tiistai 30. kesäkuuta 2020

Vuosi kuvina - Kesäkuu 2020

29.6.2020
Ehdinpäs ottaa kuukauden kuvan eilen, kun aurinko vielä paistoi eikä sateesta näkynyt pisaraakaan. Toukokuun lopun jälkeen lammen rantojen viimevuotiset kuivuneet kaislat ovat antaneet tilaa uudelle vihreälle kasvulle. Kesäkuussa ei ollut enää pelkoa yöpakkasista, joten suihkulähde pääsi kesätöihinsä. Istuin hetkeksi penkille koivun vasemmalle puolelle kuuntelemaan veden mukavan rauhallista ääntä.

Kuvan oikeassa laidassa näkyy sillan pieltä. Sillan alla virtaa vesi Vantaanjoesta lampeen  kaivettua kanavaa pitkin. Alla on kuva kanavan ylittävästä kävelysillasta. Yläkuva on otettu alakuvan vasemmasta reunasta koivun juurelta.


sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Christina Larsson: M-ryhmä II & III

Nuori poliisi Nora Feller on päässyt erityisiä rikoksia tutkivaan M-ryhmään. Ensimmäinen rikostutkinta, johon hän uudessa ryhmässään osallistuu, on Varbergin kunnanjohtajan murha, joka selviää vähän liiankin helposti löytyvien todisteiden ansiosta. Sen tapauksen Christina Larsson kertoo teoksessa M-ryhmä I ja jatkaa Noran ja M-ryhmän tarinaa teoksissa M-ryhmä II ja M-ryhmä III.


Varbergin murhan jälkeen Nora saa niin sanotusti levätä laakereillaan kolme viikkoa. Hänelle ei anneta uusia työtehtäviä M-ryhmässä, vaan hän saa luvan kanssa pitää lomaa. Sitten tulee kutsu uuteen tutkimukseen, ja Nora toteaa jossain vaiheessa, että joko hänelle ei anneta mitään työtä tai sitten hän saa painaa ympäripyöreitä päiviä. 

Liikenainen Louise Brobacke on löydetty kotinsa uima-altaasta hukkuneena kädet ja jalat nippusitein sidottuina. M-ryhmä kutsutaan tutkimaan murhaa paikallisen poliisin harmiksi. Brobackella on miehensä kanssa useita liikeprojekteja ja nyt myös kiistanalainen sopimus saastuneen ranta-alueen puhdistuksesta.

Onko Brobacken liiketoimissa kaikki laillista ja onko kaupungin johtotehtävissä olevat sotkeutuneet suhmurointiin heidän kanssaan? Brobacken firma on käyttänyt henkilöstönvuokrausyritystä, joka on tuonut heille työmiehiä Latviasta. Nyt miehet ovat äkillisesti kadonneet paikkakunnalta, kun poliisi on alkanut etsiä Louise Brobacken murhaajaa ja tutkia heidän liikeasioitaan. Oliko jollakin syy vaientaa Louise? Miksi?

Nora Feller saa myös yllättäen puhelun Ulrikilta, työtoverilta entisestä työpaikasta Katrineholmista. Hän haluaa puhua Noran kanssa tapauksesta, jota he tutkivat yhdessä, ennen kuin Nora siirtyi M-ryhmään. Nora oli silloin varma, että erään kuolleena löytyneen miehen tapauksessa oli jotain hämärää, vaikka rikostutkimus aikanaan keskeytettiin. Nyt Ulrik on vakuuttunut siitä, että Nora oli silloin oikeassa, mutta Nora ei halua alkaa kaivella menneitä.


Heti samaan syssyyn M-ryhmä kutsutaan Katrineholmiin, jonka poliisilaitoksella Nora työskenteli ennen M-ryhmää. Oikeuslääkäri on julmasti tapettu. Nora onkin kaupungissa sopivasti, sillä hänen äitinsä on saanut aivoinfarktin ja on sairaalassa hoidettavana. Lisäksi Nora kuulee, että Ulrik on kuollut, pudonnut jyrkänteeltä. Hänen jäljiltään löytyy itsemurhaviesti, mutta Ulrikin vaimo ja appi ovat varmoja, ettei Ulrik ollut aiheuttanut omaa kuolemaansa.

