Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti

Luinpa kiinnostavan tietokirjan, ei voi muuta sanoa, vaikka ennen sen lukemista en oikein uskonut, että ankeriaat voivat olla näin mielenkiintoisia. Ei silti, ankeriaista en tiennyt juuri mitään. Jos jotain ajattelin, niin suurin piiirtein vain: kala kuin kala, pitkä, käärmemäinen. Koskaan en ole elävää ankeriasta nähnyt. En kyllä kuolluttakaan sen puoleen.

Patrik Svensson on kirjoittanut kirjan, joka on sekoitus  ankeriaasta kertovaa  tietokirjaa ja hänen omia muistelmiaan isästä, lapsuudesta ja heidän yhteisistä ankeriaanpyyntiöistään. Teoksen nimi on kaikkineen  Ankeriaan testamentti : Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta. Siinä henkilökohtainen lomittuu yleiseen, biologinen filosofiseen ja jopa uskonnolliseen.

"Haluan uskoa että myös sen takia ankerias on niin pitkään kiehtonut yhä uusia ihmsiä. Jokin houkuttelee meitä uskon ja tiedon rajaseudulle, sinne, missä tieto ei ole virheetöntä ja missä sen annetaan siksi sisältää faktan lisäksi ripauksia myyteistä ja mielikuvituksesta."

Ankeriaskysymyksen historiaa ja sen tunnettuja tutkijoita luodataan Aristoteleesta ja Sigmund Freudista alkaen. Ankerias on kiehtonut ja ärsyttänyt vuosisatoja, ja sitä on ympäröinyt joukko kysymyksiä aina viime vuosisadan alkuun asti: Onko ankerias kala vai jotain muuta? Ilmestyykö se tyhjästä, pohjamudasta, vai lisääntyykö se? Missä se syntyy ja missä kuolee? 

Yksi ankeriaan arvoituksen lumoihin joutuneista oli tanskalainen meribologi Johannes Schmidt, joka vuosikymmenten säntillisen tutkimisen jälkeen jäljitti ankeriaan syntymän ja kuoleman Sargassomereen. Hän kirjoitti:

"Minun nähdäkseni ankeriaan elämäntarina ylittää erikoisuudessa kaikki muut lajit koko eläinkunnassa."

Ankeriaan tarina ällistyttää minuakin suuresti: Että kaikki maailman ankeriaat syntyvät samassa maailmankolkassa. Että ne kulkevat tuhansia kilometrejä merivirtojen mukana pieninä toukkina ja muuttavat muotoaan usean kerran elämänsä aikana. Että ne etsiytyvät omaan paikkaansa, ehkä järveen tai jokeen, asettuvat ja elävät siinä jopa vuosikymmeniä. Että niille tulee hetki, jolloin ne lähtevät uimaan tuhansia kilometrejä takaisin Sargassomereen lisääntyäkseen siellä ja sitten kuollakseen pois. Ankeriaan aivan huikea tarina, josta en tiennyt mitään, ennen kuin Patrik Svensson sen kertoi.

Svensson tuo kirjaansa katkelmia maailmankirjallisuudesta, myyttejä ja tarinoita. Useimmat niistä esittävät ankeriaan inhottavana tai kammottavana - ehkä juuri siksi, että se on säilyttänyt arvoituksellisuutensa ja salaperäisyytensä. Svensson kirjoittaa sujuvasti ja kiehtovasti ja vie lukijan pohtimaan elämän ja kuoleman arvoitusta. Jossain vaiheessa tosin alkaa tuntua, että ajattelemaan johdattelevat kysymykset ovat turhan toisteisia ja päälleliimattuja (Kuka minä olen? Minne olen matkalla? Kun ihminen etsii jonkin alkuperää, hän löytää myös omansa.),  mutta ne voi halutessaan ohittaa nopeasti, sillä kirjaa lukee kuin kiinnostavaa romaania.

Kustantaja luonnehtii kirjaa kertovaksi kaunokirjallisuudeksi parhaimmillaan.  Ankeriaan testamentti voitti vuonna 2019 Tietokirjallisuuden August-palkinnon, joka on Ruotsin Finlandia-palkintoa vastaava tunnustus.

 

            Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti : Pojasta, isästä ja maailman

                        arvoituksellisimmasta kalasta, 272 s.

            Kustantaja: Tammi 2020, suomentaja Maija Kauhanen

            Alkuteos: Ålevangeliet - Berättelsen om världens mest gåtfulla fisk, 2019

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Luettua elämää, Nannan kirjakimara, Tuijata

Helmet-haaste: 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos

Osallistun kirjalla myös Nannan kirjakimaran merelliseen lukuhaasteeseen Kirjoja ulapalta.

Muut kaksi haasteeseen lukemaani kirjaa ovat Tove Janssonin Muumipappa ja meri sekä  Arnaldur Indriðasonin Petsamo, jossa osa tapahtumista liittyy Esja-laivan matkaan sen evakuoidessa sodan aikana Eurooppaan jääneitä islantilaisia Suomen Petsamon kautta Reykjavikiin.