tiistai 11. elokuuta 2015

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä


Käärmeitten kesä alkaa siitä, mihin Yön sydän on jäätä oli pari kuukautta aikaisemmin päättynyt. Karl Axel Björk työskentelee sisäasiainministeriön virkamiehenä, mutta tapaa vapaa-ajallaan harrastaa rikosten tutkimista - vai pitäisikö sanoa sivutoimenaan, sillä hän saa siitä ainakin toisinaan rahallista korvausta? Tällä kertaa apua pyytää Idan, Björkin hyvän ystävän siskon, ystävä.

Lintulan sisarten täti on kuollut sairaskohtaukseen ja on jo haudattukin. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, mutta toista sisaruksista oudoksuttaa terveen tädin äkillinen kuolema ja siihen liittyen tämän kummallinen testamentti. Miksi täti olisi halunnut antaa yhtään mitään pienelle Hebron-seurakunnalle tai antroposofeista eronneelle Uuden Verson Liitolle, joiden kummankaan kanssa tädillä ei tiedetty olleen mitään tekemistä? Kalle Björk saa toimeksiannon.

Pian rikkaan Alina-tädin kuolema osoittautuu myrkytykseksi, ja Björk saa poliisiystävänsä Martin Ekmanin vakuuttumaan asiasta. Rikostutkinta 1920-luvun Helsingissä on kiehtovaa puuhaa ainakin kirjallisesti. Poliisi jahtaa kieltolain rikkojia, salapoliisimme Björk taas myrkytysmurhaajaa, ja uhreja tulee useampia. Vakoilulla ja vastavakoilulla on osansa juonessa, samoin rotuopilla, jota Uuden Verson Liitto opettaa. Valepukuja ja taitavaa naamioitumista harrastaa muutkin kuin Björk ja hänen 13-vuotias apurinsa, ja Björk menee päästään pyörälle miettiessään, kuka kukin on ja kuka asustaa missäkin asunnossa. Kaiken taustalla on Suomen poliittinen kriisitilanne; hallitus, suojeluskuntajärjestö ja armeija joutuvat törmäyskurssille, ja levottomuuksien pelätään kutsuvan joukkoja rajan takaa muka rauhoittelemaan hiljattain itsenäistynyttä maata.

Luin tämän Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan sarjan kakkososan aika pian ensimmäisen osan jälkeen. Sen olin kuunnellut äänikirjana, ja muun muassa siitä syystä kirjaelämys oli erilainen. Painetussa kirjassa oli Helsingin 20-luvun aikainen kartta ja artikkelit vakoilusta ja rotuopista, mikä oli plussaa. Pidin tästä kakkosesta enemmän, rikosjuoni oli kiinteämpi. Toisaalta tämän kirjan kanssa menin Björkin lailla päästäni pyörälle eri rikoskuvioiden ja valehenkilöllisyyksien verkossa, ja mielestäni kirjan henkilöjoukkoa ja juonirönsyjä olisi kannattanut karsia. Sen verran viihdyttävä kirja kuitenkin oli, että jään innolla odottelemaan muun muassa sitä, miten Björkin poliisiystävä Martti Ekman reagoi ehdotukseen yhteisen etsivätoimiston perustamisesta.


Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä, 351 s.
Kustantaja: Otava 2015


KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA sitä on luettu aika monessa blogissa, mm. Kirjakaapin kummitus, jossa linkkejä muihin arvioihin, Elämä on ihanaa, Nuoren opettajattaren kirjablogi 

Kadonnutta 20-lukua etsimässä on kirjailijan blogi 20-luvusta, se taustoittaa romaaneja mukavasti.

2 kommenttia:

  1. Olen odottanut tämän sarjan aloittamisen kanssa, en halunnut aloittaa ensimmäistä ja sitten joutua odottamaan seuraavaa "loputtomasti". Nyt mietin, joko kuuntelisin nämä kaksi jo nyt, vai pitäisikö odottaa vielä seuraavaakin.
    Päivityksesi perusteella harkitsen odottavani, jos vaan maltan.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän miettimisesi, minustakin on välillä kurja odottaa jonkin kirjasarjan seuraavaa osaa, ja saatan säästää niitä peräkkäin luettaviksi tai kuunneltaviksi. Tässä sarjassa on niin paljon sivuhenkilöitä, että voi olla hyvinkin paikallaan kuunnella niitä lähellä toisiaan, kun kaikki on vielä mielessä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!