee tilaisuuden paikkailla raha-asioitaan tunnistaessaan tohtori Yli-Virangon. Ellei tämä maksaisi, Haapio soittaisi toimittajalle, ja koko vanha juttu olisi kaikkien luettavissa lööpeistä. Myös Haapion kaveri Tauno vihitään kiristyksen salaisuuteen.

Pienellä paikkakunnalla on pienet piirit. Mauri Yli-Viranko tutustuu koko Haapion perheeseen, sillä vaimo ja tytär ovat työssä Hellevin Hovissa ja kymmenvuotias poika kalastelee tohtorin rannan tuntumassa ja viettää aikaa naapurissa asuvan eläinlääkäri-Kaarinan ja tämän koiran kanssa. Kun Haapio sitten löydetään kuolleena kotoaan ja vähän myöhemmin Tauno auton yliajamana maantien ojasta, Yli-Virankoa epäillään näiden aiheuttamisesta, onhan hänellä vahva motiivi päästä eroon miehistä. Epäilyt raukeavat pian, ja lääkärimme päätyy poliisin luottomieheksi auttamaan tätä Haapion kuoleman arvoituksen ja muutaman muun törkeän rikoksen selvittelyssä.

Vaara vierailee kylässä on poliisiromaani, mutta Kanta-Hämeen rikospoliisin Pirkka Juutilaisella on kirjassa väritön rooli. Arvoitusdekkarille tyypillinen ajatustyö ja vaihtoehtojen punninta tapahtuu toipumislomalla olevan Yli-Virangon päässä. Omienkin sanojensa mukaan häneltä löytyy sisätautilääkäriltä vaadittavaa pohdinta- ja päättelykykyä. Rikosten selviämiseen vaikuttaa suuresti myös Haapion lasten aistihavainnot: Ilonalla on paljastava hajumuisto kotoaan hänen löydettyään isänsä kuolleena lattialta ja Vertti muistaa selvästi näkemänsä auton äänen. Ilonan seikkailut kirjan lopussa kyllä ovat melkoisen epäuskottavia.

Hanne Dahl on Anne Syrjän kirjailijanimi. Hänen cozy mystery -tyylinen dekkarinsa on letkeää ja helppoa kesälukemista, jonka parissa kuluu mukavasti tovi ja toinen. Kirjailija kirjoittaa sujuvasti, joskin minua ärsytti alussa melko lailla runsas pilkkujen käyttö. Sen sijaan Hellevin Hovin emännän hauholaismurre oli mukavaa luettavaa. Tunnistin siitä joitain kaikuja sukulaisten käyttämästä murteesta, he ovat kotoisin Hauhon lähialueilta. Ylipäätään kirjan vahva paikallisuus oli sille plussaa.

En malta olla sanomatta muutamaa sanaa kannesta. Järvenrantamaisema on oikein passeli kansi tälle kirjalle, mutta miksi ihmeessä siihen on laitettu mies lääkärintakissa,  stetoskooppi taskusta roikkuen? Mauri Yli-Viranko kirjoittautui rantamökkiinsä kirjailijana, koska peitteli lääkärin ammattiaan pitkään. Missään nimessä hän ei viuhtonut pihallaan lääkärin varusteissa, hänhän oli lomalla ja jättänyt työasiat Helsinkiin.

                  Hanne DahlVaara vierailee kylässä, 237 s.
                  Kustantaja: Mediapinta 2013

                  Ulkoasu: R. Penttinen


KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA: Kirjailijan haastattelu Keski-Hämeessä kirjan ilmestyttyä 2013.
Helmet-haasteessa kirja sopii vaikka kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Hauho, Hämeenlinna, Aulangon näkötorni, Linnatuuli kolmostiellä), 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Puu", sillä kannessa on sekä kasvavia puita että laiturin rakennusaineena puu.


Tällä kirjalla päätän osaltani Dekkariviikon. Kiitos Lukeva peikko -blogille sen luotsaamisesta. Luin kuusi dekkaria, joita luonnehdin yhdellä lauseella:

Arnaldur Indriðason: Saksalainen talo
Vuonna 1941 Reykjavikissa murhataan teloitustyyliin kauppamatkustaja, ja teosta epäillään islantilaisten lisäksi liittoutuneiden miehitysjoukkojen sotilaita tai saksalaisia.

Tomas Gads: Pirulainen
Palkittu yritysjohtaja löydetään merestä kuolleena, ja psykologisessa dekkarissa  tapausta tutkii uusi, taiten koottu ja vasta ryhmäytyvä Ryhmä Halme.