M-ryhmä löytää oikeuslääkärin elämästä ja kuolemasta yllättäviä asioita, mutta jälleen murhaan syyllinen ja todisteet löytyvät liian sopivasti. Lavastaako joku johtolankoja? Miksi? Mikä M-ryhmässä ja sen jäsenissä on oikein vialla? Ja miten oikeuslääkärin ja Ulrikin kuolemat liittyvät toisiinsa?

M-ryhmän taustalla olevat voimat ovat yhteiskunnan vaikuttajia, ja koko kuvio osoittautuu suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi kuin Nora osaa aavistaa. Tai edes saa tietää, ennen kuin hän irtisanoutuu työstään M-ryhmässä. Lukijallle tilanne selviäää lopussa, mutta joutuvatko oikeat syylliset rangaistaviksi mistään M-ryhmän tutkimista rikoksista? Niin M-ryhmän kuin Norankin tulevaisuus jää auki.

M-ryhmän osat ovat kieltämättä koukuttavia kuunneltavia, mutta rikokset niissä ovat liian kuvottavia ollakseen minun makuuni. En tiedä, jatkaako Larsson M-ryhmän tai Noran tarinaa uusissa kirjoissa, mutta minun tekee seuraavaksi mieleni etsiytyä vähän tavallisempien (ja vähemmän julmien ja sairaiden) rikosten pariin, kun jännitys alkaa taas  vetää puoleensa.

          Christina Larsson: M-ryhmä I ja M-ryhmä II, äänikirjat
          Kustantaja: Word Audio Publishing 2020

          Alkuperäiset: Sektion M II & Sektion M III 2019, suom. Pirjo Lintuniemi
          Lukija: Karolina Kudjoi, 5 t 57 min & 6 t 10 min
          Kannet: Nils Olsson


ÄÄNIKIRJOIHIN sain kuunteluoikeuden kustantajalta. Kiitokset!

Osallistun kirjalla kirjablogien dekkariviikkoon. 
Lista muista mukaan ilmoittautuneista blogeista löytyy luetut.nyt -blogista.

Aikaisemmin viikolla kirjoitin Sujata Masseyn 1920-luvun eksoottiseen Intiaan sijoittuvasta rikosromaanista Satapurin jalokivi.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Sujata Massey: Satapurin jalokivi

Korona-aikaan julkaistiin sentään uusia kirjoja, vaikkei niitä saanutkaan kirjastosta ennen toukokuun puoliväliä. Onneksi olin varannut hyvissä ajoin Sujata Masseyn Intiaan sijoittuvan historiallisen mysteerin Satapurin jalokiviPerveen Mistry tutkii -sarjan ensimmäinen osa Murha Bombayssa oli koukuttava ja tutustutti minut Intian ensimmäiseen naispuoliseen asianajajaan Perveen Mistryyn, joka on kuvitteellinen hahmo, mutta saanut inspiraationsa tosielämän asianajajasta Cornelia Sorabjista.



Satapurin jalokivessä Perveen Mistry saa jälleen lainopillisen tehtävän sukupuolensa takia. Tällä kertaa hän joutuu matkustamaan Bombaysta pieneen Satapurin ruhtinaskuntaan vuoristoiselle maaseudulle. Satapurin maharadža on kuollut pari vuotta sitten ja hänen alaikäinen poikansa vuosi sitten. Kuolleen prinssin nuorempi veli, vasta kymmenvuotias Jiva Rao, on tuleva hallitsija, mutta hän nousee valtaistuimelle vasta kahdeksantoistavuotiaana. Siihen asti hänen valtakuntaansa hallitsee pääministeri yhdessä englantilaisen poliittisen asiamiehen kanssa. 

Asiamies on myös prinssin edunvalvoja, joka vastaa hänen sekä hänen pikkusiskonsa ja äitinsä, edesmenneen maharadžan lesken, hyvinvoinnista. Asiamiehen tehtävä on haastava, sillä häntä ei edes päästetä palatsiin. Niin Jiva Raon leskiäiti kuin hänen leski-isoäitinsäkin noudattavat nimittäin purdah-sääntöjä ja elävät eristyksissä palatsissaan. He eivät voi puhua kenenkään ulkopuolisen miehen kanssa.

