Lyhyesti rikoksia - Putkonen, P. D. James ja Higgins Clark

Viime aikoina luetuista tuon tällä kertaa blogiin kolme pika-arviota rikoskirjoista. Jokaisen nimessä on naisellinen sana, tyttö tai nainen, joka viittaa joko rikoksen uhriin tai murhan selvittelijään.

Liina Putkosen Jäätynyt tyttö on teemoiltaan ajankohtainen. Yläkouluikäinen tyttö löydetään surmattuna koulun pihalta heti pääsiäisen jälkeen. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan muuttaneet Indonesiasta Helsinkiin työskentelemään maansa suurlähetystössä. Murhaa tutkii Helsinkiin rikospoliisiksi palannut Linda Fors työtovereineen, ja yksi tutkintalinja on kunniamurha, sillä kuolleen tytön isä ja isoveli osallistuvat ääriliikkeeseen.

Kunniamurha, maahanmuuttajavastainen mielenosoitus, rikoksesta tuomittujen maahanmuuttajien karkoitusta vaativa puolue. Kirjassa ollaan tässä ajassa, ja Putkonen kuljettaa juonta sutjakkaasti ja lukijaa härnäten. Kenen lapsuusmuistot tulevat takaumiin? Nykydekkarien tapaan poliisipäähenkilön yksityiselämällä on oma roolinsa. Rikostutkinnassa kaikki ei ole sitä, miltä ensin näyttää.

Pidin kirjan yhteiskunnallisesta otteesta, vaikka kirjassa oli liikaa vastenmielistä väkivaltaa minun makuuni. Linda Fors kuuntelee paljon musiikkia varsinkin autossa, ja oli hauska löytää takakansiliepeestä kirjailijan laatima Spotify-lista kuunnelluista kappaleista. Kirjailijan toinen kirja on julkaistu nimellä Palava poika, se jatkaa Linda Forsin tutkimuksia.

          Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö, 315 s.
          Kustantaja: Johnny Kniga 2018
          Kansi: Maria Mitrunen

Helmet-haaste: 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia.

Toisen kirjan luin englanniksi, se on suositun brittikirjailijan P. D. Jamesin (1920-2014) An Unsuitable Job for a Woman, joka on käännetty suomeksi nimellä Murha ei sovi naiselle (1979). Sen päähenkilö on nuori ja rohkea Cordelia Gray, joka perii yksityisetsivätoimiston, kun hänen yhtiökumppaninsa ja mentorinsa, toimiston perustaja, kuolee. Cordelian oman toimiston ensimmäinen asiakas on Sir Ronald Callender, joka haluaa etsivän selvittävän syyn siihen, miksi hänen poikansa Mark teki itsemurhan.

Cordelia matkustaa Cambridgen lähelle ollakseen siellä, missä opiskeleva Mark asui. Mitä enemmän hän penkoo syitä Markin hirttäytymiseen, sitä enemmän hänellä on epäilyksiä kuolinsyyn oikeellisuudesta, vaikka poliisi on vahvistanut sen. Cordelialle paljastuu perhesalaisuuksia, joita Mark oli yrittänyt selvittää ennen kuolemaansa.

P. D. James on tullut tunnetuksi komisario Adam Dalglieshin hahmon ja kirjasarjan luojana. Yhtään sarjan kirjaa en ole lukenut, mutta kirjailija on antanut roolin Adam Dalglieshille Cordelian tarinassa. Dalgliesh oli ollut aikoinaan Cordelian etsiväkumppanin mentori tämän työskennellessä vielä poliisina, ja tiukoissa tilanteissa Cordelia käy mielessään läpi kuulemiaan viisauksia ja ohjeita, joita hänen oppaansa oli saanut Dalglieshiltä ja välittänyt puolestaan nuorelle yksityisetsivän alulle.

