lauantai 28. huhtikuuta 2018

Taivaanrantojen maalari ja muita taiteilijaromaaneja


Jaakko Toivola muutti Kauhavalta Helsinkiin pian sisällissodan jälkeen vuonna 1919. Isän ja sedän opissa Jaakosta oli kehittynyt ammattitaitoinen maalari, ja sodanjälkeisessä Helsingissä rakennettiin paljon ja ammattitaitoisille rakennusmaalreille löytyi töitä. Taiteellisella miehellä oli värisilmää, ja niinpä hän sai tehtäväkseen sekoittaa jauheista värit, kun Helsingin keskustan uusien kerrostalojen porraskaiteet piti maalata tietynvärisiksi tai rappukäytäviin piirrettiin ja maalattiin lehtiköynnöksiä ja muita koristeita.

Alkuun maalausurakoita riitti. Iltaisin Jaakko suuntasi Ateneumin taloon piirustus- ja maalauskurssille. Hiilipiirroksia, öljyvärejä. Palkkarahoista meni iso osa maalauskurssilla tarvittaviin kankaisiin ja väreihin. Sitten Jaakko huomasi ruokalassa käydessään Mandin, keittiöapulaisen. Alkoi yhteinen taival, jossain vaiheessa käytiin vihilläkin Annin ja Oton todistaessa tapausta.

Näistä asetelmista Riitta Latvala alkaa kirjansa Taivaanrantojen maalari. Se on realistinen romaani nuoren parin elämästä, unelmista ja taisteluista 20- ja 30-lukujen Suomessa. Elämä sujuu alkuun hyvin, Mandilla on työnsä ruokalassa ja Jaakolle riittää rakennusmaalauksia.  Mandin sisko Hulda alkaa puhua oman ravintolan perustamisesta, ja siskokset onnistuvatkin hankkimaan Haagan kauppalasta liiketilan, johon he laittavat kahvila-ruokalan. Työtä on paljon, mutta Mandilla riittää intoa ja tarmoa. Tuntuu, että hän elää omaa unelmaansa, kun ruokailijoita riittää lähiseudun rakennus- ja tehdastyöpaikoista. 

Sitten tulee 30-luvun lama. Jaakolla on työttömyysjaksoja, jolloin väkevät juomat maistuvat turhankin hyvin. Kun putki on päällä, taulujen maalaaminenkaan ei suju, vaikka ystävät neuvovat myymään tauluja ja saamaan siten tuloja. Se tuntuu yllättävän vaikealta. Mandin on vaikea löytää ruokatarpeita ruokalaansa, ja kun yhä useampi työmies saa lopputilin, asiakkaittenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Sisällissodan jälkeen sosialistit ja ammattiyhdistysliikeet agitoivat kannattajia työpaikoilla, vaikka mestarit eivät siedä minkäänlaista poliittista värväystoimintaa. Sota on vielä tuoreessa muistissa. Jaakkokin tempautuu salaa mukaan työväestön kokouksiin ja lentolehdisten levitykseen, vaikkakin enimmäkseen peesatakseen Hautista, työkaveriaan. Lama, lakot ja työttömyys synnyttävät kuitenkin uuden unelman: Neuvostoliitossa on asiat hyvin, työtä, asuntoja ja ruokaa riittää kaikille, jotka haluavat maata rakentaa. Anni ja Otto lähtevät matkaan, ja Jaakko alkaa valmistella samanlaista siirtoa heille Mandin kanssa. Pelko kuitenkin estää toteuttamasta aietta.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja jokaisen osan otsikko kuvastaa Jaakon poliittista kehitystä 20- ja 30-lukujen aikana: I valkoinen, II punainen, III sinivalkoinen - ja vieläkin punainen. Yhteiskunnallisen pohjavireen rinnalla kulkee Jaakon kehittyminen taiteilijana. Hänellä on palo maalaamiseen, ja kun hän syventyy kuvan tekemiseen, hän astuu tilaan, jossa muu maailma unohtuu. Vuosien varrella syntyy lukuisia tauluja, joita hän aina välillä onnistuu myymäänkin. Kirjan päättyessä näyttää siltä, että taiiteilijan töille on enemmänkin kysyntää. 

Kiinnostava yksityiskohta kirjassa on yksi Mandin ruokalan asiakas, Haagassa asuva kirjailija Lehtonen, jonka kanssa Jaakko käy kiinnostavia keskusteluja politiikasta, kirjoista ja taiteestakin, kunnes sitten kuulee kirjailijan järkyttävästä kuolemasta.

Riitta Latvala kirjoittaa kieltämättä sujuvasti, vaikkakin vakavantuntuisesti. Muihin lukemiini 20-luvun Helsinkiin sijoittuviin romaaneihin tämä kirja tarjoaa uudenlaisen ja kiinnostavan näkökulman, pulaa ja nälkääkin kärsivän työväestön elämän ja ajan yhteiskunnalliset virtaukset. Helsinki elää kirjassa: Jaakko on mukana rakentamassa Stockmannia ja Lasipalatsia, Mandi kuljettaa ruokatavaroita raitiotievaunulla ruokalaansa, lapset syntyvät Kätilöopistolla.

