sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tiina-sarjan päätös - Taitaa olla rakkautta, Tiina

Anni Polvan 29. Tiina-kirja päättää sarjan, jossa ilmestyi uusi kirja lähes vuosittain kolmenkymmenen vuoden ajan (1956-1986). Siinä ehti hyvinkin kaksi sukupolvea tyttöjä kasvaa tiinoja ahmien ja kirjojen perusperhearvoja, rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja reippautta hengittäen. Sarjan kirjoista on otettu niin monia painoksia, että se on kuulunut ensipainosten lukijatyttöjen sekä heidän lastensa, lastenlastensa ja näidenkin lasten lukemistoon. Kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta (Wikipedia).

Tässä kirjoitan sarjan viimeisestä tiinasta, Taitaa olla rakkautta, Tiina sekä koko sarjan lukukokemuksesta. Loppuun kokoan luettelon kaikista Tiina-sarjan kirjoista ja linkitän ne omiin kirjoituksiini.



Viimeinen kirja Taitaa olla rakkautta, Tiina toistaa tuttuja teemoja. Tiinan luokka kerää rahaa päästäkseen luokkaretkelle Ahvenanmaalle. Sitä varten järjestetään koululla ilta, johon kehitetään ja harjoitellaan ohjelmaa. Pääsylipputuloilla ja illan myyjäisillä toivotaan saatavan kokoon tarpeeksi rahaa matkaa varten. Tiina yrittää pontevasti saada villasukat valmiiksi myyntipöydälle, niin vaikeata kuin kutominen ja muut käsityöt hänelle ovatkin. On oikeastaan aika hellyttävää, että Juha käy salaa ne ostamassa, koska ei usko, että kukaan muu niitä huolii hieman - hmmm - eriparisen lopputuloksen takia.

Tiina harjoittelee kahden luokkakaverinsa kanssa hupaisaa ohjelmanumeroa iltaan. Matti ja Antti musisoivat ja lopuksi Tiina ja Antti tanssivat. Sekös sapettaa Juhaa: pitääkö Tiinan noin nauraa ja pitää hauskaa toisten poikien kanssa? Luokkaretkelle lähdöstä ei Juha halua kuullakaan, siellähän noita muita poikia vilisee, ja mitä tahansa voi tapahtua. Eikä Juha  pääse mukaan, koska hän käy eri koulua.

Riitahan siitä syntyy, ja tässä kirjassa epäsopu ja mykkäkoulu kestävät tavallista pitempään. Tiina joutuu miettimään, mikä hänelle on tärkeätä ja voiko hän lähteä luokkaretkelle. Hän päättää lähteä. Lähtöaamuna asiat saavat uuden käänteen.

Kaiken seurauksena Tiina ja Juha tajuavat jotain omista tunteistaan ja uskaltavat kertoa ne toisilleenkin. Se ei tule lukijalle yllätyksenä, sen verran on asiaa pohjustettu aikaisemmissa osissa, ja viimeistään kirjan nimi antaa odottaa jotain uutta tunteiden rintamalla.

Ylen 101 kirjaa: Tiinalla on hyvä sydän on vuoden 1961 kirja.

KIRJA on kirjastolaina. HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 74).

        Anni Polva: Taitaa olla rakkautta, Tiina, 139 s.
        Kustantaja: Karisto 1999, 7. painos (1. painos 1986)



Tiina-sarja lukukokemuksena


Sarjan aloittava Tiina valikoitui ihan sattumalta luettavakseni kimppalukumaratonille kesällä yli neljä vuotta sitten. Siinä vaiheessa ei tarkoitukseni ollut lainkaan lukea koko sarjaa, mutta huomasin kirjan mainion 50-luvun ajankuvan. Siitä poiki ajatus lukea sarja järjestyksessä läpi.

Tiesin heti alussa, että kyllästyn, jos luen vain tiinoja, niin nopealukuisia kuin kirjat ovatkin. Niinpä aloin lukea niitä "tiina kuukaudessa" -tahtia. Se sopi hyvin, mutta silti viiden kirjan jälkeen alkoi puuduttaa. Päätin pitää taukoa ja palata sarjan pariin taas kesällä. 


Siitä muodostui varsin toimiva malli. Kesäisin luin joka kuukausi tiinan, talvella taukoilin. Tuo viides kirja, Tiina ei pelkää, ei itsessään aiheuttanut lukuähkyä, sillä kirjoitin siitä, että se oli siihenastisista jännittävin, oikeaa salapoliisiainesta. Se on myös ensimmäinen, jossa Juhalla on hellempiä tunteita Tiinaa kohtaan.

Kirjojen perushenkilökaarti säilyi koko ajan samana, ja se on varmaan yksi osa sarjan viehätystä nuorille lukijoille. Tiinan perhe on varsin samaistuttava, pihan lapset ja nuoret kuin omia kavereita omanlaisine vanhempineen. 


Vaihtelua sarjaan toivat vierailut sukulaisten luo sekä monet Tiinan kohtaamat ihmiset. Perheeseen tuli vuosien varrella ensin Mölli-kissa ja sitten kasvattilapseksi viisivuotias Tinttamari. Tiina ei löydä Tinttamaria -kirjaa lukiessa pohdiskelin, oliko Polva miettinyt sarjan lopettamista tähän 22. teokseen. Siinä Juha on menossa kesällä rippikouluun, jonne Tiina ei vielä pääse, koska on syntynyt loppuvuodesta. Tämä on ainoa kirja sarjan keskellä, josta voi päätellä Tiinan ikää. Pääosassa onkin Tinttamari, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mitä pikkulapsille nyt voi sattua.


Monissa sarjan kirjoista on otettu jokin vakavampi teema esiin. Mummo sairastuu ja Tiina miettii kuolemaa (Tiina ottaa vastuun). Tinttamari sairastuu diabetekseen (Älä itke, Tiina). Kirjojen arvomaailma on varsin perinteinen, niin myös sukupuolten roolit Tiinan perheessä. Kipakimmin tämä tulee esiin Tiinan ja Juhan suhteessa, kun Juhalla on varsin rajoittava käsitys siitä, mitä Tiina voi tai ei voi tyttönä tehdä ja mitkä ovat naisten töitä ja mitkä miesten. Myös mustasukkaisuutta tunnetaan paljon melkein joka kirjassa, puolin ja toisin, ja minusta on  yllättävää, että sitä on otettu niin paljon mukaan, kun kirjojen seikkailut tapahtuvat paljon kaveripohjalla mummolamatkoilla, sukulaisvierailuilla, leireillä ja retkillä.

Kannattiko lukea Tiina-sarja? Kannatti se, vaikka ajoittain meni sisun ja puurtamisen puolelle. Parasta oli jo mainitsemani ajankuva ja tavallisen vaatimattomasti elävän suomalaisen perheen elämän kuvaus. Lisäksi kirjat ovat humoristisia ja positiivisia, joten usein tartuin niihin, kun kaipasin jotain kevyttä ja myönteistä raskaampien tai synkempien kirjojen jälkeen.


Tiina-sarjan kirjat

   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957

   3. Tiina kesälaitumilla, 1958

   4. Tiina toimii, 1959

   5. Tiina ei pelkää, 1960

   6. Tiinalla on hyvä sydän, 1961

   7. Tiina epäilee Juhaa, 1962

   8. Tiina seikkailee1963

   9. Tiina on aina Tiina, 1964

 10. Tiinan uusi ystävä, 1965
 11. Tiina saa ehdot, 1966
 12. Tiinastako näyttelijä, 1967
 13. Tiinaa harmittaa, 1968  
 14. Tiinalla on hauskaa, 1969

 15. Tiinaa ei ymmärretä, 1970

 
16. Tiinan ampiaiskesä, 1971
17. Tiinaa tarvitaan, 1972
18. Tiina joutuu sairaalaan1973
19. Tiinakin ratsastaa, 1974
20. Tiina ottaa vastuun, 1976
21. Tiinalle otetaan pikkusisko, 1978
22. Tiina ei löydä Tinttamaria, 1979
23. Tiina saa suukon, 1980
24. Tiina eksyy, 1981
25. Tiina etsii juuriaan, 1982
26. Älä itke, Tiina, 1983
27. Tiina ja vieras poika, 1984
28. Tiina vauhdissa, 1985
29. Taitaa olla rakkautta, Tiina, 1986

8 kommenttia:

  1. Hienoa Paula.
    Itse luin tämän jo kuukausi sitten ja marraskuussa tulee bloggaus ulos.
    Itsekin kiinnitän huomiota tähän mustasukkaisuusteemaan, joka putkahtaa esiin tässä viimeisessäkin osassa.
    Olen myös samaa mieltä arvoista, ahkeruus, aktiivisuus ja avoimuus ovat hyviä elämänarvoja.
    Nykyaikana on tullut uusia kuvioita ja uusia ongelmia eli tarvitaan uusia kirjoja tiinoista sekä pertsoista ja kiluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla luen bloggauksesi tästä viimeisestä Tiinasta. Totta on, että nykyaikana lasten ja nuorten (ja aikuistenkin) elämässä on ihan tisenlaisia asioita, joita kirjat sitten peilinä heijastelee.

      Tiinan perhe oli ehkä koko sarjan ajan 50-60-lukulainen. Heillä ei nimittäin ollut esim. televisiota missään vaiheessa.

      Poista
  2. Hienoa Paula, mahtava saavutus 29 kirjan sarja noin lyhyessä ajassa. Tiinoja tuli itselläkin luettua aikoinaan. Parasta Tiina-sarjoissa oli tietysti päähenkilö itse, hänen luonteensa ja mukavat tarinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tiina oli mainio päähenkilö, ja ihailla täytyy Anni Polvan mielikuvitusta, sillä joka kirjassa oli ihan omat seikkailunsa, vaikka tietyt tarinatyypit toistuivatkin (eläimen pelastaminen hädästä, vanhuksen auttaminen, maalla veden varaan joutuminen jne).

      Poista
  3. Minä niin pidin Tiina-kirjoista lapsena ja nuorena. Pitäisi varmasti vieläkin joskus lukea muutama uudelleen. Muistan kun olin oppinut lukemaan, sain kirjastokortin ja ensimmäinen itse lainaamani kirja oli Tiina joutuu sairaalaan. Siitä se sitten lähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat mukavan nostalgisia luettavia, varsinkin alkupään kirjoista tuli paljon muistoja mieleen. En tiedä suosittelisinko koko sarjan lukemista, vaikka itse niin teinkin, mutta keveinä aikamatkoina muutaman vuoosikymmenen taaksen ne ovat paikallaan.

      Poista
  4. Onnea ison urakan loppuunviemisestä! Tämä kirjoittamasi kooste oli napakka katsaus sarjaan, ja olen kanssasi samaa mieltä, että Tiina-kirjoissa yksi viehättävimmistä piirteistä on ajankuva. Muistelen, että luin itse tämän viimeisen Tiinan sen ikäisenä, että tykkäämisjutut kiinnostivat jo kovasti, joten siksi kai pidin tästä kirjastakin. näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu hullulta, että Tiina jäi kiltisti kotiin Juhan mustasukkaisuuden takia (tai noh, hammassäryn...). Mutta kaipaJuhan hahmo myös kuvaa aikansa miehiä ja poikia. Maailma oli silloin toinen myös tasa-arvon osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Minustakin tuntui hullulta, että useissa tilanteissa Tiina mietti, voiko hän ollenkaan tehdä jotain, josta tiesi, ettei Juha halunnut hänen tekevän. Kun kyseessä usein olivat jollekin leirille tai retkelle meneminen. Tasa-arvonkin kannalta ajankuvaa 50-60 -luvuilta. Pitäisi varmaan kokeilla jotain Anni Polvan aikuisten viihdekirjoista, jotta näkisin, miltä asiat aikuisten suhteissa näyttävät ja onko niissä samanlaiset kuviot.

      Poista

Kiitos kommentistasi!