Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme

                                             Päivä kääntyy.
                                             Tyynen lammen yllä
                                             sumu.
                                             Sorsien iltakävely.

Aleksi Wileniuksen runot ovat suomalaisen oloisia, ne ammentavat ennen kaikkea Suomen luonnosta, sen kasvi- ja eläinmaailmasta ja vuodenajoista, sekä arjen pienistä huomioista. Niiden lomaan mahtuu hetket tärkeitten ihmisten kanssa, rippunen - tai enemmän - yhdessäoloa, läheisyyttä ja nuorta rakkautta. Joskus istahdetaan kivelle pohtimaan syvällisiä. Yksi hienoimmista rakkausrunoista on tämä, josta osan lainaan tähän:

                                            Miksemme mekin punoisi
                                            juuriamme
                                            toistemme kanssa yhteen,
                                            joka puolelle?

                                            Sinun janoosi minä imisin vettä.

Aleksi Wilenius on riihimäkeläinen lukiolainen, joka julkaisi viime vuonna ensin esikoisromaanin 17-vuotiaana ja sitten vielä esikoisrunokokoelman Tähdet ovat aina yllämme. Kokoelmassa on 58 runoa, lyhin on vain yhden säkeen mittainen, pisimmissä on muutama säkeistö. Jossain olen tunnistavinani aforismin ainekset. 

                                            Tuuli on vain sateen      kaiku.

Erityisen ihastunut olen runojen kauniiseen kieleen sekä moniin tuoreisiin kielikuviin, jotka tuntuvat hauskoilta: noinkin sen voi kuvata, osuvasti. Niihin runoihin ja kuviin pysähdyn pitemmäksi ajaksi ja palaan paikalle toistamiseen. Näitä voisin lukea toisenkin kokoelman. 

                                             Aava pelto ja punainen lato.
                                             Metsänlaidan kampa
                                             harjaa pilvipehkoa.


            Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme, 81 s.
            Kustantaja: Annorlunda 2018
            Kannen kuva: Aleksi Wilenius ; ulkoasu: Matti Mattila
 

KIRJA on oma ostos. Lainasin sen ensin kirjastosta, mutta halusin saada kokoelman omaan hyllyyn, joten tilasin sen kotikaupungin kivijalkakirjakauppaan.
MUUALLA: Amman lukuhetki, Kirjarikas elämäni, Neonvalot

Helmet-haasteessa kirjan voi laittaa vaikka kohtiin 37. Pienkustantamon julkaisu, 47. Kirjassa on alle 100 sivua.

Osallistun kirjalla myös Kirjaostos-haasteeseen, jossa blogataan tässä kuussa ostetusta kaunokirjallisesta kirjasta. #kirjaostos