          Riitta Latvala: Taivaanrantojen maalari352 s.
          Kustantaja: Otava 2008
          Kansi: Anja Reponen

KIRJA on omasta hyllystä, lahja ystävältä. MUUALLA sen ovat lukeneet ainakin Kiiltomato, Maijastina Kahlos ja Savon Sanomat


Osallistun kirjalla Tuijatan Taiteilijaromaanihaasteeseen, joka päättyy huomenna. Kaikkiaan luin haasteeseen 5 kirjaa, joista kaksi kertoo fiktion keinoin oikeasti eläneistä taiteilijoista, muut ovat kuvitteellisia. Yksi on sarjakuvaromaani.

Huomaan, että joissain muissakin lukemissani kirjoissa vilahtelee taiteilijoita, kuten Enni Mustosen romaanissa Ruokarouva (rouvan naapurissa asuu kuvanveistäjä Ville Vallgren ja kylässä käyvät Eino ja Kasimir Leino ja täysihoidossa asuu L. Onerva ja Leevi Madetoja), mutta en sitä kuitenkaan listaa haastekirjaksi, koska taiteilijat eivät ole siinä isommassa roolissa.

En malta olla mainitsematta, että parhaillaan luen tietokirjaa, jossa "tarkastellaan elämäkertakirjoittamisen traditioita ja merkityksiä kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta". Teos ei ole romaani eikä siis kuulu haasteeseen, mutta otan sen esille tässä, koska siinä on oma luku fiktioista eli elämäkertaromaaneista. Kirja on Maarit Leskelä-Kärjen Toisten elämät - Kirjoituksia elämäkerroista (Avain 2017). Tuon sen blogiini tuonnempana ja linkitän sitten kirjoitukseni tälle sivulle. 

Tässä vielä Taiteiljahaasteen aikana lukemani kirjat (#taiteilijaromaani):

   Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
                           (säveltäjä-pianisti)
   Riitta Latvala: Taivaanrantojen maalari (taidemaalari)
   Raili Mikkanen: Teatteriin! (näyttelijä Ida Aalberg)
   Timo Mäkelä: Emil ja Sofi (taidemaalari ja -graafikko; sarjakuva)
   Kati Tervo: Iltalaulaja (taidemaalari Ellen Thesleff)

Tässä vielä linkki haasteen aloittajan yhteenvetoon ja muiden lukijoiden haastekirjoihin. Kiitokset Tuijalle kiinnostavasta haasteesta!

8 kommenttia:

  1. Kiitos Paula <3
    Kiva haastepostaus ja taiteilijapostaus. Minulta jäi tämä haaste väliin, vaikka aika monta taiteilijakirjaa olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkiin kivoihinkaan haasteisiin ei ehdi osallistua, kun niitä putkahtelee ilmoille tämän tästä. Minä tuppaan kyllä olemaan haasterohmu, joka ei oikein malta mieltään...

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, tuo Taivaanrantojen maalari on aivan uusi tuttavuus. Muutenkin teemakoosteesi on tosi mielenkiintoinen ja monitaiteellinen. Ja suurkiitos osallistumisestasi haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latvalan kirja oli hieman toisenlainen taiteilijaromaani - taiteentekemiseen paloa kokevan duunarin tarina.

      Haaste oli antoisa. Kävi kuten haasteitten kanssa tuppaa käymään: nyt näen jälkiä taiteilijoista vaikka missä romaaneissa.

      Poista
  3. Mäkelän Emil ja Sofi on tosiaan aivan ihastuttava. Se sai minut hullaantumaan Mäkelän tuotantoon muutenkin. Myös Ahokummun luin, pidin siitä mutta jäin kaipaamaan jotain lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkelän kirja oli kyllä mainio. En ole vielä ehtinyt hänen muiden teostensa äärelle, mutta suunnitelmissa on.

      Poista
  4. Ida Aalberg-kirja kiinnostaa minua. En oikeastaan tiedä hänen elämästään mitään, vaikka nimi onkin kovin tuttu. Kirja vaikuttaa sopivan mittaiseltakin, ei ole mikään hirmuinen tiiliskivi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja Ida Aalbergista oli tosiaan lyhyt, tarkoitettu luultavasti nuorisolle, koska käsitteli näyttelijän lapsuutta. Sinänsä aika puhutteleva. tavallisen ratavartijan tyttö pääsi aatelisen kumminsa tuella lyhyeksi aikaa tyttökouluun Helsinkiin ja siellä teatteriin... Elämän kulku voi olla sattumuksista kiinni.

      Poista

Kiitos kommentistasi!