Kuukauden Tiina - Tiina seikkailee

Tiinalla on jälleen kesäloma, ja häntä odottaa melkoinen seikkailu parhaan kaverinsa Juhan kanssa.

Kaikki saa alkunsa siitä, kun Juhalle ostetaan teltta. Sitä pitää tietysti päästä käyttämään yöretkellä, ja kukapa sopisi paremmin matkaseuraksi kuin Tiina. Asian toteutumista varjostaa kuitenkin monta mutkaa: Lainaisiko Veli Tiinalle pyöräänsä? Antaisiko Tiinan äiti luvan lähteä? Isän luvasta tytöllä ei ollut epäilyksiä, niin monta kertaa tämä oli muistellut omia poika-aikojensa yöretkiä metsissä. Ja isoimpana: kuka aikuinen lähtisi heidän kanssaan, sillä keskenään Tiina ja Juha eivät varmsti pääsisi matkaan?

Asioilla on tapana järjestyä, varsinkin seikkailuhenkisissä nuortenkirjoissa. Muutaman muun suunnitelman kariuduttua Juhan 18-vuotias Aune-serkku lupaa lähteä Tiinan ja Juhan kanssa telttaretkelle. Kovin monta kilometriä ei ole matkaa tehty, kun Aune keskeyttää polkemisen ja palaa poikaystävän kutsusta kotiinsa. Se ei kuitenkaan estä Tiinaa ja Juhaa jatkamasta matkaa. Yhdessä sovitaan, ettei kukaan kolmesta kerro vanhemmille mitään. Mitä nämä eivät tiedä, siitä he eivät osaa huolestua, ja yllättäen Tiinan omatuntokin sopeutuu tuumaan. Sopivin päivämatkoin poljettaisiin kohti Tiinan mummolaa, kaikkiaan 80 kilometriä, ja sieltä soitettaisiin kotiin. Aikaisemmin Tiina vietti kesälomaa mummolassaan kirjassa Tiina kesälaitumilla.

Uskomattomia kommelluksia ja kokemuksia retkeen sisältyykin. Tehdään läheistä tuttavuutta lehmien, oravan, sammakon, käärmeen ja muurahaisten kanssa. Öitä nukutaan teltassa järven rannalla, rantaan ankkuroidussa veneessä, kallion laella, ja viimein saunakamarissakin ennen pääsyä mummon pannukakkujen ja mansikkahillon ääreen. Eikä Tiina olisi Tiina, ellei saisi silmäänsä mustaksi puolustaessaan pikkulinnun poikasia ja estäessään niitä joutumasta tienoon poikakoplan saaliiksi ja sitä myöden Mirrin appeeksi.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo seikkailuista, metsässä selviämisestä, partiotaidoista sekä tietysti ystävyydestä ja kiehtoo sellaisena sopivanikäisten mielikuvitusta. Aikaa kuvaa, että selvästi maalla oli totuttu kaikenlaisiin kulkevaisiin, joita autettiin, missä voitiin, ja aina oli kahvipöydässä paikka tuntemattomalle matkantekijälle. Kännykästä ei osattu vielä haaveillakaan. Mummo lähti kirkonkylään, kun soittaa piti, ja kun Tiinan kotona ei ollut puhelinta, mummo soitti Juhan kotiin ja pyysi viemään sanaa naapuriin.

KIRJAN lainasin kirjaston varastosta. Tämän vuoden Tiina-saalis saa tältä vuodelta jäädä kolmeen kirjaan, mutta ensi kesänä on tarkoitus jatkaa taas.

EDIT 1.10. Anni Polva asui lapsuudestaan aikuisikään Tampereella, joka ilmeisesti on myös fiktiivisen nuortenkirjasarjan päähenkilön, Tiinan, kotikaupunki. Osallistunkin kirjalla MarikaOksan alkamaan KKKK eli Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -lukuhaasteeseen.


Anni Polvan Tiina-sarja:
   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
   3. Tiina kesälaitumilla, 1958
   4. Tiina toimii, 1959
   5. Tiina ei pelkää, 1960
   6. Tiinalla on hyvä sydän, 1961
   7. Tiina epäilee Juhaa, 1962
   8. Tiina seikkailee, 1963


Anni Polva: Tiina seikkailee, 144 s.
Kustantaja: Karisto 1991, 12. painos (1. painos 1963)
Kansikuva: Maija Karma