maanantai 10. joulukuuta 2018

Heikki Valkama: Laserjuuri

"... japanilaisen keittiön sisällä vaikutti erilaisia filosofioita. Esimerkiksi japanilaisesta ruoasta kirjoittanut Teruaki Tamura rakensi aterian kuin aterian luvulle viisi. Hänestä kaiseki-ateria perustui viiteen valmistustapaan: leikkaamiseen eli raakana tarjoamiseen, keittämiseen, paistamiseen, höyrystämiseen ja friteeraukseen. Myös makuja piti olla viittä: makeaa, hapanta, suolaista, karvasta ja tulista. Lisäksi ateriassa piti olla viittä väriä, sen tuli vedota viiteen aistiin." (Laserjuuri, s. 73)
Heikki Valkama voitti aiemmin tänä vuonna Suomen Dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari 2018 -kunniakirjan gastrodekkarillaan Pallokala, ja nyt syksyllä julkaistu Laserjuuri  järjestää lukijalle yhtä mukaansa tempaavaa jatkoa. Ehdottomasti erityisintä kummassakin kirjassa on kirjailijan Japanin tuntemus ja viehtymys hyvään ruokaan. Eipä ihme, että Pallokala sai myös Vuoden 2017 Kirja à la Carte -palkinnon.

Pallokalan päähenkilö, suomalainen huippukokki Riku Mäki, on jäänyt kansainvälisen kokkikisan jälkeen Japaniin opiskelemaan japanilaista keittiötaitoa, johon kuuluu ihan uudenlaisen ruokafilosofian omaksuminen. Japanilainen ystävä Kenta on hankkinut Rikulle työ- ja harjoittelupaikan hienosta tokiolaisesta gourmet-ravintolasta, jossa tämä on nyt ollut vuoden ajan, uurastanut väsymykseen asti ja oppinut japanin kieltä ja keittiön saloja. Hän viihtyy, mutta viime aikoina hän on tuntenut itsensä uupuneeksi ja yksinäiseksi ja huomannut, ettei hänellä ole oikeastaan muuta elämää kuin työ, johon hän kyllä suhtautuu intohimoisesti. Suhde paikalliseen tyttöystäväänkin on väljähtynyt.

Sitten Riku temmataan seikkailuun, jolle hän lähtee vastentahtoisesti, vaikka se aluksi vaikuttaa lähes harmittomalta lomamatkalta aurinkoiseen Kreikkaan. Mutta vain hetken. Led-valon keksinyt japanilainen miljardööri Kawakami, joka harrastaa ruokakulttuuria, pyytää Riku Mäeltä apua laserjuuri-mausteen etsinnässä. Maustekasvin on sanottu kuolleen sukupuuttoon ja hävinneen maapallolta jo antiikin aikana, mutta rikas kulinaristi on saanut tietoonsa, että sitä löytyy vielä ja että on olemassa kaksi vanhaa käsikirjoitusta, joissa juuresta kerrotaan. Toisen on pelastanut kirjastonhoitaja Syyriasta, Haman kaupungin kirjastosta, ennen sen hävitystä, ja nyt mies on pakolaisena Kosin saarella Kreikassa. Sinne Riku lähetetään avuksi miljardöörin luottomiehelle.

Toisaalla myös japanilainen mafia, yakuza, on saanut tiedon maustekasvista ja mahdollisuudesta päästä sen siivittämänä amerikkalaisille miljoonia tuottaville kastikemarkkinoille ja peitota jopa Kikkoman. Hekin lähettävät miehensä Kreikkaan. Ensimmäinen mafian mies surmataan, ja koska hän on poliisin seurannassa huumekaupan vuoksi, Kosin saarelle päätyy Pallokalasta tuttu tarkastaja Matsuzaka tutkimaan hänen kuolemaansa.

Japanissa mafia ja sen amerikkalaiset kumppanit neuvottelevat kylpylässä, ja englantia osaava kylpylätyöntekijä Namie kuulee heidän keskustelunsa. Tuo nuori nainen tajuaa olevansa hengenvaarassa ja pakenee.

Kokki Riku Mäki miljardöörin palveluksessa, yakuzan miehet mafian asialla miljoonavoittoja havittelemassa, poliisitarkastaja surmaa tutkimassa ja 23-vuotias Namie pakomatkalla. Näennäisesti erillisistä juonikuvioista Valkama solmii taitavasti rikosromaanin, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siinä solahtavat omille paikoilleen niin japanilainen kauneuteen ja harmoniaan pyrkivä ruokamaailma kuin kreikkalaiset herkutkin. 
"Pian pöytään kannettiin munakoisosalaattia, mintulta tuoksuvia kesäkurpitsapyöryköitä, yrteillä, mintulla ja tomaateilla ryyditettyjä lihapullia, riisillä ja yrtillä täytettyjä uunitomaatteja eli jemistáa, tsatsikia ja punajuurisalaattia, jossa oli valkosipulitahnaa eli skordalia."
Kaikkein vauhdikkaimmassa kohdassa taistellaan meren varassa. Yhtä asiaa en ymmärtänyt. Taistelun melskeessä Rikun kanniskelema vanha käsikirjoituksen kopio joutui turkkilaisille salakuljettajille. Sitten kuitenkin Riku luovutti sen Patmoksen saaren kirjastoon säilytettäväksi. Missä välissä se saatiin takaisin? Mitä en huomannut? Kirjan loppuratkaisu on täysin yllättävä. Selviää se, onko laserjuurta vielä olemassa ja jos on, kuka sen saa hyödynnettäväkseen. Melkoisesti siinä koetellaan uskottavuuden rajoja, mutta mainiosti silti viihdyin kirjan parissa loppuun saakka. Laserjuuri on dekkarisarjan kakkososa, mutta sen voi mielestäni hyvin lukea, vaikkei olisi ensimmäistä osaa lukenutkaan. Aikaisemmista tapahtumista kerrotaan riittävästi mukaan pääsemiseksi.

LAHJAVINKKI: dekkareita lukevalle, Japanista ja sen (ruoka)kulttuurista kiinnostuneelle, kansainväliseen ympäristoon sijoittuvista kevyistä kirjoista pitävälle.

        Heikki ValkamaLaserjuuri, 296 s
         Kustantaja: Tammi 2018
         Kannen suunnittelu: Markko Taina


KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Kirjarouvan elämää

HAASTEET: Helmet-lukuhaasteessa kuittaan kohdan "29. Kirjassa on lohikäärme", sillä japanilaisella mafiamiehellä on lohikäärmetatuointi toisella olkapäällään ("Kuvat olivat japanilaisen mytologian hahmoja. Lohikäärme symboloi urheutta..."). Lisäksi sarjakirjojen Jatkumo-lukuhaasteessa pääsen ylimmälle eli Sarjastaja-tasolle, sillä tämä on 15. haasteaikana lukemani kirjasarjaan kuuluva kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!