Tiina Martikainen: Surmanpolku
Lenkkipolulta löytyy paikkakuntalainen puukko rintaan iskettynä, ja tuoreeltaan paikalle hälytetään Lohjan poliisista Hanna Vainio ja hänen ohjastamansa poliisikoira Riina.

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Vauhdikas kirja tutustuttaa ylikonstaapeli Antti Hautalehtoon, joka soluttautuu  kansainväliseen rikollisliigaan peitetoimintatehtävässä.

Christian Rönnbacka: Julma
Vetävässä jatko-osassa Antti Hautalehto joutuu tutkinnanjohtajaksi Porvoossa, missä pedofiili sieppaa pikkutyttöjä öiseen aikaan heidän kodeistaan.

Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä
Leppoisa ja kesäinen murhamysteeri Hämeestä, jossa poliisia auttaa lomakylässä sydänkohtauksesta toipuva lääkäri.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Rikos Porvoossa: Julma


Christian Rönnbacka onnistui esikoisdekkarillaan koukuttamaan minut kirjasarjaansa ja  ylikonstaapeli Antti Hautalehdon vauhdikkaaseen seuraan. Ei auttanut muu kuin jatkaa seuraavaan teokseen. Siispä esittelyvuorossa on Julma.

Operaatio Troijalaisen jälkeen ylikonstaapeli Antti Hautalehto on toipunut haavoittumisestaan ja palaa sairauslomalta Porvoon poliisilaitokselle töihin. Tilanne työpaikalla on muuttunut: esimies on saanut infarktin, ja hänelle tarvitaan sijainen. Kolmesta ehdokkaasta valinta osuu Anttiin, josta tulee tutkinnanjohtaja uuteen kinkkiseen tapaukseen. Muut työtoverit suhtautuvat Antin valintaan mukavasti, mutta toinen valitsematta jätetyistä kantaa kaunaa, ja Antti joutuu esimiehenä miettimään ratkaisun hankalaan tilanteeseen.

Jos oli Operaatio Troijalainen jännittävä ja vauhdikas, oli Julma sitä vielä enemmän. Loppuvaiheessa en voinut keskeyttää äänikirjaa, vaan piti kuunnella pikkutunneille, jotta saisin tietää, miten tytön käy. Sillä tyttöjä tässä kirjassa on eikä heille tapahdu mukavia asioita, jos kohta lukija säästetään tarkemmilta kuvauksilta. Kaikki alkaa siitä, kun eräs äiti huomaa pikkutyttönsä alushousujen hävinneen pyykkinarulta yön aikana. Sitten häviää tyttökin, omasta kodistaan, noin vain iltahämärissä, kun vanhemmat ovat pois kotoa, eikä sieppauksesta jää mitään jälkiä. Parin päivän kuluttua tyttö palautetaan kotinsa lähistölle elossa, mutta traumatisoituneena. Sitten siepataan toinen pikkutyttö, hänkin kodistaan öiseen aikaan.

Tyttöjen sieppauksen tutkiminen ei ole se vauhdikas osa kirjaa. Asialla on ammattilainen, hän ei jätä minkäänlaisia jälkiä sieppauspaikoille. Poliisilla on paineita: porvoolaiset vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta, tapaukset saavat laajaa mediajulkisuutta ja ministeri painostaa tuloksiin. Vähitellen alkaa kuitenkin palapelin palasia kerääntyä, niistä kauimmaisia lähetetään pari poliisia etsimään Australiasta asti.

Samanaikaisesti sieppausten kanssa Operaatio Troijalaisesta sydämistynyt rikollisliigan pomo on lähettänyt palkkamurhaajat Antin perään, joten hänen henkeään uhkaavat niin he kuin pikkutyttöjen sieppaajakin. Kun näyttää jo siltä, että Hautalehdon päivät ovat luetut, hänet pelastaa hyvä ystävä, Porvoossa pankkia johtava Lars. 

Julma tarjoilee kiihkeää takaa-ajoa maalla ja merellä, mutta vaarojen lomassa poliisit keventävät varsin karskilla ja hauskalla (ja paikoin äijämäisellä) huumorilla. Rönnbacka virittää ilmaan myös ripauksen romantiikkaa, jolle saattaisi olla jatkoakin luvassa. Siispä seuraavaan kirjaan, kunhan nyt ensin hengitys tasoittuu sopivaksi.

