maanantai 17. helmikuuta 2014

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Jo pitkään lukumielessäni on ollut Vera Valan dekkareihin tutustuminen, ja halusin alkaa hänen esikoiskirjastaan Kuolema sypressin varjossa, joka ilmestyi toissa vuonna. Näin uskoin saavani seurata sankarittaren, yksityisetsivä Arianna de Bellisin, niin työn kuin henkilönkin kehittymistä alusta asti.




Kuolema sypressin varjossa on monella tapaa perusdekkari: Pienessä italialaisessa kylässä on murhattu paikallisen hotellin omistajaperheen amerikkalainen miniä. Virkavalta eli italialaisittain karabinieerit ovat tutkineet tapausta, mutta se on jäänyt selvittämättä. Nuoren naisen lanko, miehen veli, ei kuitenkaan tyydy tähän, vaan ottaa yhteyttä Arianna de Bellisiin ja antaa hänelle toimeksiannon surman selvittämisestä.

Ariannan vapaa-ajanasunto sijaitsee sopivasti Tolfassa, Rooman pohjoispuolella olevassa kylässä, missä rikos on tapahtunut, ja yksityisetsivämme jää sinne asumaan tapauksen ratkaisemisen ajaksi. Välillä hän saa avukseen Angelon, joka työskentelee Ariannan ja hänen serkkunsa yhdessä omistamassa etsivätoimistossa. Murhan tutkiminen saa monia käänteitä, epäilyksenalaisia ja motiiveja kerääntyy, kuten kunnon dekkarissa tuleekin, ja itse Ariannakin kohtaa vaaroja ja vauhdikkaita tilanteita.

Italialla on kirjassa oma vahva roolinsa, mikä ei ole ihme, sillä Vera Vala on asunut siellä 15 vuotta kansiliepeen esittelyn mukaan. Tolfan kylän auringonpaahteiset kadut aistii, kylän ympärillä levittäyvät maisemat näkee sielunsa silmillä, herkulliset valmistuvat tai tarjottavat italialaisen keittiön herkut kutkuttavat tuoksuillaan. Kuva on viehättävä ja aidonoloinen italiankielisiä huudahduksia ja sanontoja myöten, ainakin tällaiselle Italiaa tuntemattomalle lukijalle.

Henkilöitä kirjassa on paljon, melkeinpä turhan paljon. On kuolleen naisen miehen hotellia pyörittävän suvun jäsenet. On juhlia ja kulttuuritapahtumia, joissa vilisee kylän silmää tekeviä. On kylän asukkaita, kauppiaita, baristoja. On poliiseja, sotilaita, ulkoministeriön virkailijoita. Minun olikin paikoin vaikea pysyä henkiöiden perässä, eikä kukaan heistä oikein tullut lähelle. 

Sama koski jossain määrin päähenkilöä Arianna de Bellisiäkin. Hän jää hyvin salaperäiseksi. Hänestä kerrotaan, että hän on suomalais-italialainen ja jäänyt leskeksi rakastamansa miehen kuoltua äkillisesti. Ariannalla on elämässään jakso, jolta hän ei muista mitään, vain häilyviä unia, joiden hän uskoo heijastavan asioita tuolta tietoisuudesta kadonneelta ajalta. Ehkä suuri salaperäisyys on tarkoituksellista, luotu koukuttamaan sarjan seuraaviinkin kirjoihin, mutta tässä mennään sitä vaaraa hipoen, että dekkarin keskeisin henkilö jää liian etäiseksi ja kuvaukseltaan ohueksi.

Perusdekkarina Vera Valan esikoinen oli kuitenkin ihan paikallaan ja viihdytti sopivasti. Seurasin juonenkäänteitä kiinnostuneena - enkä osannut arvata murhan tehnyttä ennen kuin kirjan lopussa kaiken paljastuessa. Luulen, että hankkiudun viime vuonna ilmestyneen sarjan jatko-osan Kosto ikuisessa kaupungissa äärelle sopivan hetken tullen.

KIRJAN lainasin naapurikunnan kirjastosta. Yksityisetsivän työ on sen verran runsaasti esillä, että osallistunpa tällä sheferijm-blogin ammatteja keräävään haasteeseen Mikä minusta tulee isona?.

Kirjailija on koonnut arvioita kirjastaan omaan blogiinsa, josta voi klikata itsensä muiden blogistien sivuille.


Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa, 359 s.
Kustantaja: Gummerus 2012

4 kommenttia:

  1. Valan dekkarit ovat minullekin ihan tuntemattomia... Olisipa mielenkiintoista kokeilla tätä :)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla! Voipi kyllä tulla matkakuumetta kylkiäisenä.

    VastaaPoista
  3. Minä pidin ihan älyttömästi siittä kuinka italia tuli iholle kirjassa, pidin myös henkilöhahmoista ja Ariannan salaperäisyydestä. En ole kuitenkaan vielä päässyt sarjan toisen osan ääreen, mutta voin vannoa että jos joskus siihen kirjastossa törmään niin varmaan syöksyn kimppuun. (En ole kirjojen varaaja tyyppiä) Jotenkin Vala jätti kutkuttavasti asioita auki seuraavaa osaa varten. :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin ihastuin tuohon Italian iholle tulemiseen, vaikken osannut sitä noin mukavasti sanoittaa, ja ihan oikeasti aloin haaveilla elämäni ensimmäisestä Italian matkasta. Ariannan salaperäisyys tietysti viehättikin, mutta osa minua toivoi, että hänestä olisi saanut hieman syvällisemmän kuvan ja vaikka sitä suomalaisen äidin kautta tulevaa syntyperää olisi raotettu edes vähän.

    Mutta tässähän on jo hyviä syitä tarttua seuraavaan osaan! Luin jostakin, että kolmas kirja on tulossa kesällä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!