Kirja on lyhyt ja viihdyttävä brittiläinen arvoitusdekkari, jossa pidin sen paikasta eli sijoittumisesta Cambridgeen ja sitä ympäröivälle maaseudulle ja ajasta, kirjoittihan James kirjan jo 1970-luvun alkupuolella. Silloin yksityisetsivän tointa ja varsinkin (itse)murhan tutkimista pidettiin naiselle huonosti sopivana työnä.

          P. D. James: An Unsuitable Job for a Woman, 208 s.
          Kustantaja: Penguin Books 1989 (paperback; alkuperäinen 1972)

Helmet-haaste: 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä, sillä Cambridgen opiskelijat polkevat paikasta toiseen.

Yhdysvaltalainen Mary Higgins Clark (1927-2020) kirjoitti yli 50 romaania ja jatkoi kirjoittamista yli 90-vuotiaaksi. Luin hiljattain hänen rikosromaaninsa Isän tyttö.

Ellie oli seitsemän, kun eräänä iltana hänen 15-vuotias sisarensa Andrea ei tullut yöksi kotiin. Ellie arvasi, missä sisko on - tapaamassa poikaystäväänsä - ja sieltä Ellie hänet löysi murhattuna seuraavana aamuna. Poliiseilla oli kolme epäiltyä, joista yksi joutui vankilaan Ellien todistuksen perusteella.

Nyt, 22 vuotta myöhemmin, Ellie on tutkiva journalisti, joka on erikoistunut rikosjuttuihin. Kun Andrean surmasta tuomittu mies vakuuttaa syyttömyyttään ja päästetään vapauteen, Ellie päättää osoittaa hänet syylliseksi. Ellien mielestä mies on syyllinen ei vain Andrean kuolemaan, vaan myös heidän perheensä hajoamiseen: vanhempien avioeroon ja isän katoamiseen tyttönsä elämästä. Toimittajan sinnikkyydellä Ellie ryhtyy toimeen eikä anna periksi, ennen kuin on penkonut esiin totuuden. 

Ellie keksii alkaa kirjoittaa tutkimuksestaan perustamalleen nettisivulle, jolloin hän pääsee kosketuksiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet vapautetun miehen hänen kouluvuosinaan. Mutta myös murhaaja saa tietää Ellien nettisivuista, ja Ellie joutuu itse hengenvaaraan.

Mary Higgins Clark osaa kirjoittaa kepeän koukuttavia rikoskirjoja, joissa on psykologinen ote. Tämäkin imaisi mukaansa niin, että sitä oli vaikea laskea käsistään. Kyseessä oli nuoren tytön murha, mutta hänen läheisensä kokivat kaikki niin suurta syyllisyyttä tapahtuneesta, että perhe hajosi, kun se ei pystynyt käsittelemään asiaa ja suremaan yhdessä. Kunpa vain olisin kertonut ... kunpa vain olisin mennyt ... kunpa vain en olisi halunnut muuttaa paikkakunnalle ...

          Mary Higgins Clark: Isän tyttö, 276 s.
          Kustantaja: Tammi 2003
          Alkuperäinen: Daddy's Little Girl 2002, suom. Pirjo Katarina Leppänen

Helmet-haaste: 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa (Ellien työ tutkivana reportterina)

Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus

Pitkästä aikaa luin trilleriksi mainitun jännityskirjan, jossa tosin vauhtiin pääseminen kesti aikansa, mutta sitten jalkapatikalla kiidettiinkin Helsingissä melkoista kyytiä Katajanokalta Töölöön ja Kruununhaasta Kamppiin ja takaisin. Kyseessä on Esikoisten lunastus, helsinkiläisen Samuel Davidkinin esikoisromaani viime vuodelta. Kirja on saanut tänä vuonna jatkoa romaanissa Sodomasta pohjoiseen.

