Andreï Makine: Vera

On 70-luvun puoliväli. Vera asuu syrjäisessä vienalaisessa kylässä muutaman vanhan naisen kanssa, opettaa koululapsia järven toisella puolella ja odottaa haaveksiva ilme silmissään omassa siistissä izbassaan. Veran tarinan kertoo nuori runoilija ja kansanperinteen tutkija, joka tulee Vienaan keräämään runoja ja vanhaa perinnettä.

Nuori miesopiskelija näkee Verassa itseään parikymmentä vuotta vanhemman naisen, joka alkaa kiehtoa häntä. Tai tarkemmin: Veran kasvot ja vartalo alkavat kiinnostaa, kiehtoa ja kiihottaa poikaa, eikä hän voi ymmärtää, miten kaunis, rakastamaan luotu nainen on voinut odottaa 30 vuotta keväällä 1945 sotaan lähtenyttä rakastettuaan. Kaikki kylän naisvanhukset menettivät miehiään, isiään ja poikiaan sodalle ja asuvat nyt kylää naisvoimin, mutta Vera oli vain 16-vuotias mielitiettynsä lähtiessä.

Vähitellen perinteenkerääjä saa kuulla Veran tarinan, joka osoittautuukin monisyisemmäksi kuin hän oli osannut odottaa omissa varsin yksioikoisissa kuvitelmissaan. Kertomuksessa Vera odottaa mennyttä palaavaksi, on varma, että sulhanen elää ja vielä kerran ilmestyy izban ikkunasta näkyvälle tielle. Samalla Vera elää nykyhetkeä vahvasti: opettaa päivät ja hoitaa ja hautaa kylän vanhenevat naiset. Se odotettu menneisyyskin välähtää näkyviin, ennen kuin kirja päättyy. 

Andreï Makine on venäläissyntyinen kirjailija, joka kirjoittaa ranskaksi. Hän syntyi Siperiassa vuonna 1957 ja oppi ranskan kielen jo lapsena ranskalaissyntyiseltä isoäidiltään. Hän opiskeli kirjallisuutta ja sai tohtorin arvon Moskovan valtionyliopistossa. Vuonna 1987 vieraillessaan Ranskassa hän anoi sieltä turvapaikkaa, joka hänelle myönnettiin. Vera. La Femme qui attendait on yksi hänen kirjoistaan, sen tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Vienan syrjäiseen kylään ja hieman Leningradin opiskelijamaailmaan. 

Vera on monitahoinen kirja. Kieli soljuu sujuvana ja aistikylläisenä, paikoin runollisen kauniina, varsinkin luonnon ja vuodenaikojen kuvauksissa. Pidin paljon juuri luonnonkuvauksista ja siitä, miten kirjailija käyttää värejä ilmaisemaan tunnelmia vähäeleisesti.

"Historian jäljet olivat häipyneet. Jäljellä olivat pajunlehtien kultaiset liuskeet järven mustalla pinnalla, syyslumet jotka satoivat yleensä öisin, Vienanmeren hiljaisuus jonka saattoi aavistaa piilevän metsien takana. Jäljellä oli sotilasmantteliin pukeutunut nainen, joka kulki pitkin järvenrantaa, pysähtyi tienristeykseen postilaatikolle. Jäljellä oli oleellisin." (s. 46) 

"'Kaikki mitä on jäljellä suurvallan kuoleman jäljiltä', minä mietin usein osuessani kävelyretkelläni jälkiin aikakaudesta, jota me olimme rakastaneet kovin vähän. --- Tiheän kuusikon tumma vihreys, varvikon punerrus ja sitten harmaalle taivaalle puhkeava kirkkaus, häikäisevä sini. Ja välillä lammen ruskea peili syvällä pensaikossa. Mustaa, okraa, sinistä. Sellaista löytyi aikakauden päätyttyä." (s. 145)

Kauneuden rinnalla on rosoa ja jopa rivoutta. Opiskelija muistelee opiskelijaelämää Leningradissa sekä toisinajattelijoiden ja älykköjen salaisia juhlia. Miehet juovat ja puhuvat viinapäissään naisista.

Kirjan päähenkilö on Vera, joka askarruttaa nuorta perinteenkerääjää ja josta tulee hänen unelmiensa kohde. Opiskelija yrittää päästä naisen elämään sisälle ja ymmärtää, mutta kirja kertoo ehkä enemmän nuoresta miehestä ja hänen päänsisäisestä maailmastaan kuin Verasta, joka jää pohjimmiltaan mysteeriksi niin pojalle kuin lukijallekin. Ehkä uusintaluku avaisi Veran salaperäisyyttä ja toisi uutta näkökulmaa. Näinkin - tai ehkä juuri näin! - kirja on hieno ja kiehtova lukukokemus.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Sota on läsnä ihmisten muistoissa ja puheissa, joten osallistun sillä Ihminen sodassa -haasteeseen. Perinteentutkijalla osallistun Mikä minusta tulee isona? -lukuhaasteeseen. Ja kirjaan pisteen myös Vive la France -haasteessa, vaikka minusta onkin vaikea määritellä Andreï Makine   yksiselitteisesti ranskalaiseksi kirjailijaksi, sen verran venäläinen tai paremminkin neuvostoliittolainen juuri lukemani Vera teemoiltaan ja tapahtumiltaan on. Toisaalta Makine on nyt ranskalainen ja kirjoittanut kaikki romaaninsa ranskaksi, joten ei häntä voi olla pitämättä ranskalaisenakaan kirjailijana. Wikipedia listaa hänet sekä ranskalaisten että venäläisten kirjailijoitten sivulla.

Veraa on luettu muualla:
HS
Kirjanurkkaus
Satun luetut 
TS

Andreï Makine: Vera. 180 s.
Kustantaja: WSOY 2005

Alkuperäinen: La Femme qui attendait, 2004, suomentaja Annikki Suni

Kansi: Martti Ruokonen