Niinpä Perveen Mistry, vuonna 1921 Intian ainoa naisasianajaja, ottaa vastaan toimeksiannon brittihallinnolta. Jiva Raon äiti ja isoäiti ovat riitautuneet siitä, missä Satapurin tulevan hallitsijan tulisi käydä koulua. Äiti haluaisi lähettää pojan Englantiin sisäoppilaitokseen, isoäiti taas pitäisi pojan palatsissa yksityisopettajan opetuksessa. Perveenin tehtävä on haastatella kumpaakin maharania, tutustua poikaan ja antaa suositus pojan koulunkäynnistä brittiläisen edunvalvojan puolesta.

Perveen matkustaa junalla ja postihevosen vaunuissa vuoristoon ja majoittuu englantilaisten vierastaloon. Hänen yllätyksekseen asiamies, Colin Sandringham, on naimaton mies, ja Perveen miettii, mitä mieltä hänen vanhempansa olisivat hänen yöpymisestään poikamiehen vieraana, vaikka talossa onkin vierashuoneita pitkä rivi ja palvelijoita eri tehtäviin. Seuraavana päivänä Perveen kannetaan kantotuolissa viidakon läpi Satapurin palatsiin, jonne matka kestää pari tuntia. 

Satapurin palatsissa tunnelma on ankea, sillä kaikki tuntuvat surevan vielä maharadžan ja hänen poikansa kuolemaa. Maharadža kuoli koleraan auttaessaan sairaita kyläläisiä, mutta oliko hänen poikansa metsästysretkellä tapahtunut kuolema onnettomuus vai jotain muuta? Pojan äiti on varma, ettei hänen poikaansa raadellut tiikeri tai leopardi, kuten sanottiin, vaan että hänet murhattiin. Siksikin hän haluaa lähettää nuoremman poikansa Englantiin, jossa hän olisi turvassa palatsissa vaanivalta pahalta.

Jotain pahaenteistä palatsissa on Perveeninkin mielestä, ja hän varmistuu kruununprinssiä uhkaavasta vaarasta, kun hän itse joutuu myrkytysyrityksen uhriksi. Kun kruununprinssi katoaa palatsista, Perveen kiirehtii selvittämään asiaa. Onko Jiva Rao kaapattu vai lähtenyt omille teilleen? Pahat aavistukset mielessään Perveen ratsastaa viidakkoon löytääkseen pojan, ennen kuin on liian myöhäistä, ja joutuu uudelleen hengenvaaraan. Lopussa kaikki salaperäiset tapahtumat saavat selityksensä.

Ilmassa on romantiikkaakin, ainakin melkein, kun Perveen ja komea Colin Sandringham  ovat kiinnostuneita toisistaan. Mutta voi, Perveenhän on jo naimisissa, kuten Murha Bombayssa -kirjan lukeneet tietävät. Vaikka hän asuu erossa miehestään eivätkä he tule enää palaamaan yhteen, Perveen ei tule saamaan avioeroa. Parsinaiset saavat eron vain, jos heidän miehensä ovat pahoinpidelleet heitä niin tuntuvasti, että he ovat menettäneet esimerkiksi jalkansa tai silmänsä. Kirjan loppu enteilee kuitenkin orastavalle romanssille jatkoa. Näin mikäli Jiva Raon äidin suunnitelmiin on luottamista.

Satapurin jalokivi on kiehtovan eksoottinen lukukokemus, joka sijoittuu 1920-luvulle, Intian viidakoihin ja palatseihin. Enpä tiennyt juuri mitään Intian historian siitä ajasta, jolloin britit hallitsivat osaa siitä, ja kirjan hahmoissa henkilöityvät erilaiset suhtautumistavat eurooppalaisiin hallitsijoihin ja heidän asiamiehiinsä. 

         Sujata Massey: Satapurin jalokivi : Perveen Mistry tutkii, 407 s.
         Kustantaja: Gummerus 2020
         Alkuperäinen
The Satapur Moonstone 2019 
         Suomentaja: Maija Heikinheimo  ;  Kansi: Anja Reponen


KIRJA on kirjastolaina. 
MUUALLA: Kirjavinkit/Marja-Liisa, Ruusun nimi

Osallistun kirjalla kirjablogien dekkariviikkoon, jota vietetään parhaillaan. luetut.net -blogista löytyy luettelo viikkoon ilmoittautuneista blogeista.

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, 41. Kirjassa laitetaan ruokaa, 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja.