sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kuukauden Tiina - Tiinaa harmittaa

Nyt Tiinaa kyllä harmittaa. Hiihtoloma on tulossa, ja äiti on saanut päähänsä, että Tiina on kalpea ja tarvitsee raitista ilmaa maalla pysyäkseen terveenä. Niinpä Tiinan edessä on lomaviikko Emma-tädin, äidin naimattoman serkun, luona. Emma-tädin! Tiina ei usko kestävänsä viikkoa siellä, sillä Emma-täti on vielä paljon siivous- ja järjestysintoisempi kuin äiti.

Mutta maalle Tiinan on mentävä. Siltä ei pelasta edes Juhan äidiltä kalpeuden peitoksi lainattu ruskea väripuuteri. Emma-täti hoivaa Tiinaa, ja saa lisääkin hoivattavaa, kun Tiina pääsee vauhtiin. Ensin tädin vaaleanpunaiseen taloon kirkonkylän keskustassa muuttaa pieni kissanpoikanen, jonka Tiina saa lahjaksi uudelta kuusivuotiaalta ystävältään Heikiltä. Sitten muuttaa poika itse, kun hänen äitinsä joutuu äkillisesti sairaalaan eikä isätön poika voi jäädä kylmään mökkiin itsekseen. Ja viimeksi muuttaa pojan Rakki-koirakin, jonka Tiina oli aikaisemmin pelastanut tulvivasta ojasta.

Siinä hoivattavien joukossa on tädillä tekemistä, mutta onneksi paikalle sattuu vanha nuoruudenystävä. Äkkiä lämmenneiden tunteiden imussa täti hyväksyy taloonsa väkeä, joka aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan. Kirja koskettelee vielä nytkin ajankohtaista erilaisuuden hyväksymistä ja rotuennakkoluuloja. 

Hulvattomin kohtaus tässä Anni Polvan 13. Tiina-kirjassa ajoittuu kuitenkin sunnuntaipäivään ennen hiihtoloman alkua ja alkaa Tiinan harmittomalla aikeella paistaa lettuja Juhalle. Jauhopussia kurotteleva Tiina astuu Möllin hännälle sillä seurauksella, että pussi lentää lattialle, ja niin tyttö kuin kissakin ovat valkoisen jauhon peitossa. Kissa pitää pestä ennen äidin kotiin paluuta, mutta kylpyhetkellä on onnettomat seuraukset, kun turkkiin tarttunut vehnäjauho liisteröityy veden kanssa. Saksitta siitä ei selvitä.

Tiinaa harmittaa -kirjassa on runsaasti autettavia eläimiä, ja löytää Tiina tietysti apua tarvitsevia ihmisiäkin. Perustiinamaista menoa siis.

Seuraavaan Tiina-kirjaan palaan ennen ensi kesää. Nyt seuraa jälleen tavanmukainen talven kestävä tauko sarjasta.

KIRJAN lainasin kirjaston varastosta.

HAASTE: Puolet kirjasta Tiina viettää hiihtolomaa maalla kirkonkylässä, joten osallistun tällä Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen. 

Sarjan edellinen Tiina-kirja on Tiinastako näyttelijä.


Anni Polva: Tiinaa harmittaa, 167 s.
     Kustantaja: Karisto 1987, 8. painos (1. painos 1968)
     Kansikuva: Maija Karma

4 kommenttia:

  1. Minun tiinassa on 60-70-luvun kannet, mutta nimi yhdistyi heti oikeisiin kansiin ja tarinaan. Olet löytänyt hienon yhtymäkohdan nykypäivään, vaikka Heikki ei pakolainen ollutkaan. Kautta aikain Suomessa on ollut vähemmistö, johon on katsottu nureksuen. Tiinoissa on kyllä luettavissa muutakin kuin kohelluksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiinoissa tosiaan tulee esiin monia arvoja ja elämän kysymyksiä. Ja kaikessa koheltavaisuudessaan Tiinasta on tullut melkoinen vaikuttaja lukijoidensa keskuudessa.

      Poista
  2. Iki-ihana Tiina kestää yllättävän hyvin aikaa.
    Blogissani olisi sinulle tunnustus / haaste, ole hyvä!

    VastaaPoista
  3. Hyvin sanottu, Tiinat tosiaan kestävät aikaa. Mietin kyllä jonkin kirjan kohdalla, tietävätkö nykyiset lapset, mitä oppikouluun pyrkiminen oikein oli!
    Kiitos haasteesta, kävin sen nappaamassa ja vastailen lähiaikoina.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!