perjantai 30. marraskuuta 2018

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä

Nainen nollapisteessä on kirja, joka herättää minussa sellaisia kiukun, säälin, myötätunnon ja turhautumisen tunteita, ettei mikään opus pitkään aikaan. Suomenkielisessä julkaisussa kirjoittaja on Nawal El Saadawi, mutta joskus nimi esiintyy myös muodossa Nawal al-Sa'dawi. Hän on egyptiläinen nainen, psykiatri ja kirjailija, vaikuttaja.



Nawal El Saadawi teki persoonallisuustutkimusta erilaisten rikosten tähden tuomituista naisista. Qanatirin vankilassa hän tapasi Firdauksen, joka oli tuomittu kuolemaan miehen taposta. Psykiatri kiinnostui naisesta, joka itsepintaisesti kieltäytyi kirjoittamasta armahduspyyntöä välttyäkseen hirttämiseltä ja yhtä itsepintaisesti torjui kaikki vierailijat. Vasta vähän ennen kuolemaansa hän suostui kertomaan tarinansa El Saadawille.

En tiedä, mikä minua kiukuttaa ja turhauttaa enemmän, Firdausta hyväksi käyttäneet miehet vai Firdaus itse. Samalla tajuan, että tarkastelen Firdausta ja hänen elämäänsä täysin pohjoismaisesta, tasa-arvoisesta näkökulmasta, johon kuuluu se, että nainen voi itse päättää omasta elämästään. Mutta mitä voi pieni tyttö tehdä, jos isä syö ensin ja vaimo ja tytär jäävät nälkäisiksi, jos mitään ei jää heille. Tai jos sedän käsi etsiytyy sopimattomasti tytön yksityisiin paikkoihin.

Äidin ja isän kuoltua setä kustantaa tytön kouluun, hän pääsee ylioppilaaksi loistavin arvosanoin. Sedällä ja hänen vaimollaan on kiire saada tyttö omaan elämään, joten he naittavat hänet 60-vuotiaalle leskisheikille. Firdaus on 18-vuotias. Nuori aviovaimo on kuuliainen, keittää, siivoaa, pyykkää, silittää päivät pitkät, aviomies nauttii oikeuksistaan, joihin tavan mukaan kuuluu säännöllinen vaimon hakkaaminen ja potkiminen. Firdaus pakenee. Kadulta hänet pelastaa ystävällinen sielu, joka parittaa häntä. Siitä alkaa kierre, joka johtaa välillä parempaan ja välillä huonompaan elämään ja päättyy vankilaan ja kuolemantuomioon.

Paikoin teki mieli tuupata Firdausta johonkin suuntaan: vaikkei setä etsinyt sinulle työpaikkaa, mikset itse voi mennä etsimään sitä hyvällä ylioppilastodistuksellasi? Mutta mikä minä olen mitään sanomaan? Kuinka voi nainen, joka vasta 25-vuotiaana saa ensimmäistä kertaa pienen summan omaa rahaa käyttöönsä, huolehtia oman elämänsä asioista tai valita vaihtoehdoista, jos ei ole ystäviä, asuntoa eikä työtä? Ja oliko edes käypiä vaihtoehtoja? Kulttuurissa, jossa naisesta on vastuussa ensin isä tai joku muu miessukulainen, sitten aviomies, sitten ehkä poika tai vävy.
Nyt mielessäni myllersi taukoamatta; oli kuin nousu- ja laskuveden aallokko olisi jyllännyt päivin öin päässäni, kuin kiehuva vesi olisi sihissyt ja kuplinut aivoissani. Raivoavan meren pauhu kulki korvistani tyynyyn ja takaisin. Tässä myrskyssä en pystynyt enää erottamaan, mikä oli meren kuohua, mikä tuulen huminaa, sillä päässäni vain takoi yötä päivää; tuntui kuin sydämenlyöntini olisivat sykkineet aivoissani yhtä ainoata asiaa: "et ole kunniallinen".
Nainen nollapisteessä on fiktiota, mutta perustuu tositapahtumiin. Se on raskasta luettavaa sisältönsä vuoksi, mutta tyyliltään sujuvaa, paikoin jopa runollista. Kirjailija käyttää paljon toistoa, samansanaisia kuvauksia eri ihmisten silmistä tai eri tapahtumista, mistä syntyy kiehtovan syklinen vaikutelma. 