Esikoisten lunastus on rikosromaani, jossa Helsingin rikostorjuntayksikön poliisia Leo Askoa uhkaa työn loppuminen, ellei näyttöjä ala syntyä. Onneksi Korkeavuorenkadulla tutkitaan yksi asunto ja onneksi Asko osaa kertoa siitä jotain kiintoisaa esimiehelleen, joskin juutalaisen poliisiystävänsä Daniel Janovskyn salaisella avustuksella. Leo Asko löytää asunnon ovenkarmeista naulanreiät. Ne ovat sellaisella korkeudella,  että Janovsky päättelee karmeissa olleen juutalaiset mezuza-kotelot, vieläpä uskonnollisten juutalaisten. Samaan aikaan Saksan poliisilta saadaan tieto, että sikäläinen antiikin tekstien tutkija on joutunut poliisin seurantaan epäiltynä muinaisesineiden kaupasta ja että muutama tämän hämäräperäinen vieras on parhaillaan Helsingissä. Korkeavuorenkadun asunto liittyy heidän tuloonsa, ja juutalaisyhteyksien huomaaminen tekee Leo Askosta tutkinnan johtajan.

Samuel Davidkinin romaani on melkoinen runsaudensarvi. Jännitysjuoni liittyy juutalaisten aarteeseen, jota saksalainen tutkija ja hänen kanssaan yhteen lyöttäytyneet rikolliset hamuavat. Samaa haluavat New Yorkin uskonnolliset hasidijuutalaiset, vaikkakin aivan eri syistä. Heitäkin on Helsingissä nähty näinä päivinä. Juutalaisuskovan Daniel Janovskyn kautta Leo Asko pääsee perille juutalaisten perimätietona kulkeneesta tarinasta kolmesta erakosta, jotka olivat aikoinaan tulleet Helsinkiin ja joiden hallussa oli ollut tieto kallisarvoisesta aarteesta. Tuon tiedon he olivat välittäneet esikoispojilleen ja nämä taas vuorostaan esikoispojilleen. Tieto sisälsi arvoituksellisessa muodossa ohjeen aarteen luo.

Kirjassa tapahtuu murha, mutta sen selvitys jää sivuosaan aarteen tavoittelemisen rinnalla. Kuka keksii arvoituksen ratkaisun ja ehtii ensin? Minulle kirjassa oli kiinnostavinta se maailma, jonka kirjailija avaa juutalaiseen perimätietoon ja tapakulttuuriin sekä Suomeen saapuneiden juutalaisten historiaan. Helsingin juutalaisen seurakunnan synagoogaa tutkitaan useaan otteeseen, ja siellä käydään loppuhuipennuksen varsin vauhdikkaat, joskin myös väkivaltaiset kahinat. Kirjan juutalainen pohjavire toi mieleeni Harri Nykäsen Ariel-sarjan ja juutalaisen rikoskomisario Kafkan, mutta Davidkinin kirjassa juutalaisuus on isommassa - ja mielenkiintoisemmassa - roolissa.

Osa Leo Askon henkilökohtaista historiaa on niin ikään arvoituksellinen. Hänen räätäli-isänsä on kadonnut pojan ollessa vielä nuori, ja se on jättänyt jälkensä isättä kasvaneeseen poikaan. Odottamattomalla tavalla juutalaisen aarteen etsiminen valottaa isän vaiheita.

Esikoisten lunastus oli minulle mieleistä luettavaa. Se jätti paljon koukuttavia kysymyksiä jälkeensä. Mitä tapahtuu aarteelle? Miten Askon ja hänen asianajaja-naisystävänsä Tuvan suhde kehittyy? Entä saako Asko tietää enemmän isästään? Ihan sarja-ainesta siis - on ihan pakko lukea Davidkinin seuraavakin kirja siinä toivossa, että vastauksia löytyy.

      Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus, 301 s.
      Kustantaja: Johnny Kniga 2016
      Kansi: Martti Ruokonen

KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA blogeissa Elämä on ihanaa, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirsin kirjanurkka, Tuijata, 
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta), 100 suomalaista kirjaa (no 71).

