perjantai 8. marraskuuta 2019

Ranya ElRamly: Auringon asema

"Kun minä istuin pöydän ääreen kuorimaan appelsiinia, minä tiesin, että voin tehdä kuoreen neljä viiltoa, jolloin kuori irtoaa helposti, niin teki minun äitini. Mutta minä tiesin myös, että voin toisaalta leikata kuoren irti pitkänä spiraalina, jonka voin pujottaa hetkeksi ranteeseeni kuin korun, niin teki minun isäni."
Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) esikoisteos ja toistaiseksi ainoa kirja Auringon asema on runollinen romaani suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin kohtaamisesta, rakastumisesta ja perheen perustamisesta. Kertojana on heidän tyttärensä, hän syntyy Intiassa, kasvaa lapsena isän kotimaassa ja muuttaa myöhemmin Suomeen.

Ranya ElRamlyn omissa elämänvaiheissa on paljon samaa kuin kirjan kertojan, hän on syntynyt Intiassa suomalaiselle äidille ja egyptiläiselle isälle, ja perhe on asunut Egyptin ja Suomen lisäksi muun muassa Libyassa ja Saudi-Arabiassa, joten ehkä en ole kovin väärässä pitäessäni Auringon asemaa autofiktiona.

Teoksen kerronta on kaunista ja rakenne kiehtova. Rakkaustarinan koko kaari kuoriutuu esiin kerros kerrokselta, se ei etene lineaarisesti, vaan kiertää spiraalina ympyrää, kuin isän appelsiinin kuori. Aikatasot lomittuvat keskenään vapaasti assosioiden: vanhempien tutustuminen, kertojan lapsuus, aikuisuus. Kirjailijalla on muutamia lauseita, jotka hän tuo kirjaan toistuvasti:
"Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin." 
"Minun isäni oli työmatkalla, kun hän tapasi minun äitini, kun hän tapasi minun äitini ja päätti heittää kaiken vanhan pois."
Toisteiset lauseet avautuvat johonkin uuteen, vievät syvemmälle, tarina etenee, ja lukija ymmärtää enemmän. Vanhempiensa tapaamisen ja avioliiton lisäksi kertoja vertaa toisiinsa suomalaista ja egyptiläistä kulttuuria ja kuvaa tavattoman hyvin monessa eri maassa kasvaneen tuntoja ja oman identiteetin etsintää.
"Minä en enää aio juurtua minnekään, minun saareni kulkee minun mukanani tästä päivästä eteenpäin. 
Minä istun silkkityynyllä, luen kovakantista kirjaa ja juon maitoa. Kerta kaikkiaan."
Auringon asema on kokoaan suurempi kirja, täynnä runoa ja tunnelmaa, ja se sisältää surullisuudessaan täyteläisen ja riipaisevan tarinan. En ihmettele yhtään, että ElRamlyn kirja voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon (2002), Runeberg-palkinnon (2003) että Kiitos kirjasta -mitalin (2003).

               Ranya ElRamly: Auringon asema, 190 s
                 Kustantaja: Seven 2003 (pokkari). (1. p. 2002)


KIRJA on BookCrossing -kirja, jätetty kirjaston asiakkaiden kirjanvaihtohyllyyn, josta sen sattumanvaraisesti poimin luettavakseni.
MUUALLA esimerkiksi: Kiiltomato/Niina Hakalahti, Mari A:n kirjablogi, Mrs Karlsson lukee, Sallan lukupäiväkirjaThere's no such thing as too many books

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja (valittu silmiin osuneen BoookCrossing -tarran houkuttelemana).
Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste, koska autofiktio.
Maailman ympäri 80 päivässä -haasteessa (Jules Vernen kirjan mukaan) olen saapunut Euroopan halki Lontoosta Egyptiin - Phileas Fogg pysähtyi Suezin satamassa, mutta mieleistä Suezille sijoittuvaa kirjaa ei nyt löytynyt, joten kelvatkoon tämä suurelta osin  Egyptissä tapahtuva teos tähän kohtaan.

8 kommenttia:

  1. Minusta tuo BookCrossing on mahtava idea kierrättää kirjoja. Itsekin olen harrastanut sitä ja myös bongannut kirjoja aika mielenkiintoisista paikoista.
    Kiitos kirjavinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin BookCrossing on hieno juttu - kirjat kiertävät lukijalta toiselle sen sijaan, että joku jossain vain heittäisi ne roskiin. Itse en niitä sen enempää ole harrastanut, ehkei pienellä paikkakunnalla niitä ole tavallisesti löydettävissäkään, mutta tämä sattui sopivasti silmiin kirjastossa käydessä.

      Poista
  2. Minua kiinnosti tämä kirja ja aloitin sitä kerran, kauan sitten, mutta jostain syystä en saanut luettua sitä kokonaan. En enää oikein muista, oliko kieli sitten liiankin runollista minun makuuni tai sen hetken mielentilaani, vai mihin se minulla kaatui. Pitäisi yrittää joskus uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogeista huomasin, että kaikki eivät ole mieltyneet kirjaan ja sen runsaaseen toisteisuuteen ja ehkä juonettomuuteenkin, vaikka kyllä minä sieltä sen juonen löysin, kertojan perheen tarinan. Sopivaan lhetkeä se taitaa kyllä vaatia, ja minulle hetki oli nyt. Kannattaa kokeilla uudelleen!

      Poista
  3. Onpa kiinnostavan tuntuinen kirja, en ole tästä ennen kuullutkaan. Täytyy tutkailla kirjastoreissulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan kiinnostava kirja, niin teemojensa kuin tyylinsä puolesta. Se on toistaiseksi tekijänsä ainoa kirja, ja varmaan siksikin jäänyt unohduksiin, kun ensijulkaisustakin on jo 17 vuotta.

      Poista
  4. Kuuntelin tämän vuosia sitten radioteatteriesityksenä. Hieno teos, jäänyt mieleen voimakkaana. Täytyypä lukeakin se joskus kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hieno ja vaikuttava esitys radioteatterissa. Kirjanakin on sellainen, että kestää usean lukukerran, luulen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!