perjantai 14. syyskuuta 2018

Ursula Poznanski: Viisi

Itävaltalaista jännitystä ei ole tullut aikaisemmin luetuksi, ja salzburgilaisen rikoskomisario Beatrice Kasparyn seurassa oli ihan hyvä aloittaa. Ursula Poznanskin trilleri Viisi äityi varsin jännittäväksi, suorastaan hyytäväksi, ennen kuin viimeinen sivu oli käsillä.



Eräänä aamuna lehmilaitumelta Salzburgin ympäristöstä löytyy naisen ruumis, joka ei ole luonnollisen kuoleman seurausta. Beatrice Kaspary ja hänen työtoverinsa Florin saavat tapauksen tutkittavakseen. Naiselta ei löydy minkäänlaisia henkilöpapereita eikä kenkiä, sen sijaan hänen jalkapohjiinsa on äskettäin tatuoitu koordinaattinumerot.

Alkaa vinha leikki jonkun tuntemattoman tekijän ja poliisin välllä. Kuolleesta naisesta on tehty katoamisilmoitus, ja hänen jalkapohjiinsa tatuoidut maantieteellisen sijainnin koordinaatit johdattavat paikkaan, jonne on kätketty pakastusrasia, siinä kirje, ilmeisesti poliisille kirjoitettu, ja -  käsi, paksuun muoviin tyhjiöpakattu miehen käsi. Lisäksi rasiassa on toinen kirjelippu, käsin kirjoitettu, joka antaa vihjeitä jostain miehestä, laulajasta, ja häneen liittyvän arvoituksen, jonka ratkaisemalla päädytään uusiin satelliittipaikannuksen koordinaatteihin. 

Leikillä on nimikin, geokätköily. Beatrice ja Florin ovat ymmällään: Rasia on kohdassa, joka vastaa naisen ruumiissa olleita koordinaatteja. Poliisi löytää vihjeitä, joiden avulla voi muodostaa uusia koordinaatteja, ja irrallisen käden. Onneksi poliisilaitokselta löytyy Stefan, joka harrastaa geokätköilyä ja osaa siksi selittää rasian ja sinne sijoitetun kätkön idean. Jotta kätkössä mainitut uudet koordinaatit selviäisivät, täytyy vihjeiden perusteella löytää laulaja ja saada tietoon hänen syntymäaikansa. Beatrice ja Florin geokätköilevät työnsä puolesta ja löytävät kaikkiaan viisi kätköä, jotka käyvät kerta kerralta mieltäraastavammiksi ja joiden sisältämät arvoitukset monimutkaisemmiksi ratkaista.
"Katsotaan mitä tuleman pitää. Jos minä asennoidun johonkin tiettyyn, minulta jää helposti huomaamatta se, mikä on tärkeää, vain koska se näyttää erilaiselta kuin olin odottanut ..."
Ursula Poznanski alkaa romaaninsa Viisi ihan maltillisella poliisityöllä, mutta kiihdyttää juonen melkoisiin jännityksen sfääreihin. Poliisilla - ja lukijalla - on useita epäiltyjä, mutta oikea syyllinen paljastuu vasta, kun on jo melkein liian myöhäistä. Geokätköjen löydöt ja niihin liittyvät rikokset olivat vähän liian raakoja minun makuuni, mutta niihin päästessä olin jo sen verran koukussa, ettei kirjaa ollut enää keskeyttäminen. Ja itse asiassa geokätköilykin alkoi kummasti kiinnostaa.

Poznanskin sankaritar, Beatrice Kaspary, on kaunis, älykäs ja hoksaavainen kiperässä rikostutkinnassa, ja hänellä on mukavan ystävällinen suhde lähimpään työtoveriinsa Floriniin. Yksityiselämässä Bean eronnut eksä vainoaa häntä puhelimitse, ja kun kaksi kouluikäistä lasta ovat äitinsä luona, komisariolla on kaikkien yksinhuoltajavanhempien jakama murhe siitä, mitä tehdä lasten kanssa, kun sarjamurhaajan jahtaaminen ei mahdu tavalliseen säännölliseen työaikaan, vaan vaatii tekijänsä paikalle kellonajasta riippumatta.

Beatrice on sympaattinen poliisikomisario, johon tutustumista suosittelen kaikille piinaavasta psykologisesta jännityksestä pitäville. Itsekin luulen lukevani sarjan seuraavan osan Sokeat linnut, kunhan ensin jäähdyttelen rauhallisemman luettavan kanssa.
  
            Ursula Poznanski: Viisi308 s (e-kirjassa)
            Kustantaja: Atena 2016 (paperikirja 2013)
            Alkuperäinen: Fünf, 2012;   Suomennos: Anne Mäkelä

E-KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos). 
MUUALLA Viisi on saanut paljon enimmäkseen ihastuneita lukijoita, esimerkiksi blogeissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (kirjoittaja harrastaa geokätköilyä), kujerruksia (myös kätköilijä), Kirsin kirjanurkka ja Luettua elämää.

HAASTEISSA kuittaan Helmet-haasteen kohdan "19. Kirja käsittelee vanhemmuutta", sillä ero- ja yksinhuoltajaperheen jaettu vanhemmuus on paljon esillä. Tämä on 11. lukemani kirja sarjakirjojen Jatkumo-lukuhaasteessa. Se sopii myös Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa syyskuun kielenä on saksa. 

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut sarjasta kolme dekkaria ja tykkäsin niistä aika lailla.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Kyllähän Poznanski kirjoittaa vetävää tekstiä ja juonessa riittää käänteitä, joten nämä ovat oivaa ajanvietettä.

      Samoin sinulle mukavaa viikonloppua! Syksy on tainnut tulla sateineen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!