Ivan Turgenev: Ensirakkaus

Venäläisen Ivan Turgenevin viehättävän pienoisromaanin kehyskertomuksessa kaksi herrasmiestä jää vielä isäntänsä luokse iltaa istumaan päivälliskutsujen jälkeen. Tämä ehdottaa ohjelmaksi, että kukin heistä kertoisi ensirakkautensa tarinan. Yksi  kieltäytyy, koska hän rakastui ensimmäisen ja ainoan kerran kuusivuotiaana lapsenhoitajaansa. Isäntä kieltäytyy, koska hänen ensimmäinen rakkautensa on hänen vaimonsa, jonka kanssa kaikki on sujunut ilman suurempaa draamaa. Niinpä kolmas herra kertoo tarinansa.

16-vuotias moskovalainen nuori mies, Vladimir Petrovitsh eli Volodja, Voldemar, huumautuu ensimmäisestä rakastumisestaan naapurin ruhtinattaren kauniiseen tyttäreen Zinaida Aleksandrovnaan. Volodja oleskelee vanhempiensa vuokraamalla huvilalla kaupungin liepeillä ja valmistautuu ylioppilastutkintoon. Kun Volodja näkee nuoren naisen ensimmäisen kerran:

"... unohdin kaiken, ahmin katseellani tuota sorjaa vartta ja kaulaa ja kauniita käsiä ja hieman hajalleen levinneitä vaaleita hiuksia valkean huivin alla, noita viisaasti puoliavoimia silmiä, ja noita ripsiä ja herkkää poskea niiden alla." (s.17)

Turgenevin Ensirakkaus on täynnä vanhan ajan venäläistä joutilasta seuraelämää ja Volodjan kokemia suuria tunteita - voimakasta ihastusta, vahvaa rakkautta, mustasukkaisuutta, katkeruutta, surua. Mestari Turgenev maalaa kaiken nähtäväksi tai ainakin aavistettavaksi taitavin siveltimenvedoin. Ympärillä ovat kesäiset päivät ja yöt, luonto ja äänet, jotka liittyvät omalla kielellään tarinan kertojiin. Volodjan eläessä ja tunnustellessa omia tunteitaan hän näkee kipeästi ja surren, että Zinaida saa osakseen toisenlaistakin rakkautta. Taustalla tuntuvat Volodjan vanhempien riidat ja yhdessä viihtymättömyys.

"Lähelläni valkoiset perhoset liihottelivat laiskasti pölyisissä nokkosissa, pirteä varpunen istahti jonkin matkan päähän tiilenpuolikkaalle ja piiskutti ärsyttävästi, yhtenään kääntyillen ja pyrstöään levitellen, aina yhtä epäluuloiset varikset istuivat raakkuillen ylhäällä, ylhäällä koivun kaljuuntuneessa latvassa, aurinko ja tuuli leikittelivät hiljaa sen harvassa oksistossa; aika ajoin kantautui korviini Donskoi-luostarin kellojen rauhallinen ja alakuloinen soitto - ja minä istuin, katselin ja kuuntelin täyttyäkseni ääriä myöten jollakin nimettömällä aistimuksella jossa oli kaikki: suru ja ilo ja tulevaisuuden aavistus, himo ja elämän pelko. Mutta silloin en ymmärtänyt sitä ollenkaan..." (s. 58)

Parasta kirjassa oli sen tunnelma, väliin herkkä ja mietiskelevä, väliin hullutteleva tai raju. Salamaniskut ja tuulen leikittely oksistossa valjastettiin kertomaan kertojan tunnemaailmasta. Kieli oli viehättävällä tavalla vanhahtavaa ja 1800-luvun huvilaelämään sopivaa, vaikka Martti Anhavan taitava suomennos onkin tehty ilmeisesti vasta tätä 2001 julkaistua laitosta varten. Kaikin puolin luettava ja nautittava teos.

KIRJAN löysin kirjastosta. Haasteosallistus: Venäjää valloittamaan 

Ivan Turgenev: Ensirakkaus, 128 s.
Kustantaja: Otava 2001
Alkuperäinen: Первая любовь, 1860. 
Suomentaja: Martti Anhava