torstai 31. maaliskuuta 2016

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Marjut Helmisen esikoisromaani Appelsiinilehto avaa monta ikkunaa. Yksi niistä on auttamiseen ja auttajiin, toinen pakolaisuuteen ja kolmas Lähi-idän konfliktin keskellä eläviin palestiinalaisiin.



Ikkuna auttamiseen avaa Sini, suomalainen sairaanhoitaja, joka on vuosikymmenten ajan tehnyt sairaanhoitajan töitä, ansainnut rahaa, säästänyt ja sitten ottanut lomaa tai vapaata voidakseen lähteä johonkin maailman kriisipesäkkeistä, auttamaan, hoitamaan haavoittuneita ja sairaita. Vuonna 1982 hän oli Libanonissa sisällissodan aikana, tapasi siellä palestiinalaisen lääkärin Alin, rakastui ja meni naimisiin. Punaisen puolikuun sairaalaa pommitettiin, eikä Alista jäänyt mitään jäljelle. 

Vuosi 2008 on lopuillaan, ja Sini on pakannut jälleen kerran laukkunsa, nyt lentääkseen Israeliin. Hän on menossa Länsirannalle Ramallahiin opettaakseen hoitotiedettä yliopistossa. Ennen kuin opetus käynnistyy, alkaa Gazan sota, ja Sini liittyy Punaisen puolikuun ryhmään, joka lähtee sinne auttamaan haavoittuneita.

Gazassa tilanne on paha, autettavia paljon, hoitohenkilökunta kovilla. Sini uupuu ja lähetetään takaisin Ramallahiin. Aina kun mahdollista hän kirjoittaa Suomeen sähköpostia ystävälleen Fuadille. 

Fuad avaa ikkunan pakolaisuuteen. Hän on Suomen palestiinalainen, kristitty, joka pakeni Beirutista Helsinkiin vaimonsa kanssa vuonna 1982, koska heidän henkeään uhattiin. Se oli Fuadille jo toinen pako. Hänen vanhempansa olivat joutuneet lähtemään Länsirannalta Libanonin pakolaisleirille pojan ollessa sylivauva. Fuadin ja Leilan lapset ovat syntyneet Suomessa, mutta yhä vielä, 26 vuotta myöhemmin, Leila-vaimo kieltäytyy opettelemasta suomea, koska Suomessa ollaan vain väliaikaisesti. Kumpikin opiskeli Libanonissa yliopistossa, Helsingissä Fuad ajaa taksia ja puhuu asiakkailleen suomea. Öisin hän on jälleen Beirutissa.
"Toistuva painajainen tunki öisin uniin, pesi kitkerällä hapolla hänen kasvonsa, tonki kovakouraisesti korvia, repi korvalehtiä ja hiuksia, työnsi murikoita puristamaan keuhkoja, hakkasi sydämen hillittömään jyskeeseen ja kiskoi hien ihon pintaan. Ei auttanut, että heitti peiton syrjään. Ei auttanut, että riisui yöpuvun. Ei auttanut, että nousi kävelemään olohuoneeseen. Hän oli alkanut nimittää sitä Mustaksi. Sen tullessa oli vain mustaa, pohjatonta mustaa."
Marjut Helminen kuvaa taidolla ja eläytyen pakolaisten, maahanmuuttajien, tuntoja. Fuadin nuorin lapsi kysyy, miksi vanhemmat olivat lähteneet Libanonista. Sitä kysymystä Fuad on pelännyt, sillä lähtöön liittyy hänellä nöyryyttävä muisto, joka on synkistänyt hänen elämäänsä ja avioliittoaan kaikki nämä vuodet. 

Kolmas kirjan ikkunoista avautuu tavallisten palestiinalaisten elämään Ramallahissa Länsirannalla sekä sotaan Gazan kaistaleella vuodenvaihteessa 2008-2009. Ihmiset ovat vieraanvaraisia ja sukurakkaita, mutta elämä on vaikeaa saarretulla alueella. Sodan aikana siviilit joutuvat kärsimään, ei ole ruokaa eikä lääkkeitä, ja auttamaan tullut Punaisen puolikuun tiimikin on ahtaalla, haavoittuneita ja muuten sairaita riittää.

Sota on julma heikoimmille, ja Marjut Helminen antaa romaanissaan äänen palestiinalaisille kertoa siviilien kärsimyksistä ja vaikeuksista. Heitä kohtaan ei voi kuin tuntea myötätuntoa. Silti en voi olla miettimättä sodan toisen osapuolen näkökulmaa, saarron ja sodan laukaisseita tekijöitä. Kirjailija toteaa henkilöidensä sanoin, ettei helppoa ratkaisua palestiinalaisten asiaan ole, ei löydetty sellaista pysyvää rauhaa, jonka ehdot kaikki osapuolet hyväksyisivät.

Fuadin isän suvulla on edelleen appelsiinilehto Länsirannalla. Vasta sen näkemisestä alkaa Fuadin paraneminen. Sinin ei käy matkallaan yhtä hyvin.

Marjut Helminen on sijoittanut esikoisromaaninsa paikkoihin, joihin ei tehdä turistimatkoja, mutta toimttajan työssään hän on varmasti matkustanut siellä, missä uutisoidaan sodista ja katastrofeista. Hän on punonut  levottomuuksista, niistä paenneista ja niihin apuun lähtevistä kiinnostavan kirjan, joka on kirjoitettu eläytyen ja ilmeikkäästi. Appelsiinilehdon sisäkannen teksti esittelee kirjailijan toimittajaksi, joka on "erikoistunut ihmisoikeuksiin, kehitysyhteistyöhön ja sosiaalipolitiikkaan". Se näkyy kirjan sisällössä.

     Marjut Helminen: Appelsiinilehto, 283 s
     Kustantaja: Minerva 2016
     Kansi ja taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA sen ovat lukeneet ainakin Arja/Kulttuuri kukistaa, Evaria/Evarian kirjahyllyKaisa Reetta, Leena Lumi, Talentia-lehti

HAASTE: Appelsiinista saan uuden kasvin Ainon Kirjaherbario lukuhaasteeseen.

6 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, että joku jaksaa muistaa palestiinalaisiakin. Tässä joku päivä ajattelin, että lieneeköhän Syyrian naapurivaltio Israel ottanut minkä verran pakolaisia Syyriasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjut Helminen tosiaan on antanut äänen Länsirannan ja Gazan kaistaleen palestiinalaisille. Mielenkiintoinen ajatus, että Syyrian pakolaisia otettaisiin Israeliin. Olisikohan siellä halukkaita Israeliin muuttajia?

      Poista
  2. Bongasin tämän kustantajan katalogista ja kiinnostuin, en vain ole saanut hankittua kirjaa luettavaksi. Täytyy pitää edelleen mielessä.
    Blogissani olisi sinulle haaste: http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2016/04/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, käynkin heti kurkkaamassa.

      Poista
  3. Paula, hieno kirja, josta pidin aina kantta myöten, tosin vain toista puolta painottaen.

    (Minulla on jotian sinulle blogissani:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kaipasin sitä toisen puolen näkökulmaa, mutta hienosti Helminen kirjoittaa ja kuvaa palestiinalaisten.

      Kävinkin eilen blogissasi ja toimin asiassa. Kiitos arvonnasta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!