Nawal El Saadawi syntyi Egyptissä vuonna 1931 pienessä kylässä Niilin rannalla. Hän opiskeli lääkäriksi Kairossa ja toimi ammatissaan maaseudun köyhien parissa ja kaupunkien slummeissa ja tutustui ihmisten elämään yhteiskunnan kaikilla tasoilla.  El Saadawi on kansainvälisesti tunnettu kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti naisten asemasta egyptiläisessä kulttuurissa. Yhteiskunnallisten kannanottojen vuoksi hän on joutunut myös vankilaan ja hänen henkeään on uhattu. Nainen nollapisteessä on ollut kielletty kirja Egyptissä ja monissa Lähi-idän maissa.

              Nawal El SaadawiNainen nollapisteessä138 s

              Kustantaja: Kääntöpiiri 1988
              Alkuperäinen arabiaksi: Imra'a 'ind Nuqtat al-Sifr, 1975 
              Suomennos: englanninkielisestä käännöksestä Kaija Anttonen

KIRJAN lainasin kirjastosta - onneksi hyllyiltä löytyy näitä vanhempiakin teoksia.
MUUALLA: Donna mobilen kirjat, Kuutar lukee, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia, Pappilan elämää,
HAASTE: Marraskuussa Kuukauden kieli -haasteen kieli on arabia.

6 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän ihan juuri (samoissa tarkoituksissa eli Kuukauden kieli -haasteeseen), mutta bloggaus vielä odottaa vuoroaan. Tarina on järkyttävä ja muistuttaa minua siitä, kun nuorena luin jonkin verran arabimaihin sijoittuvia kirjoja ja suutuin niistä niin paljon, että minusta tuli sillä siunaamalla feministi. Tämä kirja oli ravisteleva, vaikka minusta se ei kerronnallisesti ja kielellisesti ollut erityisen timanttinen. Syy voi olla siinäkin, että se on englannista suomennettu, ja jotain olennaista on hyvinkin voinut pudota pois alkuperäisteoksen kielestä.

    Bloggaus siis tulossa – hauskaa, että osuimme saman, selvästi vanhemman kirjan äärelle samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, luen aikanaan bloggauksesi tästä. Tunteita herättävä. Totta on, ettei kirja kielellisesti ollut erityinen. Tuosta mainitsemastani syklisyydestä ajattelin, että se voi olla itäisen kirjallisuuden piirre, joka ei meille lineaarisuuteen taipuville ole niitä tutuimpia.

      Huomasin myös kirjoja haasteeseen etsiessäni, että monet arabiankielisten maitten kirjailijat ovat kirjoittaneet ranskaksi tai englanniksi, tai ainakin niitä kirjoja on käännetty suomeksi.

      Poista
  2. Huh huh mikä kirja. Onpa kirjailija laittanut päähenkilön harteille paljon pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on vakava ja raskas, mutta jotenkin kuitenkin keveästi kirjoitettu. Nosti kyllä tunteita pintaan. Pahinta on, että se ja senkaltainen on liiankin totta liian monille.

      Poista
  3. Minulla on muistaakseni tuo kirja kotihyllyssäni, täytyykin palata siihen uudestaan. Luin kirjan vuosia sitten, ja vaikka itse kertomus on jo unohtunut, on se jättänyt kuitenkin voimakkaan jäljen mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen nollapisteessä on vahva kirja ja jättää jälkensä. Ihan heti ei minun tee mieli lukea sitä uudestaan, mutta voisi tehdä hyvää muutaman vuoden kuluttua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!