keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hilja Valtonen: Hätävara - ja BINGO!

Vappu Kankareesta tulee koulunsa toverikunnan puheenjohtaja suositun Jali Kinnusen jälkeen. Ihan sitä tyttö ei tarkoittanut, kun hän poikien haluttomuudesta kimmastuneena ehdotti jonkun pirhakan tytön valitsemista. Sillä
"Ei kukaan yläluokkien pojista halunnut ruveta puheenjohtajaksi. Kaikilla oli päteviä esteitä. Aina huono sika syitä löysi, maa kova, kärsä kipeä. Me tytöt olimme totisesti hämmästyneitä todetessamme, miten sairaalloisia, rujoja, läksyjen rasittamia meidän miespuoliset koulutoverimme saattoivat olla. Kyllä oli mieskanta maassamme huononemassa!" (s. 7)
Hilja Valtosen Hätävaran ilmestyessä 1938 saattoi olla isokin tapaus, kun tyttö nousi vetämään toverikuntaa, varsinkin kaikkien ihaileman vanhemman pojan jälkeen, mutta Valtosen kirjoissa päähenkilöt tapaavat olla sanavalmiita nuoria naisia, jotka rohkeasti tarttuvat haasteisiin, kun tilanne sitä vaatii. 



Vapulla on räiskyvän punainen tukka ja hänen nokkelat ja humoristiset päiväkirjamerkintänsä tuovat mieleen Valtosen esikoisromaanin Nuoren opettajattaren varaventtiili. Mutta siinä missä opettajatar Liisa Harju oli muistini mukaan yhtä terhakka koko kirjan ajan, Hätävarassa kouluaikojen pirhakasta Vapusta tulee naimisiin mentyään varsin alistunut ja reippautensa karistanut nainen, joka pelkää olevansa miehelleen vain hätävara, paremman puutteessa otettu.
"Vappu Kinnusessa on entistä vain etunimi ja kiusallinen punainen tukka. Hänen kerkeä kielensä, jolla ennen pyöri aina valmiina nenäkäs vastaus, on vaimennettu. Monet katkerat kyyneleet ovat saaneet vuotaa, ennen kuin kieli alistui. Se kuulemma turmeli miehen suhteita. ..." (s. 86)
Valtosmaiseen tapaan Vappu ottaa kuitenkin itseään niskasta kiinni, salaa mieheltään kirjoittaa lehtiin ja jopa esikoisromaanin ja tienaa siitä omaa rahaa. Seuraa kutkuttavia käänteitä, tahattomia väärinkäsityksiä, sydämen tykytyksiä ja romantiikkaa. Kaikessa nokkeluudessaan Hätävara on mielestäni kuitenkin astetta Nuoren opettajattaren varaventtiiliä vakavampi. Jälkimmäinen toi huumorin keinoin esiin naisen ja miehen epätasa-arvon opettajan työssä, edellinen koskettelee avioliiton ongelmia ja perheellisen naisen oikeutta työssä käyntiin ja rahan ansaitsemiseen.

Hätävara on kevyttä ja reipashenkistä kesäviihdettä, Mainiota on 1930-luvun ajankuva. Joissain asioissa maailma ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet kuluneina 80 vuotena, toisissa taas ei vielä riittävästi.

Hilja Valtonen: Hätävara, 156 s.
Kustantaja: Otava 1975 (10. p., ensipainos 1938)
Kannen piirros: Alexander Lindeberg


KIRJAN lainasin kesälukuhaasteeseen kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu viime tai tänä vuonna mm. blogeissa Anna minun lukea enemmän, Kirjanmerkki hukassa ja Luetut, lukemattomat.

HAASTEET: 
BINGOOO! Kansikuva sopii hyvin Kirjankansibingon ruutuun "Punainen". Saan ensimmäisen rivini:

Punaisilla tähdillä merkitty bingorivi on:
   Punainen - Hätävara
   Siluetti - Huvimaja Monrepoossa
   Kengät - Tiinan uusi ystävä
   Värikäs - Kuolema Niilillä
   Monta henkilöä - Kuinka sydän pysäytetään

8 kommenttia:

  1. Onnittelut ensimmäisestä bingosta!
    Hilja Valtosen joku romaani näkyy mökillä pyörivän toimettomana. Pitäisiköhän palautella vuosien ja vuosien jälkeen mieleen Valtosen kynänjälkeä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Valtosen kynänjälki kyllä kelpaa uusintalukuunkin, nasevaa tekstiä ja hyvää suomen kieltä, vaikka tietysti siitä huomaa, ettei ole ihan eilen kirjoitettu.

      Poista
  2. Onnittelut bingosta! Minulla on useita hajarukseja, mutta ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla saan luettua sopivan kirjan niin saan itsekin ekan bingon aikaiseksi. :) Valtonen onkin ihanaa kesälukemista. Pitäisipä verestää joku kesä omia Valtos-muistoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Minullakin on hajarukseja, mutten julkista niitä kuin kokonaisina riveinä. Annan kirjankansien ikään kuin kellua ruudukossa, ja kun saan kokonaisen rivin kokoon, "lukitsen" kannet paikoilleen bingoksi. Siihen asti moni kansi saattaa sopia useampaankin ruutuun.

      Poista
  3. Tuntuu tutulta vaikka en yhtään muista olenko lukenut Valtosta. Joissakin Suomifilmeissä on esiintynyt reipas, räväkkä, energinen naistyyppi. Varmaankin juuri Hilja Valtoselta saatu. Täytyykin mennä googlettamaan ! :)

    VastaaPoista
  4. Valtosen kirjojen pohjalta on tehty useita elokuvia, Hätävarastakin, mutta sitä en ainakaan muista nähneeni. Sen sijaan Neiti talonmies ja Vaimoke on paremmin muistissani.

    VastaaPoista
  5. Hilja Valtosen kirjoja on ilo lukea. Hänen sankarittarensa ovat sen verran reippaita, että moni nykyajan nainenkin voisi ottaa mallia. Hätävaraa en olekaan lukenut, mutta NOV:n ja Vaimokkeen ainakin. Nyt on tämä Hätävarakin listoilla, kiitos innostuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtosen kirjat ovat kyllä mukavia luettavia, pirteitä ja mainiota suomen kieltä. Vilisevät sanontoja, jotka muistan lapsuudesta ja nuoruudesta. Ja sitten on se romantiikkaosasto, mutta sekin enempi reippaalla meiningillä.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!