Jackie Copleton: A Dictionary of Mutual Understanding

9. elokuuta 1945 japanilaiseen Nagasakin kaupunkiin pudotettiin atomipommi, joka tappoi heti lähes satatuhatta ihmistä ja tuhosi osan kaupunkia täysin. Jackie Copleton on kirjoittanut koskettavaan esikisromaaniinsa  A Dictionary of Mutual Understanding yhden nagasakilaisen perheen tarinan.

Kirjan näkökulmahenkilö on Amaterasu Takahashi. Toisen maailmansodan aikaan hän on nelikymppinen vaimo ja äiti, jonka silmäteriä ovat hänen tyttärensä Yuko ja seitsenvuotias tyttärenpoikansa Hideo. Hideon isä on sodassa Uudessa Guineassa, ja hänestä ei ole kuulunut mitään kuukausiin.

Tulee elokuun yhdeksäs päivä 1945. Amaterasu on vienyt Hideon aamulla kouluun ja sopinut tapaavansa sairaanhoitajatyttärensä hänen lounastauollaan. Amaterasulle tulee kuitenkin viiivytys, ja hän harmittelee, että Yuko joutuu odottamaan häntä yksin Nagasakin  isossa katolisessa katedraalissa. Kello 11.02 kaupungin täyttää valtava, häikäisevä valo ja kuuluu kuin ukkosen jylinä. Katedraalista ei jää mitään jäljelle, ja Hideon koulu palaa poroksi.

Amaterasu ja hänen miehensä Kenzo etsivät Yukoa ja Hideota kaikista mahdollisista paikoista, ruumiskasoista ja palojätteiden seasta, sairaaloista ja kouluihin perustetuista ensihoitopaikoista. Turhaan. Viimein heidän on uskottava, että he ovat menettäneet ainoan lapsensa ja ainoan lapsenlapsensa. Vuotta myöhemmin he päättävät muuttaa pois Nagasakista ja Japanista ja päätyvät Amerikkaan.

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Amaterasu on leski, kun hänen ovelleen ilmestyy keski-ikäinen mies, joka väittää olevansa Hideo, Yukon poika. Hän ei kuollut 1945, vaan pelastui, vaikkakin kasvot pahoin palaneina ja muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä, onko hän Yukon poika ja onko Amerikassa asuva nagasakilaisnainen hänen isoäitinsä. Hänet kasvattanut lääkäri oli kertonut hänelle niin. Mies hoiti häntä orpokodissa pommituksen jälkeen ja hän oli tuntenut Yukon.

Amaterasulla on omat syynsä olla luottamatta Hideon kasvatusisään, mutta voiko hän uskoa Hideon olevan hänen kauan sitten kuolleeksi luulemansa tyttärenpoika? Kasvot ovat arpikudoksen peittämät, joten ulkonäostä häntä ei voi mitenkään tunnistaa, ja hänen pommiräjähdyksessä menettämänsä muistikuvat lapsuudesta eivät ole koskaan palanneet.

Jackie Copland liikkuu ajassa sulavasti. Hän kuvaa Nagasakin pommituksen kauheudet ja niiden vaikutukset ihmisten elämään. Takaumina hän tuo Yukon nuoruusvuodet ennen avioliittoa. Amaterasun Amerikan vuodet jäävät lähes piiloon, mutta lopussa hän muistelee omaa nuoruuttaan ja miten silloin tapahtunut on vaikuttanut siihen, miten hän pyrki järjestelemään tyttärensä elämää.

Copland on britti ja asuu Skotlannissa. Hän opetti kolme vuotta Nagasakissa ja Sapporossa. Voin hyvin kuvitella hänen kohdanneen ihmisiä, jotka kertoivat tarinoita, jotka sitten inspiroivat tämän romaanin. Pidin siitä kovasti, joskaan ihan kaikki ei tuntunut uskottavalta, vaan pikemminkin kirjailijan hakemilta kertojaratkaisuilta. Esimerkiksi Yukon ääni tulee mukaan hänen vanhoissa päiväkirjoissaan, joita äiti lukee vasta nyt vanhana naisena, mutta onko uskottavaa, että hän saa samaan aikaan luettavakseen myös Yukon rakastajan kuolleelle rakastetulleen vuosittain pommituksen vuosipäivänä kirjoittamat kirjeet?

Kirja kertoo paljon Japanista. Jokaisen luvun alussa on pieni katkelma teoksesta English Dictionary of Japanese Culture. Luen mielelläni Japanista ja sen kulttuurista, mutta nämä katkelmat alkoivat jossain vaiheessa ärsyttää. Eivät niinkään sisällöltään, niissä oli paljon kiinnostavaa kansanluonteesta ja tapakulttuurista, mutta kun ne tulivat keskeyttämään hyvän tarinan! Olisin halunnut tietää, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu kirjan henkilöille, enkä lukea geishoista tai vaatimattomuuden hyveestä juuri siinä kohtaa. Katkelmiilla oli enemmän tai vähemmän yhteys luvun asioihin, mutta juoni koukutti sen verran, etten malttanut jäädä niitä pohtimaan.

Kirjassa on historiaa, sodan seurauksia, romantiikkaa, sattumuksia, ja loppu, joka onnistui herkistämään.

         Jackie Copleton: A Dictionary of Mutual Understanding, 294 s.
         Kustantaja: Windmill Books 2015
         Kannen suunnittelu: Emma Grey Gelder

KIRJAN sain luettavakseni Bookcrossingin kautta.

Helmet-haasteessa sijoitan sen kohtaan 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu (Amaterasun elämä muuttui 9.8.1945).