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

Kun 17-vuotias Jonna Moe huikkaa vanhemmilleen eteisessä ja kertoo lähtevänsä Louisen luo, vanhemmille ei ole aavistustakaan, mitä on tapahtumassa. Kun Jonnaa ei kuulu kotiin eikä hän ole ollut Louisellakaan, Magnhild ja Jon Moe huolestuvat ja ilmoittavat poliisille tyttönsä katoamisesta.

Sen yön vanhemmat istuvat olohuoneessa ja tuijottavat ikkunasta ulos pihatielle, jota pitkin Jonna tulisi kotiin. He istuvat tai seisovat samalla tavalla seuraavat illat ja yöt, sitten viikot ja kuukaudet. Poliisi etsii Jonnaa aikansa, mutta ainoa havainto tytöstä on sillalta, jota opettaja näki hänet ylittämässä katoamisiltana.

Karin Fossum on mestari kirjoittamaan psykologista jännitystä, ja vaikka Marraskuun neljännen vastainen yö ei olekaan mielestäni rikosromaani, taustalla häilyvä rikoksen todennäköisyys tai mahdollisuus on siinä vahva elementti. 

Kirjan psykologinen jännite tulee siitä, mitä Jonnan katoaminen tekee hänen vanhemmilleen. Miten selviää äiti, joka on tottunut aina järjestämään, hoitamaan ja päättämään kaiken, kun ei olekaan mitään, mitä hän voi tehdä? Miten selviää isä, joka on hiljainen, rauhallinen ja tottumaton puhumaan sisäisistä tunnoistaan, kun hänen mielikuvituksensa luo kauheita kuvia siitä, mitä Jonnalle on voinut tapahtua?

Puolisot ajautuvat yhä etäämmälle toisistaan. Kauheitten mielikuvien rinnalla nousee ahdistavia ajatuksia siitä, että jos Jonna onkin lähtenyt heidän takiaan. Koska he ovat olleet huono isä tai huono äiti, eivät ole osanneet nähdä jotain, jonka Jonna on yrittänyt kertoa heille.

Piinaavat kuukaudet kuluvat. Tulee Jonnan kahdeksastoista syntymäpäivä. Äiti haluaa pitää muistotilaisuuden kirkossa ja samaan aikaan kutoo villapuseroa Jonnalle tämän lempiväreistä. Kauheitten mielensisäisten kuvien rinnalla isä tietää, että Jonnan palatessa hänen ensimmäiset sanansa olisivat: Minä tiesin, että sinä tulisit takaisin.

Kun vuosi on kulunut, Magnhild ja Jon Moe ovat kumpikin tahoillaan tulleet ratkaisuun parisuhteessaan, ja he puhuvat siitä marraskuun neljännen päivän iltana. Siitä illasta tulee käänne, jossa kumpikin joutuu kohtaamaan oman elämänsä ja avioliittonsa kipukohtia. Käänteen lopputulema jää kirjassa avoimeksi, lukijan oman ajattelun varaan, mutta kirjan loppu antaa toivoa.

Karin Fossum on yksi lempidekkaristeistani ja olen ihastunut hänen Konrad Sejer -sarjaansa, josta olen lukenut kaikki sarjan alkupään kirjat. Vain viimeisimmän, Carmen Zita ja kuolema, olen lukenut blogiaikana. Marraskuun neljännen vastainen yö on jännittävä ja ahdistava, siinä keskiössä ei ole rikoksen ratkaisu, vaan vanhempien tuska ja suru, heidän sisäiset ja keskinäiset jännitteensä, joita Fossum kuvaa taidolla ja ymmärtäen. Ja kyllähän lukijaa jännittää, selviääkö se, mitä Jonnalle oikein tapahtui.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Cilla In Wonderland ja Kirjoitan ja luen, siis olen ja Kuristava kirsikka - lukupäiväkirja ja Tässä kaupungissa tuulee aina