Antti Hautalehto #1: Operaatio Troijalainen
Antti Hautalehto #2: Julma

          Christian Rönnbacka: Julmaäänikirja
          Kustantaja: Bazar 2013 (painettu kirja 2013)

          Lukija: Ville Tiihonen, 9 t 48 min
          Kansi: Jussi Jääskeläinen



Äänikirja on oma ostos Elisa-kirjasta.
MUUALLA: Hemulin kirjahyllyKirjan vuoksi, Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkka, Nenä kirjassa

Osallistun kirjalla Dekkariviikkoon.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Ovi" (kannessa talon ovi on siirretty paikaltaan nojaamaan seinään).


perjantai 14. kesäkuuta 2019

Rikos Helsingissä: Operaatio Troijalainen

Dekkariviikon rikospaikkakunnista on vuorossa Helsinki, ja sinne sijoittuvista dekkareista on lukijalla runsaudenpulaa. Nyt kuuntelin äänikirjan, jonka kannen kuvassa koreilee kyllä pääkaupunkimme, mutta jossa rikoksia ratkotaan myös sen lähiseuduilla.



Christian Rönnbacka esittelee esikoiskirjassaan Operaatio Troijalainen Antti Hautalehdon, jonka läksiäisiä vietetaan Tikkurilassa Keskusrikospoliisin virastorakennuksen saunatiloissa. Antti on hakenut ja saanut vakinaisen viran Porvoon poliisilaitokselta teknisessä tutkinnassa, ja työkaverit ja koti Helsingissä saavat jäädä. Takana on ero parisuhteesta, ja toukokuun viimeisenä päivänä nelikymppinen konstaapeli muuttaa yksin Sipooseen rintamamiestaloon.

Konstaapeli Hautalehto on varsin puoleensavetävä tapaus naisten silmissä, ja käy niin, että hän myöhemmin päätyy lähempään tuttavuuteen ensimmäisen Porvoon asiakkaansa kanssa. Nuori tanssinopettaja tulee poliisilaitoksen tiskin taakse ilmoittamaan stalkkauksesta ja uhkailusta, joka liittyy erääseen menneeseen tapahtumaan.

Porvoon rikokset saavat kuitenkin pian jäädä rauhaan Antti Hautalehdolta, sillä Keskusrikospoliisi tarjoaa hänelle tilaisuutta peitetoimintatehtävään, jollaisiin hän oli aikaisemmin saanut erikoiskoulutuksen. Suomen poliisi on jo jonkin aikaa seurannut erään kansainvälisen, järjestäytyneen rikollisliigan aikeita tuoda Suomeen suuri huume-erä. Rikollisjärjestön piti löytää Suomesta joku luotettava kätkö ja kätkijä. Hautalehto oli ollut Ruotsissa työssä ja osasi kielen sekä harrasti retkeilyä maastossa, joten hän oli oivallinen valinta soluttautumaan liigaan.

Operaatio Troijalainen on melkoisen vauhdikas äänikirja kuunneltavaksi, siinä ei jahkailla, vaan tartutaan toimeen. Peitetoiminta vie Antin keskelle huumeitten salakuljetusta ja Espoon Nuuksion ja Sipoon metsiä. Seuraa poliisin väijytyksiä, tuliaseitten käyttöä, ja Antti itse haavoittuu vakavasti. Kiperän paikan keskellä lukija seuraa tapahtumia henkeään pidätellen, mutta levollisena Antin puolesta - onhan kirjailija kirjoittanut sarjaan jo viisi jatko-osaa (ja kuudes julkaistaan syyskuussa 2019), joten Antin on pakko selviytyä hengissä!

Christian Rönnbacka taitaa vetävän kirjoittamisen taidon. Hän on itse entinen poliisi ja nykyinen vakuutusetsivä, joten poliisin työ on hänelle tuttua, mutta mikään dokumenttiromaani Operaatio Troijalainen ei ole, vaan äksöniä alusta loppuun. Rikolliset syyllistyvät julmuuksiin, mutta niiden yksityiskohtia ei leväytetä lukijan silmille tai korville. Melkein parasta Rönnbackan kirjassa on Antti Hautalehdon humoristinen sanailu - ja tietenkin hänen sympaattinen persoonansa. Hän kulkee polkupyörällä ja harrastaa paljasjalkajuoksua, ja Rönnbackan esittelystä luin, että kirjailijalla ja kirjan sankarilla on sama harrastus. Tämän sarjan parissa oli jatkettava saman tien, ja huomenna blogiin on tulossa seuraava osa.

          Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainenäänikirja
          Kustantaja: Bazar 2013 (painettu kirja 2012)

          Lukija: Jukka Peltola, 9 t 25 min
          Kansi: Jussi Jääskeläinen


ÄÄNIKIRJA on oma ostos Elisa-kirjasta. 
MUUALLA: Kirjavinkit ("todella hyvä, vauhdikas ja jännittävä dekkari"), Kirsin kirjanurkka ("Kirjaa ei siis malttanut laskea käsistään"), Lukijan kirjahylly ("todella positiivinen yllätys"), Oksan hyllyltä ("leppoisaa luettavaa [...] parhaimmillaan kauniina hellepäivänä").

Osallistun kirjalla Dekkariviikkoon.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Rikos Lohjalla: Surmanpolku

On lauantai-ilta Lohjan Sammatissa. Metsäiseltä pururadalta löytyy miehen ruumis ja sen viereltä hänen sateesta märkä koiransa. Mies on paikkakuntalainen, usein nähty koiransa kanssa lenkkipolulla iltauutisten jälkeen. Puukottiko Kimmo Jalkasen joku tuttu, joka tiesi hänen iltarutiininsa, vai olivatko he sopineet tapaamisesta suojaisessa paikassa? Vai osuiko kohdalle joku tuntematon kulkija, joka jostain syystä päätti päästää  ilmalämpöpumppuyrittäjän päiviltä?



Kukaan ei ole nähnyt puukottajaa, mutta uhri ja koira löydetään pian, ja poliisi hälytetään paikalle. Sinne saapuu rikosylikonstaapeli Hanna Vainiokin Lohjan poliisista. Hän tunnistaa heti märän koiran Bellaksi ja kuolleen miehen naapuriksi, jonka hän on usein nähnyt iltalenkillä koiransa kanssa. Hannan ohjastama poliisikoira Riina pääsee töihin tuoreille jäljille.
"Koira hypähti maahan ja jäi häntä kiivaasti heiluen odottamaan, että Hanna pukisi sille jälkivaljaat. Hanna otti vielä peräkontista suuren taskulampun. Riina virittäytyi tehtäväänsä eikä välittänyt ihmisistä, joita oli vähitellen kertynyt alueelle ja tien varteen. [...] Koira nappaisi tekijän hajujäljen ruumiin lähistöltä."
Tiina Martikaisen kirjoittamassa poliisiromaanissa Surmanpolku rikosta ratkoo Lohjan poliisin ryhmä, johon Hanna Vainio ja Riina kuuluvat. Ryhmä tutkii Kimmo Jalkasen elinpiiriä ja taustoja löytääksen puukotuksen motiivin ja tekijän. Setvintään joutuu niin suhde puolisoon kuin yrityksen työntekijäänkin. Mitä ovat toistuvat, linnunnimiset kalenterimerkinnät Jalkasen kalenterissa? Ja kuka riiteli hänen kanssaan surmailtaa edeltävänä iltapäivänä?

Poliisin tutkinta vie moniaalle niin lähipiirissä kuin kauempanakin, ja epäilykset lankeavat useamman tahon suuntaan. Lopussa kaikki kiepsahtaa selkeäksi kuvaksi, kun tarpeeksi palapelin palasia on koossa. Poliisityö pitää Hannan kiiireisenä, ja hän tuntee huonoa omaatuntoa joutuessaan lyömään laimin niin teini-ikäistä tytärtään kuin miesystäväänsäkin. Hanna siis kipuilee työn, perheen ja ihmissuhteiden yhdistämisen kanssa silloin, kun tutkinnassa joutuu tekemään ympäripyöreitä päiviä. Hanna tuntuu paitsi hyvävaistoiselta poliisilta myös tavalliselta suomalaiselta työssä käyvältä naiselta ja äidiltä, jonka on huolehdittava välillä ihan arkisista asioista kuten ruokaostoksista ja talon lämmityksestä.

Tiina Martikainen kirjoittaa sujuvasti etenevää proosaa, jonka seurassa viihtyy, ja Hanna Vainio tuntuu samaistuttavalta hahmolta. Kirjasarjan kakkososasta Jäätyneet kasvot kirjoitin, että poliisikoira on hurmaava dekkarihahmo eläinystävälle ja että koira teki siitä omaperäisen. Samaa voin sanoa tästä uudesta kirjasta. Suosittelen sitä rauhallisemmista rikoskirjoista pitäville, joita suomalainen pikkukaupunkimiljöö rikoksen näyttämönä miellyttää.

             Tiina MartikainenSurmanpolku, 212 s. (e-kirja)
             Kustantaja: Myllylahti 2019

             Kannen valokuva: Hannele Hänninen

KIRJA on arvostelukappale - kiitos kirjailijalle ja kustantajalle.
MUUALLA Kirja vieköön!, Kirjojen kuisketta, Kirsin kirjanurkka 


Osallistun kirjalla bloggareiden Dekkariviikkoon
Helmet-haasteessa tämä käy kohtiin 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja, 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Kotieläin". Riina asuu ohjaajansa Hannan kotona, sitä pidetään hyödyn takia, vaikka tarkkaan ottaen se taitaa olla poliisilaitoksen koira.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Rikos Turussa: Pirulainen


Tomas Gadsin poliisiromaani Pirulainen on varsin pirullinen kirja. Kaikki alkaa siitä, kun polttariseurue löytää merikropan Turun saaristosta Nötön edustalta. Se on lionnut lämpimässä vedessä pitkään, eikä tunnistaminen onnistu heti. Hampaista vainajaksi todennetaan Alvar Wilenius, joka oli ilmoitettu kadonneeksi muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hän oli bioteknologian alalla toimivan Finsta-konsernin omistaja ja toimitusjohtaja, monimiljonääri, pioneeri alallaan ja palkittu vuoden vientiyrittäjänä.

Tapausta alkaa tutkia komisario Halme ja vasta perustettu Lounais-Suomen poliisin erikoistiimi. Halme on itse valinnut ryhmänsä henkilöt heidän erikoisosaamisensa sekä yhteistyökykynsä perusteella. Ryhmä Halmeen tehtävänä on tutkia outoja piirteitä sisältäviä, haastavia ja vakavia juttuja. Komisario Halme on aikaisemmin opiskellut ja tehnyt uraa ulkomailla, mutta palannut Suomeen ollakseen lähempänä iäkästä äitiään, vaikka jokin vetää häntä yhä käymään New Yorkissa tämän tästä. Tiiminsä hän on koonnut ajatuksella ja tarkoituksella.
"Siltä istumalta hän oli alkanut kasata porukkansa kokoonpanoa miettimällä, minkälaista osaamista tarvittaisiin, jotta tiimi olisi mahdollisimman monipuolinen suhteessa laitoksen ulkopuoliseen maailmaan, jossa rikokset enimmäkseen tehtiin. Mietittyään osaamiset hän alkoi miettiä henkilöitä."
"Vanhat ja uudet tiimin jäsenet katselivat toisiaan. Ei voinut ainakaan väittää, että vanhat sen kummemmin kuin uudetkaan olisivat olleet keskenään samanlaisia. Siinä Halmeen suunnitelma näytti toimivan: pitkän linjan psykologi, pörssiyhtiön ammatinvaihtaja, itäsuomalainen rajapoliisi ja digitaalinen ihmepoika. Se riski, että ryhmä syyllistyisi ryhmäajatteluun, katsoisi asioita liian kapeasti tai olisi liian yksimielinen, oli minimoitu."
Pirulaisessa on eniten esillä rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, vähän aikaa sitten miehensä auto-onnettomuudessa menettänyt leski ja alakouluikäisen Lindan äiti. Entisessä elämässään hän oli ollut talousalan huippujohtaja, joka sitten yllättäen oli vaihtanut ammattia ja lähtenyt poliisikouluun. Ann-Marin osaaminen yritysmaailmassa on paikallaan, kun Ryhmä Halme tutkii tunnetun vientiyrityksen johtajan kuolemaa. Siviilissä Ann-Mari taiteilee yksinhuoltajuuden ja vaativan työn välissä, ja öisin hän on alkanut miehensä kuoleman jälkeen pelata nettipelejä.

Kun selviää, ettei Alvar Wileniuksen kuolema ollut luonnollinen, Ryhmä Halme alkaa etsiä syyllisiä ja miettiä motiiveja. Finsta-konsenin asiat ja henkilökunta joutuvat tarkkaan tutkintaan, samoin kuolleen miehen leski Kristiina Wilenius, tunnettu biologi. Kaikki ei ole siltä, miltä se ulospäin näyttää, vaan Ryhmä kohtaa paljon vaiettua pelkoa ja salailua.

Jokaisella Ryhmä Halmeen jäsenellä on tilaisuus tuoda osaamisensa tutkintaan. Rikosylitutkija Markus Mehtonen on psykologi, joka liikkuu seurapiireissä kuin kotonaan. Nuori poliisikokelas Niklas Lindholm on it-alan diplomi-insinööri ja pelienkehittäjä, joka tekee väistöskirjaa viihdepeleistä ja niiden vaikutuksista. Hänelä on kyky ajatella toisin, "out of the box". Tiiminsä viimeisen vahvistuksen Halme käy hakemassa Lappeenrannasta, ja vastentahtoisesti ylikonstaapeli Sergei Petrov muuttaa Karjalasta Turkuun. Sergei on syntynyt Petroskoissa, mutta poikana adoptoitu Suomeen, ja Halme vaikuttuu hänen havainto- ja ajattelukyvystään sekä taidosta tehdä päätöksiä ja toimia nopeasti.
"Rikostutkijalta vaadittiin pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Toisilla sitä oli enemmän ja toisillä vähemmän. Tiimissä tarvittiin sekä hinkua että hermoa, kykyä kestää keskeneräisyyttä ja omista ideoista luopumista. Wileniuksen tapaus oli haaste. Siinä katsottaisiin, miten porukka saataisiin samalle sivulle jääkiekkojoukkueen apuvalmentaja Teppo Nummista mukaillen."
Pirulainen on taitava ja koukuttava dekkari. Siitä tekee erilaisen sen psykologinen näkemys ja koko ryhmän nostaminen rikostutkinnan keskiöön. Tapahtumien edetessä tiimi alkaa hitsautua yhteen, vaikka kaiken selvittyä Halmeella onkin aihetta moittia ryhmäänsä liiasta sooloilusta ensimmäisessä tapauksessaan. Rikoksen ja rikollis(t)en sisäiseen maailmaan ja ihmissuhteisiin kaivautuminen paljastaa mielen synkimpiä puolia, ja mukana on pirullista henkistä väkivaltaa, josta kerrotaan terapeutille. Välillä kirja päästää rikoksen suunnittelun näkyviin, välillä taas ollaan terapeutin vastaanotolla. Näissä monissa äänissä menin jossain vaiheessa ymmälleni, ja vaikka lopussa kaikki selviää, moniäänisyyttä (ja samalla hienoista sekavuutta) olisi mielestäni voinut karsia.

Psykologisen otteen ja työryhmän kehityksen ymmärtää, kun tietää, että kirjailijanimen Tomas Gads taakse kätkeytyy sosiaalipsykologikaksikko Kaisa Nummela ja Satu Roos. Kustantajan sivulle on merkitty "SARJA - Ryhmä Halme 1", joten lisää turkulaisia rikostutkimuksia on luvassa. Onko sarjan kaikissa osissa Ann-Mari eniten esillä vai saako seuraavaksi vuoron joku muu tiimin jäsenistä? He jäivät nyt vähän vieraammiksi, mutta jään kiinnostuneena odottamaan, miten lopun kirjaimellisesti jäätävä tilanne ratkeaa.

            Tomas Gads: Pirulainen, 333 s.
            Kustantaja: Bazar 2019
            Kansi: Sanna-Reeta Meilahti



KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA: Amman lukuhetki, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen kuisketta. Ylen radio-ohjelmassa 25.5.19 kirjailijakaksikko kertoo kirjansa luomisesta.


Osallistun kirjalla kirjabloggareitten Dekkariviikkoon.

Helmet-haasteessa kirja käy kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Turku), 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä, 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua (kuten aina, kun kaksi kirjailijaa keksii yhteisen kirjailijanimen, ja tähän nimeen on otettu mukaan psykologia ja luonnontieteet, kuten Ylen ohjelma paljastaa).
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Mies".

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Rikos Reykjavikissa: Saksalainen talo

Tänään alkaa Dekkariviikko, ja sen aikana luetaan rikos- ja jännityskirjoja. Blogissani saa ensimmäisenä vuoron yksi rikoskirjailijasuosikeistani, islantilainen Arnaldur Indriðason. Keväällä luin hänen kirjansa Varjojen kujat, jossa nykyajassa tapahtuva rikos johdatti eläköityneen poliisin tutkimaan Reykjavikissa vuonna 1944 tapahtunutta murhaa, jota silloin tutkivat Islannin ainoa rikospoliisi Flóvent ja miehitysjoukkojen sotapoliisi, kanadanislantilainen Thorson.

"Reykjavik oli lyhyessä ajassa kokenut valtavan muutoksen, se kuhisi ihmisiä, brittisotilaita matkalla Euroopan taistelutantereille, uusia miehittäjiä Atlantin takaa lännestä, maalaisia jotka olivat muuttaneet pääkaupunkiin nousukauden tarjoaman patemman elämän toivossa, sekä niin nuoria kuin vanhempia reykjavikilaisia, jotka tuskin olivat tajunneet  mitä heidän ympärillään oli runsaassa vuodessa tapahtunut."

Varjojen kujat saa jatkoa romaanissa Saksalainen talo. Se on sarjan toinen osa, mutta sijoittuu aloitusosaa varhemmaksi, vuoteen 1941, jolloin brittiarmeija on miehittänyt Islannin ja on jo siirtymässä pois, ja amerikkalaiset joukot ovat saapuneet heidän tilalleen. Flóvent on hiljattain aloittanut rikospoliisina ja saa selvitettäväkseen raa'an ja epätavallisen murhan. Reykjavikilainen kauppamatkustaja on ammuttu teloitustyyliin eräässä asunnossa. Koska aseena on käytetty amerikkalaista Coltia, sotapoliisi Thorson avustaa Flóventia. Miehet tutustuvat tapausta tutkiessaan, se on heidän ensimmäinen yhteinen rikoksensa.

Alussa näyttää siltä, että kuollut mies on asunnon vuokralainen, kauppamatkustaja Felix Lunden. Pian selviää, että ammuttu onkin tämän kouluaikojen ystävä Eyvindur, joka työskentelee niin ikään kauppamatkustajana. Mitä hän oikein teki Felixin asunnossa ja miksi hänet surmattiin? Kuka sen teki, Felixkö? Ja missä Felix oikein on?

Flóvent ja Thorson saavat kääntää yhden jos toisenkin kiven, ennen kuin he saavat kysymyksiinsä vastauksia. Vähän ampumista ennen Eyvindurin naisystävä oli jättänyt tämän ja muuttanut muualle brittisotilaan auttamana. Ehkä murhan motiivina on mustasukkaisuus? Thorson etsii yhteyksiä sotilaisiin.

Samanaikaisesti Flóvent jäljittää Eyvindurin ja Felixin yhteyksiä. He olivat luokkatovereita koulussa, jossa Felixin isä, saksalainen lääkäri Rudolf Lunden, ilmeisesti teki useilla pojilla salaisia kokeita. Tohtori Lunden oli siihen aikaan tunnettu natsi, ja hänen veljensä teki Buchenwaldin leirillä ihmiskokeita vangeilla. Felixin isä jätti sittemmin natsiaatteen, mutta samaa ei voi sanoa Felixistä. Onko hänellä edelleen yhteyksiä saksalaisiin, liittoutuneiden vihollismaahan? Liittyykö Eyvindurin surma kouluaikojen tapahtumiin?

Arnaldur Indriðason sekoittaa rikoskeitokseensa annoksen toisen maailmansodan aikaista historiaa ja sotivien valtioiden strategiaa. Kirjailija kieputtaa juonta ja rikostutkimusta tuttuun tapaan, ja vaikka pidin edellisestä osasta ja sen psykologisemmasta otteesta enemmän kuin Saksalaisesta talosta, jossa en meinannut pysyä kaikkien vakoilukuvioiden kyydissä, seuraava osa on varmasti tulossa lukuun, onhan sen nimikin suomalaiselle houkuttelevasti Petsamo.

          Arnaldur Indriðason: Saksalainen talo, 296 s.
          Kustantaja: Blue Moon 2018
          Alkuperäinen: 
Þýska húsið, 2015; suomentaja Seija Holopainen
          Kansi: Riitta Weijola / Vastavalo.fi

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Mummo matkalla, Sinimarjan matkassa

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (islantilaisnaisten ja miehityssotilaiden suhteet), 37. Pienkustantamon julkaisu.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Piirroskuva".


Dekkariviikkoa vietetään 10.-16.6.2019. Kirjabloggarit osallistuvat viikon viettoon lukemalla ja bloggaamalla rikoskirjoista. Blogistaniassa teemaviikkoa junailee Lukeva peikko, ja hänen sivultaan löytyvät osallistuvat blogit ja ohjeet osallistumiseen.

Tarkoitukseni on kirjoittaa viikolla rikoksista, jotka tapahtuvat eri kaupungeissa Suomessa ja muualla. Saattaa mukaan ehtiä jokin maaseudulle sijoittuva mysteerikin.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

"Elämän ja kuoleman välinen linja oli kiristymässä. Se jännittyi tuvan lattian poikki, he ryömivät sen alta, kipusivat yli. Usva levittäytyi maisemaan. Vastaranta oli kadonnut, eikä voinut olla varma, loppuiko maailma rantatöyräälle vai alkoiko se heinikosta. Yön mustuus alkoi valua päivienkin ylle. Keskipäivällä oli hyvin hiljaista. Isä oli enää harvoin hereillä, harvoin unessakaan. Ääneen sanomattoman pelko lainehti talossa." 
Liisa on vasta nuori tyttö Isossakyrössä, kun isä kuolee ja jättää sitä ennen hänelle perinnön: "- Ja tila, isä puristi heikosti Liisan kättä, - koita sinä pitää tila suvus." Se muistuttaa itsestään kerran jos toisenkin, kun muut valinnat tulevat mieleen. Isän sanat velvoittavat jäämään Koskiluhtaan, kun sisko Senni lähtee tavoittelemaan omaa unelmaansa, ensin lähiseudulle räätälin oppiin ja sitten Vaasaan ompelimoon töihin, itsellisenä. Ja sillloinkin isän sanat tulevat mieleen, kun Kalle haluaa myydä tilan ja lähteä meren taakse elämään herroiksi. Liisa jää pitämään tilaa äitinsä kanssa, mutta Kalle myy karjaa ja hevosia huutokaupalla voidakseen ostaa laivalipun Amerikkaan, pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee rikastumaan. Mies vakuuttaa tulevansa takaisin rikkaana miehenä, ja Liisa jää vilkuttamaan Vaasan asemalle pienten lastensa kanssa.

Paula Nivukosken esikoiskirja Nopeasti piirretyt pilvet on vahva ja hieno kirja pohjalaisesta naisesta, joka on juurtunut kotiseutuunsa ja sukunsa tilaan. Hän unelmoi yhteisestä elämästä ja onnesta sukutilallaan nuoruudenrakkautensa Kallen kanssa. Elämä on kuitenkin ankaraa työtä, katovuosia, nälkää ja raatamista, ja vuosien myötä unelmat hiipuvat, läheisyys katoaa, päivät täyttyvät maatalon töistä ja uupuneena nukutuista öistä. Isän viime sanat kiinnittävät Liisan Koskiluhtaan, kun samaan aikaan Kalle alkaa unelmoida lähtemisestä ja helpommasta elämästä. Kuten niin moni muukin Pohjanmaalla ja muuallakin.
"Liisa seisoi peltoaukealla ja katseli ympärilleen, lakeus oli ääretön kuin taivas. Hänet oli kirjoitettu tähän maisemaan, etäisyyksien välille."
Pidän kovasti Nivukosken vaivattomasti soljuvasta ja ilmaisuvoimaisesta kielestä, jolla hän piirtää näkyviin Koskiluhdan tilan joen rannalla ja sen tasaiset pellot. Siitäkin pidän, että tarina on ehyt ja kulkee yhdessä aikatasossa, ja tarjoaa vahvoja tunteita ja teemoja. Liisan tunne-elämän kuvauksessa kirjailija on vahvimmillaan. Liisan on pyristeltävä omaksi itsekseen äidin terävän kielen ja komennon alta. Äiti on juuttunut suruunsa esikoispoikansa kuoleman jälkeen - se tapahtui jo ennen Liisan syntymää, mutta koko elämänsä tämä on saanut kuulla, miten paljon paremmin Taisto asiat tekisi ja taloa hoitaisi, jos olisi saanut elää. Liisa saa kaiken aikaa kokea, ettei kelpaa, ettei ole tarpeeksi hyvä, kunnes hän läväyttää sen kaiken äitinsä kasvoille. Miehen jälkeensä jättämä yksinäisyys ja vastuu kaikesta, kyläläisten juorut ja puheet...

Nopeasti piirretyt pilvet on upea esikoinen. Päivi Puustisen suunnittelema kaunis kansi sopii hyvin kirjan sisältöön.

            Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet, 334 s.
            Kustantaja: Otava 2019
            Kansi: Päivi Puustinen

            Äänikirja: Otava 2019: lukija Anna Saksman, 10 t

Painettu KIRJA on kirjastosta, äänikirja Storytel-palvelusta.
MUUALLA esim. blogeissa: Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkkaKirsin kirjanurkka, Luettua elämää, Mrs Karlsson lukee

Helmet-haasteessa kirja sopii vaikkapa kohtiin 4. Kirjailijan ainoa teos, 29. Kirjassa nähdään unia, 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
Kesän Kirjankansibingossa ruksaan ensimmäiseksi ruudun "Vähintään 5 eri väriä".