Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Akseli Heikkilän esikoisromaani Veteen syntyneet on niin vahva, että se kietoo tunnelmaansa ja jää mietityttämään pitkäksi aikaa.

Tarina alkaa, kun Eeva saapuu veneellä kotikyläänsä, josta hän on lähtenyt "toisaalle" muutama vuosi aikaisemmin. Hän myöhästyy vähän, äiti on löydetty joesta hukkuneena vain muutama päivä aikaisemmin. Isäpuoli Eino suree ja tekee hautajaisvalmisteluja. Velipuoli Alarik on Eevan poissa ollessa kasvanut pikkupojasta pitkänhuiskeaksi laihaksi teini-ikäiseksi, aivan äidin näköiseksi, ja on nyt surun murtama ja kaipausta täynnä.

Kylän elämälle joki on aina ollut kaikki. Ennen miehet kalastivat ja naiset synnyttivät veneessä joen päällä. Sitten yhtäkkiä kalat olivat kadonneet. Kyläläiset olivat varmoja, että siihen oli syynä jokeen pudonneen pelastaminen. Kun poika oli pieni, hän putosi koskeen, ja kylässä uskottiin, että mikä koskeen joutuu, se koskeen kuuluu. Näinhän Eevan isäkin oli kuollut tytön ollessa vielä pieni. Kun eräs kylän miehistä kuitenkin sai pojan noukittua haavillaan ylös vedestä, koski kosti eikä joki antanut enää kalaa.

"Suru ei harhaile, vaan valitsee paikkansa tarkasti. Suru kämmenissä tekee kosketuksesta tunnottoman ja lopulta saa sormet puristumaan nyrkkiin. Suru jaloissa jumittaa paikalleen tai pakottaa pakenemaan jatkuvasti. Suru rinnoilla saa kavahtamaan kosketusta, tai vaatimaan läheisyyttä keneltä tahansa. Suru pysyy paikallaan niin kauan kuin se haluaa."

Veteen syntyneet -romaanin maisema on Lapista, leveän joen partaalta, jolla elämä on köyhää ja ränsistynyttä. Vanhat uskomukset ovat eläviä, kyläläisille Alarik on edelleen syypää kalojen katoamisen tuomaan surkeuteen. Joku koittaa lepytellä jokea tarjoamalla uhria Alarikin sijaan, mutta kalat pysyvät poissa. Kirjassa on sankkaa kuoleman surua, mutta Akseli Heikkilä tihentää juonta muuhun suuntaan vähittäisin vihjein. Mikä sai Eevan aikoinaan lähtemään kylästä? Elämää suuremmasta surusta nousee valtava viha, joka tihkuu kirjan sivuilta, mutta syytä en alussa tiedä. Viha vaatii koston. Kuin kylän läpi virtaava kalaton joki ja koski.

Heikkilä kirjoittaa kauniisti ja tuoreesti ja rakentaa vahvatunnelmaisen tarinan, joka houkuttelee realismin ja myyttien väliseen lappilaiseen maailmaan. Kirjailija on kotoisin Tornionjokilaaksosta, ja seudun murre kuuluu dialogeissa mukavasti, minulle etelässä syntyneellekin ymmärrettävänä.

Hieno esikoisteos. Suosittelen!

               Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet, 193 s
                 Kustantaja: WSOY 2019
                 Kansi: Jussi Karjalainen

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA blogissa Eniten minua kiinnostaa tie, jossa lisää linkkejä, sekä Radio Nostalgian podcast, jossa Akseli Heikklää haastatellaan.