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö, 194 s.
Kustantaja: Johnny Kniga 2005 
Alkuperäinen: Natt til fjerde november (2003), suomentaja Katriina Savolainen
Kansi: Kirsi Kujansuu

Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema

En tiedä, miten Karin Fossum tekee sen, mutta hän kirjoittaa kirjoja, jotka ovat mahdottoman koukuttavia, vaikka niissä on toimintaa varsin vähän ja rikoksen syyllinenkin selviää varhaisessa vaiheessa. Jännittäviäkin ne ovat olematta lainkaan pelottavia. Rikokset niissä ovat puistattavia, mutta rikolliset herättävät pikemminkin sääliä ja surua kuin kauhistusta.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vaikka olen lukenut useimmat Fossumin suomennetuista dekkareista, varhaisimmista on sen verran aikaa, etten muista, pitääkö tuo kirjoittamani paikkansa hänen kaikista teoksistaan, mutta ainakin pari viimeksi lukemaani sopii kuvaukseen. 

Carmen Zita on 19-vuotias äiti, jonka esikoispoika kuolee vähän yli vuoden vanhana. Pikkuperheen koti sijaitsee lammen rannalta, ja lammesta pikku-Tommy löytyy hukkuneena. Isän ja pelastushenkilöstön elvytysyritykset eivät auta - Tommy on kokonaan poissa.

Sympaattisen komisarion Kondrad Seierin nuorempi kollega Jacob Skarre saapuu paikalle, eikä kaikki ole niin kuin sen olla tulisi. Seier ja Skarre kuulustelevat Carmen Zitaa ja hänen yhtä nuorta aviomiestään Nicolai Brandtia useaan kertaan. Viimein asia menee oikeuden ratkottavaksi: onko kyseessä onnettomuus vai tieten tahtoen aiheutettu kuolema?

Lukija seuraa Seierin intuitioita ja päättelyä siitä, mitä kaikkea tapahtuman taakse saattaa kätkeytyä; pääsee auton takapenkille kuuntelemaan Seierin ja Skarren pohdintaa lapsen menetyksestä ja kuolemasta, uskosta ja kuolemanjälkeisestä elämästä; istuu mukana kuulusteluissa ja keskusteluissa; ja kirjan jälkipuoliskolla saa luettavakseen Carmen Zitan päiväkirjan, jota tämä alkaa pitää Tommyn hautajaisten jälkeen.

Kondrad Seier luottaa intuitioonsa, mutta se ei riitä, sillä oikeussalissa täytyy olla todisteita, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. Oikeuskäsittely on määrätty juhannusaatoksi. Onneksi Seierin koira Frank on kova poika etsimään aarteita kävelylenkkiensä varrelta, ja tällä kertaa se auttaa isäntäänsä saamaan intuitiolleen tarvittavan vahvistuksen. 

Rikos on aina tragedia niin rikoksen uhrille kuin tekijälle ja kummankin lähipiirille. Karin Fossum menee pinnan alle ja toiminnan ja vauhdin sijaan pureutuu ihmisten mieleen ja sen pimeään puoleen. Carmen Zita ja kuolema -kirjassa syitä ei seulota niinkään yhteiskunnallisista oloista vaan yksilön mielestä ja sen kasvun vaurioista.

Karin Fossum on ehdottomasti yksi suurimpia dekkaristisuosikkejani.


Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema, 216 s.
Kustantaja: Johnny Kniga 2014 
Alkuperäinen: Carmen Zita og døden (2013), suomentaja Tarja Teva
Kansi: Jussi Karjalainen

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Lukuneuvojan mielestä tavallisten ihmisten tarina, Marjatan kirjaelämyksissä kirjaa pidetään tutkielmana narsistisesta ihmisestä, Kirjat ja kannet toteaa, että kirjailija osaa jännityksen pidättelytaidon, P.S. Rakastan kirjoja kuvaa tarinaa koskettavaksi, vaikkei ole parasta Fossumia.
HAASTEET: Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa