perjantai 23. syyskuuta 2016

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira


Eduard Uspenski on Venäjän tunnetuin lastenkirjailija Otavan kirjailijaesittelyn mukaan. Hänen vuonna 1974 ilmestynyttä teostaan Fedja-setä, kissa ja koira voi pitää klassikkona. Kirja on suosittu, ja tuntuu uskomattomalta, että pian sen ilmestymisen jälkeen Uspenskilta kiellettiin Neuvostoliitossa uusien kirjojen julkaiseminen yli kymmeneksi vuodeksi, vaikka vanhoista kirjoista otettiin kyllä uusia painoksia. Uspenskia kritisoitiin muun muassa ideologian puutteesta.

Fedja-setä, kissa ja koira on kerrassaan mainio kirja. Nimestään huolimatta Fedja-setä on kuusivuotias pikkupoika, joka vetää puoleensa eläimiä. Kun äiti ei anna hänen pitää puhuvaa Matroskin-kissaa, Fedja-setä päättää karata ja elää kissansa kanssa maalla. Heidän seuraansa liittyy Musti-koira, ja elämä järjestyy hyvin. He hankkivat Mirri-lehmän ja traktorin ja tutustuvat ovelaan posteljooni Petshkiniin. Fedja-sedän äiti ja isä ikävöivät kovin poikaansa, ja kun he saavat tältä kirjeen, he päättävät etsiä pojan postileiman osoittamasta kylästä. Samannimisiä löytyy laajasta maasta yli kaksikymmentä, mutta sadun maailmaan kuuluu, että poika ja vanhemmat löytävät toisensa.

Uspenskin kirja on hauska, se sisältää paljon lämpöä ja huumoria, ja lentokoneinsinööriksi aikoinaan valmistunut kirjaillija luo hauskoja teksnisiä sovelluksia kuten ruualla käyvän traktorin ja huoneen kattoon kiinnitettävän valaisevan ja lämmittävän kotiauringon. Siis oliko 70-luvun puolivälissä jo aurinkopaneleja? Ja ruuasta tehtyjä biopolttoaineita?

Jos kirjailija joutui julkasukieltoon ideologian puuttumisesta, miten mahtoi hienovarainen maan olojen ironia vaikuttaa siihen? Sellaistakin olen tässä lastenkirjassa havaitsevinani.
- Mitä ne sellaiset suhteet ovat? kysyy Fedja-setä. 
- Ne ovat työtuttavuuksia, selittää kissa. - Se on sellaista kun joku tekee jollekin jotakin ei minkään erityisen takia, ihan vain vanhasta muistista. 
- Ahaa, sanoo Fedja-setä. - Jos esimerkiksi poika antaa bussissa paikan mummolle, ei mistään erityisestä syystä, niin hän on sitten tehnyt sen tuttavuuttaan, ihan vain vanhasta muistista. 
- Ei, ei se niin ole, selvittää kissa. - Hän oli vain kohtelias poika. Tai sitten hänen opettajansa matkusti samassa bussissa. Mutta jos poika kuorii mummolle perunan ja mummo tekee sillä aikaa pojan koulutehtäviä, niin heille tulee työtuttavuus. Ja sitten he auttavat aina toisiaan.

***

       Eduard Uspenski: 
Fedja-setä, kissa ja koira, 112 s.
       Kustantaja: Otava, Seven pokkari 2006 (1. painos 1975)
       Alkuperäinen: 
Дядя Фёдор, пёс и кот, 1974, suomentaja Martti Anhava
       Kuvitus: Gennadi Kalinovski

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu ainakin blogeissa Jokken kirjanurkka, Luettua elämää, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Oksan hyllyltä, Sonjan lukuhetket, Tahaton lueskelija

HAASTEET: 
Kirjavat kissat -lukuhaaste 8.8.2016-8.2.2017
Leningrad - Ost-Berlin -lukuhaaste 10.12.2015-7.11.2016.

15 kommenttia:

  1. Tuosta kotiauringosta minulle tulee mieleen säteilylämmitin, jollaisia nykyään taidetaan käyttää esim. parvekkeilla. Muistelen, että 70-luvun lopulla olisi ollut aurinkopaneleja katoilla. En tosin löydä netistä siihen varmistusta. Niitä kai on ensin käytetty avaruusaluksilla tai satelliiteilla tai sellaisilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, säteilylämmitintähän tuo kotiaurinko muistuttaa, siinä vain ei tarvittu sähköä tai muuta virtalähdettä. Aurinkopaneleista en muista kuulleeni ennen 80-90-lukujen taitetta, mutta en ehkä ollut kovin kiinnostunut niistä sitä ennen.

      Poista
  2. Uspenski on klassikko! Tässä kirjassa on superkansikin <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä yhtä mainio kuin kirjan sisältökin, kaikki kolme ovat oman luontonsa näköisiä!

      Poista
  3. Minusta tämä kyllä esitteli neuvostosysteemin sangen kauniisti. Minusta ajaton lämminhenkinen kirja. Kiva, kun bloggasit tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä esitteli systeemin kauniisti. Muutaman viittauksen/ kuvauksen tulkitsin lempeän ironiseksi, kuvittelen jokaisen neuvostoihmisen ne tunnistavan, mutta tietysti katselen asioita suomalaiselta taustalta.

      Poista
  4. Tämä on kyllä kerta kaikkiaan mainio ja ihana! Hersyvä ja lämmin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri! Metsästyskoiralta kun ei ampuminen onnistu, hän alkaa metsästää kameralla kuvia.

      Poista
  5. Lainasin sattumalta viime kirjastokäynnillä tämän kirjan, jännittää nähdä miten meidän 6vee ottaa sen vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva lukea, miten tämä uppoaa sinuun ja 6v kirjankuluttajaan. Luin blogikommenteista, että monet olivat lukeneet tämän koulussa alaluokila.

      Poista
    2. Nyt ollaan luettu tämä klassikko ja tykättiin kovasti! http://mrskarlsson.blogspot.se/2016/11/eduard-uspenski-fedja-seta-kissa-ja.html

      Poista
    3. Käynkin lukemassa. Kiva, kun kävit kertomassa.

      Poista
  6. Voi tämän haluaisin itsellekin. Olipa ikävä juttu kirjailijalle. Ei ollut varmaan ensimmäinen eikä viimeinen kirjailija, joka sai kieltoja. Hannu Salaman Juhannustanssit sensuroitiin jossakin vaiheessa jumalanpilkasta ja Salama sai vankilatuomion, mutta Kekkonen armahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannu Salamahan sai VAIN ehdollisen tuomion, joten minua on aina ihmetyttänyt, miksi UKK hänet "armahti". Kekkonen oli toki lakitieteen tohtori, mutta minusta armahdus kuvaa hyvin 1960-luvun tilannetta Suomessa, minusta vallan kolmijaon yksi peruspilari ovat riippumattomat tuomioistuimet. Tuomio oli varmastikin silloisen lain mukainen.

      Poista
    2. Uspenskia ei julkaisuboikotti nujertanut, sillä maan tilanteen muututtua hän kirjoitti ja julkaisi vielä monia suosittuja kirjoja. Sinänsä mielenkiintoista, että boikottia ei aiheuttanut sisällön sopimattomuus, vaan ideologinen vaje. Se oli sitä aikaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!