sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset


Poika käy rippikoululeirin, rakastuu tyttöön ja on onnellinen. Kaikki yllättyvät, kun hän ei saavukaan rippikirkkoon sunnuntaiaamuna. Samaan aikaan kun muut leiriläiset käyvät ensimmäiselle ehtoolliselleen, poliisit tutkivat meren rannassa pojan vedestä löytynyttä ruumista.

Markus Ahonen aloittaa neljännen Markku Isaksson -romaaninsa Sydämenmurskajaiset melkein hempeästi. Tunnelma jäähtyy ja tihenee kuitenkin pian. Pojan surma jää selvittämättömäksi. 28 vuotta myöhemmin kuolinpaikan läheltä löytyy laiturille raahautuneen aikuisen miehen ruumis. Poliisi saa selville, että suomalainen mies asuu ulkomailla, mutta on tullut kenenkään tietämättä käymään kotimaassaan ja suunnannut suoraan lentokentältä vanhalle mökille meren rantaan. Joku on kuitenkin tiennyt, ja yöuinti saa karmean lopun.

Kaksi kesäistä uintitetkeä, kaksi ruumista. Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson saa työtovereineen kiperän tehtävän. Miehen surman syyllistä etsittäessä joku kuulusteltavista mainitsee neljännesvuosisata aiemmin kuolleen pojan. Käy ilmi, että kumpikin surmattu on ollut samalla rippikoululeirillä ja että muitakin leiriläisiä on kohdannut outo kuolema.

Markus Ahosen rikosylikonstaapeli Isaksson on varsin sympaattinen tapaus, johon miellyin jo edellisessä kirjassa Jäljet. Tähän uusimpaansa krjailija on punonut melkoisen polveilevan rikosvyyhdin, jossa rittää pohdittavaa niin poliiseille kuin lukijallekin. Syyllinen ei sitten lopulta päässyt yllättämään minua, mutta ennen kuin rikos kirjassa ratkaistaan, on tutkimuksia ehditty tehdä aika tavalla kirjailijalle tutussa Irlannissakin. Sen lisäksi tarina saa ajankohtaista kansainvälistä väriä Syyriasta.

Sydämenmurskajaisissa on vetävä juoni, joskin kirjan alkupuolella minun oli paikoin vaikea erottaa eri kertojien äänet toisistaan. Huomasin pähkäileväni sitä, onko murhaajalla kaksi kertojan ääntä, vai onko kyse kahdesta eri henkilöstä. Tämä korostui, kun kirjassa liikutaan usealla aikatasolla. Rikostutkinnan eteneminen on kuitekin kuvattu selkeästi ja kiinnostavasti. Markus Ahonen kirjoittaa koukuttavasti, ja erityisesti pidän hänen psykologisesta otteestaan, jossa rikoksen motiivien taustalta löytyy paljon tekijän henkilöhistoriaa ja sen varjoja.

KIRJA on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

MUUALLA kirjan ovat lukeneet muun muassa Kirjakaapin kummitus (jolta löytyy lisää linkkejä), [ l i f t a a n ] ("nerokasta"), Lumiomena ("pitää otteessaan"), Ullan luetut kirjat ("taitava kirjoittaja") sekä Helsingin sanomat ("kuvaa Helsinkiä nautittavasti").

HAASTE:  Helmet 17 (28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 100 suomalaista kirjaa (no 3)

      Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset, 440 s
      Kustantaja: WSOY 2016
      Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
   

4 kommenttia:

  1. Kyllä tuo Isaksson on jotenkin niin sympaattinen hahmo. Mielelläni lukisin hänen tutkimuksistaan tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isakssonin ja hänen tutkimustensa parissa kyllä viihtyy. Kirjoissa on inhimillinen ote.

      Poista
  2. Ahosta en olekaan lukenut. Kotimaiseen dekkaritarjontaan pitäisi perehtyä paremmin, joten pistän tämän muistiin. Kiitokset, Paula! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahosen poliisi Markku Isaksson on oikein mukava tuttavuus kirjan sankarina, inhimillisesti pohdiskeleva ja kokeva, joten suosittelen tutustumista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!