lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sanasinfonia : novelleja Sibeliuksesta

Sibelius Italiassa säveltämässä toista sinfoniaansa, Sibelius Toivo Kuulan mestarina, Sibelius päiväkirjansa lehdillä sanailemassa hiustensa harvenemisesta, Sibeliuksen kadonneen kahdeksannen sinfonian kantaesitys vuonna 2015 ja Sibeliuksen Tuonelan joutsen soimassa suomalaisen metsäjärven yllä.

Sibelius, hänen elämänsä ja musiikkinsa taipuu moneksi, kun joukko suomalaisia nykykirjailijoita saa tehtäväkseen kirjoittaa Sibelius-aiheisen novellin. Sanasinfonia-nimisen kokoelman ovat toimittaneet Päivi Haanpää ja Marika Riikonen, jotka esipuheessa kertovat, miten kokoelman idea syntyi. Luen verrattain vähän novelleja, vielä vähemmän novelliantologioita, mutta täytyy myöntää, että tämä oli erinomainen kokoelma, joka tutustutti minut entuudestaan lukemattomiin kirjailijoihin.

Sanasinfonian novellit ovat kaikki omaäänisiään, niin kuin novellikokoelmalle sopiikin. Monet kirjoittajista ovat perehtyneet säveltäjän taustoihin joko elämäkertojen tai julkaistujen kirjeiden kautta. Jokainen piirtää kansallissäveltäjästä kuvan eri näkökulmasta, ja monissa novelleissa hänen musiikkinsa soi vahvasti sanoissa tai taustalla.

Monikerroksisin
on Olli Jalosen novelli Ihmisten ja Luonnon Ystävät ry. Siinä yhdistyvät sanat ja sävelet:
"Alkavat kuulua ensimmäiset uiluvat huudot, puupuhaltimet, käyrätorvi. Hanhet tulevat korkealla päällä nykivinä rihmoina..." (s. 48)
Sibelius itse on novellissa vahvimmin läsnä - yllättävää kyllä - kuvataiteen keinoin, joten tässä yhdistyvät eri taiteen lajit herkullisesti. Tapahtumat sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Kolme sukupolvea, sodan jälkeinen aika ja nykyhetki, syyllisyyttä menneestä rikoksesta ja nykyistä huolta luonnosta, unet vaatimassa hyvitystä ja rangaistusta ja toisaalta heijastumina mieleen syvyyksiin painuneista asioista. Lukijalla on monia polunpäitä.

Mieleen jäävin
on Jyrki Vainosen novelli Lintu. Ollaan maaseudulla, metsäjärven rantamille kokoontuu lintubongareita. Sibeliuksen säveltämällä Tuonelan joutsenella on oma roolinsa tarinassa, joka alkaa kurittoman kiusoittelevasti ja samalla surumielisesti. Vaimon kuoleman suru laittaa Nikolain askartelemaan käsillään. Lopussa tarina huipentuu yllättävästi.

Veikein
on Minna Supisen novelli Kadonnut sinfonia, jossa Sibeliuksen kadonnut kahdeksas sinfonia on yllättäen löydetty ja sen kantaesitys järjestetään suuren kohun saattelemana Helsingin Musiikkitalossa tänä Sibeliuksen syntymän juhlavuotena 2015. Löytymisellä on ihan oma tarinansa.

Fantasiallisin
novelli on Emmi Itärannan Luukanteleen kantaja, jossa Sibelius ottaa ja saa musiikillisia tilaustöitä erityistarkoituksiin. Tällä kertaa asiakkaan huolena on huoneisto, jonka naapurista kuuluu epäinhimillistä raapimista kaiken yötä. Tarvitaan musiikkia pahan karkoittamiseen.
"Suunnaton sointu halkaisi huoneen, Vedet vetäytyivät, sanat kaikkosivat, kehoni kuului taas minulle. Johan S_ oli tarrannut käsivarteeni ja tuijotti minua kasvot kalvenneina. Sävelhäkki seinillä oli alkanut rakoilla. Tajusin, että käteni oli pysähtynyt, nuotit eivät enää virranneet paperille. Polku ilmassa alkoi haalistua." (s. 130)
Lisäksi antologiassa 

  • Petri Tamminen kirjoittaa humoristisesti Sibeliuksen päiväkirjamerkintöjä novellissa Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa
  • Maritta Lintunen kuvaa ristiriitaa säveltäjän tarvitseman oman luovan tilan ja vaimon ja perheen tuen tarpeen välillä. Novellin Rapallo tapahtumapaikkana Italia, jossa koko perhe oleskeli.
  • Jarkko Martikainen tavoittaa novellissaan Jossain ruohon on vihreämpää luovan työn tekijän ristiriitoja: omat vaatimukset työn erinomaisuudesta, muiden odotukset tilaustöiden valmistumisesta ajallaan, väsyminen, halu paeta tuntemattomuuteen ja sen mahdottomuus.
  • Anneli Kanto kirjoittaa novellissaan Syvä iskumme on enemmän Toivo Kuulasta kuin Sibeliuksesta, joka toki oli Kuulan mestari. Kirjailijaesittelyssä Kanto avaa sisällissodan aikaisia historiallisia tapahtumia, jotka ovat novellin taustalla.

Monipuolinen kokoelma hienoja novelleja, jotka herättivät kiinnostuksen kirjoittajiensa muuhun tuotantoon, Sibeliuksen sävellysten taustoihin ja hänen elämänvaiheisiinsa. Mikäs sen sopivampaa hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlavuonna.


Päivi Haanpää & Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia : novelleja Sibeliuksesta. 148 s.
Kustantaja: Karisto 2015
Graafinen suunnittelu: Mika Wist

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA on kokoelmaa ehditty lukea mm. Kirsin kirjanurkassa ja Oksan hyllyltä -blogissa.
HAASTEET: Oksan hyllyltä -blogin 4K eli Kiekkokaupunkien kirjakierroksella vuorossa on Sibeliuksen synnyinkaupunki Hämeenlinna (HPK), jossa kaksi kirjailijoista tällä hetkellä asuu (Olli Jalonen ja Maritta Lintunen) ja joka on kokoelmassa ainakin Jalosen novellin tapahtumapaikka.

4 kommenttia:

  1. Tämä on hieno novellikokoelma, mukavaa että pidit tästä. :) Lintu-novelli jäi minunkin mieleeni. Tuonelan joutsenen ideaa on käytetty siinä kauniisti ja yllättävällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, Lintu-novellissa Tuonelan joutsen liittyi tarinaan sanoin ja sävelin. Myös Emmi Itärannan novellissa voi ajatella Tuonelan joutsenalla olevan samanlaisen roolin, vaikka ihan eri tavalla.

      Poista
  2. Ihanalta, musiikkia tulvivalta kokoelmalta tämä kirja tuntuu. Kiitos, että toit sen blogiisi, en varmasti olisi muutoin kiinnittänyt huomiota teokseen.

    Pistän kirjan yhä vain pitenevälle lukulistalleni... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tosiaan musiikki sanojen kautta läsnä, mitä kokoelman mainio nimikin heijastelee. Tämä taipui oikein hyvin luettavaksi novelli kerrallaan, niiden välissä päivienkin taukoja pitäen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!