keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Leonie Swann: Murha laitumella (äänikirja)


Kuuntelin lammasdekkarin. Alusta loppuun, 13 tuntia, luulin kuuntelevani irlantilaisen kirjoittajan murhamysteeriä. Miten muuten voisi olla, kun pääosassa on lammaslauma irlantilaisella paikkakunnalla, jonka nimi on Glennkill? Vasta valmistautuessani kirjoittamaan kirjasta tänne blogiin tein hämmästyneen havainnon: kirjailija Leonie Swann on saksalainen ja kirjoittanut teoksensa saksaksi.

No, mikäpäs siinä, kyllä minulle saksalainenkin kelpaa. Murha laitumella -kirjassa glennkilliläinen lammaslauma löytää paimenensa George Glennin makaamasta kuolleena heidän laitumellaan ison lapion lävistämänä. (Mikä mainio sanaleikki paimenen nimen ja kirjan alkuperäisen nimen välillä muuten. Saksaksi kirja kulkee nimellä Glennkill : Ein Schafkrimi.) Siitä alkaa tietysti rikostutkinta, mutta kun ihmiset eivät saa asiasta selkoa, lampaitten on ryhdyttävä selvittämään, kuka on syyllinen heidän Georgensa surmaan, sillä sen on George totisesti ansainnut. Hän oli hyvä paimen, lukikin ääneen lampaille, pääasiassa romanttisia Pamela-romaaneja.

Ja niin siinä käy, että seuraamalla laitumella liikkuvia ihmisiä ja kuuntelemalla heidän puheitaan lampaat arvelevat keksineensä syyllisen. Lisäksi he keksivät, miten paljastaa hänet ihmisille. Tilanne ei mene ihan niin kuin lampaat ovat ajatelleet, mutta, yhtä kaikki, se selviää, miten ja kenen toimesta lammaspaimen George kuoli.

Kirja on omaperäinen - enpä ole ennen lukenut kirjaa, jossa lampaat ovat pääosassa ja ratkovat rikosta ja jossa näkökulma on heidän. Kun Georgen jo aikuinen tytär saapuu Glennkilliin punaisessa mekossaan, lampaat puhuvat hänestä Georgen punaisena karitsana. Suorastaan herkullinen on lammasten pohdinta siitä, onko ihmisillä sielua. Sitä nimittäin sopii epäillä, koska sielu on hajuaistissa, ja ihmisillä se on tunnetusti varsin kehnosti kehittynyt.

Tuohon omaperäisyyteen sisältyy mielestäni myös kirjan heikkous, sillä paikoin kävi pitkästyttäväksi kuunnella lammasten aivoituksia ja järkeilyjä asioista. Lampaat ovat aikamoisia jaarittelijoita, ja huonosti haistavana ihmisenä minua ei erityisemmin kiinnostanut kuunnella pitkiä erittelyjä esimerkiksi hiiriheinän - mitä se sitten onkaan - ylivertaisuudesta laitumen muihin antimiin verrattuna tai kummasteluja ihmisten oudoista edesottamuksista.

Tämä on arvoitusdekkari eläinten ystävälle, joka haluaa katsoa maailmaa aivan uudesta näkövinkkelistä, pitää pehmeistä arvoista, luonnosta ja hyvän mielen huumorista.

ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA tätä on luettu mm. blogeissa Amman lukuhetki, Jäljen ääni, joka löysi lammasten nimille kirjallisia esikuvia klassikoista, Kirjoihin kadonnut, Kirjanurkkaus ja Nenä kirjassa, jossa tätä verrataan Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjaan.

HAASTE: Maalaismaisemia-lukuhaaste.


      Leonie Swann: Murha laitumella. Äänikirja.
      Kustantaja: WSOY 2011. Paperikirja 2007.
      Alkuperäinen: Glennkill : Ein Schafskrimi, 2005, suomentaja Helen Moster.
      Lukija: Sinikka Sokka. 12 CD-levyä, noin 13 tuntia.
      Pakkaus: Kai Toivonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!