torstai 8. toukokuuta 2014

Jännitystä Pohjolassa - Pieni kultainen sormus Norjasta

Kultasormus putoaa jokeen sillalla kulkevalta tytöltä ja katoaa. Paljon myöhemmin hän rakastuu kanadalaiseen mieheen, menee naimisiin tämän kanssa ja elää onnellisena. Sitten mies kuolee, hän on kantanut koko avioliiton ajan kaulassaan amulettia, pientä puurasiaa. Vasta miehen kuoltua nainen avaa sen ja löytää sisällä olevan salaisuuden, sormuksen, jonka mies oli nuorena löytänyt kalastamansa lohen vatsasta. Koko heidän yhteisen elämänsä ajan rasia oli aivan naisen käden ulottuvilla, tämän koskaan tietämättä sormuksesta.


Kjell Ola Dahl kertoo tarinan tytöstä ja sormuksesta dekkarissaan Pieni kultainen sormus. Ensin kertomus tuntuu irralliselta juonen kannalta, mutta kirjan loputtua sillä onkin selvä yhteys rikosromaaniin: salaisuuksia piilossa, lähellä ja kuitenkin näkymättömissä.

Katrine on ollut vieroituksessa ja päässyt kuiville huumeista. Hän viettää illan juhlimassa narkomaaneille tarkoitetun hoitoyhteisönsä henkilökunnan kanssa. Seuraavana päivänä hänet löydetään maantien ojasta kuristettuna. Kuka on voinut haluta hänen kuolemaansa ja miksi? Katrine on ollut vuosia yhteisössä, ja syyllistä etsitään hoitopaikan liepeiltä. Kun Katrinan ystäväkin kuolee, tapaus monimutkaistuu, puhumattakaan siitä surmatyöstä, joka oli tapahtunut parikymmentä vuotta aikaisemmin ja liittyi kiinteästi Katrinen historiaan.

Rikoksia tutkii apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda, lyhyenläntä ja laiha mies, joka on yrmeä, kirjan (tai pikemminkin suomentajan) sanaa käyttääkseni, niin työtovereilleen kuin asiakkaillekin, mutta terävä ja havaintokykyinen rikosten taustojen selvittelyssä. Sellaisena hän on varsin tuttu tyyppi pohjoismaisista poliisiromaaneista. Apulaisensa kanssa Gunnarstrandalla on hyvät välit ja toimiva yhteistyö.

Kirjailija Kjell Ola Dahlilla on takanaan opintoja sekä oikeustieteissä että psykologiassa, ja jälkimmäinen näkyy kirjassa vaikkapa yhden henkilön pohdiskeluissa siitä, kuka on ja mistä on tullut, mikä on oma identiteetti. Sama ihmismielen pinnan alle hakeutuva ote tulee esiin ajoittain dialogeissa:
"... Mutta pahinta tässä on se, etten pysty enää muistamaan sitä puolta itsestäni, jota joskus muinoin pidin kaikkein arvokkaimpana." NN puri hampaita yhteen ja sähisi sylki suupielistä roiskuen: "Ainoa mikä ei koskaan kalpene, ainoa totuus, joka on ja pysyy, on se että minä vihasin Heleneä!"
"Vihaatteko häntä vieläkin yhtä paljon kuin silloin?"
"Taas tuo alkoi", NN sanoi ja puhalsi ilmaa ulos silmät ummessa. "Joskus vihaan. Yleensä en."
"Et pysty siihen", Gunnarstranda sanoi yhtäkkiä.
"Mihin en muka pysty?"
"Et pysty purkamaan vihaasi ja katkeruuttasi kuolleeseen Heleneen."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Luulen että olet oikeasti vihainen ja katkera jollekulle toiselle." (s. 357)
Pieni kultainen sormus on ensimmäinen Dahlin kirjoittama romaani, jossa päähenkilönä on Gunnarstranda. Verkkaisemmin luetun alun jälkeen juoni koukutti ja tuli tarve saada tietää, mistä surmissa oikein oli kyse ja kuka oli syyllinen. Motiivi selvisi vasta, kun kirjailija sen lopussa paljasti, ja sen myötä tekijäkin.

Jossain vaiheessa luin norjalaisen Karin Fossumin psykologisia dekkareita ja pidin niistä kovasti. Kjell Ola Dahl ei ole mielestäni maannaisensa veroinen, mutta ihan mukiinmenevä tämäkin oli; sujuvasti kirjoitettu (ja suomennettu) ja sisälsi ihmismieleen syvemmälle menevää juonikuviota, joka puree minuun. Voinpa palata Gunnarstrandan seuraan vielä muissa kirjoissa.

KIRJAN lainasin kirjastosta. MarikaOksa Oksan hyllyltä -blogista aloitti sopivasti kesän kestävän Rikoksen jäljillä -lukuhaasteen, ja tästä kirjaan heti ensimmäisen suorituksen sinne. Samalla tämä kirja jatkaa ikiomaa huhtikuista pohjoismaisten dekkareitten sarjaani, joka siis on venynyt toukokuun puolelle. Vielä on tanskalainen rikosromaani jäljellä.

Jännitystä Pohjolassa huhti-toukokuussa 2014 Kirjan pauloissa:
      Arnaldur Indriðason: Räme - Islanti
      Maria Lang: Pimeä elokuun yö - Ruotsi
      Antti Tuomainen: Parantaja - Suomi
      Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus - Norja


Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus, 384 s.
Kustantaja: Like 2010, 2. painos (1. painos 2005)
Alkuperäinen: En liten gyllen ring, 2000; suomentaja Outi Menna

4 kommenttia:

  1. Minunkin pitäisi ottaa jossain vaiheessa oma Jännitystä Pohjolassa -kierros. Olen kovin vähän lukenut pohjoismaisia dekkareita, tämä Dahlinkin on minulle aivan lukematon nimi. Luulen, että olen norjalaisista dekkareista lukenut vain Nesbota, enkä hänen kirjoistaan oikein pitänyt. Liian pitkiä, liian synkkiä oli tuomioni kahden kirjan jälkeen. :) Sinulla on tässä ihan hyviä vinkkejä tälle kesälle. :)

    VastaaPoista
  2. Itsekin löysin mukavia uusia tuttavuuksia oman pohjoismaisen kierrokseni myötä. Norjalaisista Karin Fossum on ehdoton suosikkini, ja hänen sankarinsa poliisi Konrad Sejer tosi symppis ja viisas mies. Nesbota en ole lukenut, kun pelkään, että ne ovat liian väkivaltaisia minulle, vaikken tiedä, onko pelkoon aihetta vai ei.

    VastaaPoista
  3. Tämä vaikuttaa mukavalta! Ihan sellaiselta kirjalta, jota voisi lukea vaikkapa jonain kauniina kesäpäivänä puistossa istuskellessaan. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä tätä kesäpäivänä puiston penkillä lukee. :-) Tämä ei ollut niin kepeä kuin Langin kesädekkarit, vaan sisälsi 2000-lukuista pohjoismaista todellisuutta, mutta ehkä siitä on oikein hyvä lukea auringonpaisteessa ihanan puiston keskellä eikä synkempinä vuodenaikoina.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!