Anni Polvan 19. Tiina-kirja ilmestyi vuonna 1974 ja sai nimekseen Tiinakin ratsastaa. Heppatytöt - ja hevoskirjat - olivat saapuneet Suomeen. En muista, että yhdessäkään aikaisemmassa tiinassa olisi puhuttu ratsastamisesta, joten ehkä buumi vasta alkoi Tiinakin ratsastaa -osan kirjoittamisen aikoihin. Suositut suomalaiset nuortenkirjailijat Marvi Jalo ja Merja Jalo julkaisivat ensimmäiset hevoskirjansa hieman Anni Polvaa myöhemmin, 1976 ja 1977.
Tiinakin ratsastaa -kirjassa on sekä uutta että vanhaa, jo aikaisemmissa sarjan teoksissa tavattua:
UUTTA on tietysti RATSASTUS. Kun Tiinan vanhemmilla ei ole varaa maksaa Tiinan ratsastustunteja toisin kuin samassa talossa asuvien Leilan ja Niinan vanhemmilla, Tiinalle tarjoutuu toisenlainen tilaisuus.
VANHAA on se, että Tiina pääsee maalle, mutta UUTTA se, ettei paikka olekaan Tiinan omien tai Juhan sukulaisten luona, vaan isän sotakaverin, joka vuosien jälkeen tulee heille kylään. UUTTA onkin, että Tiinan kotona on vieras kamarissa, sillä onko sitäkään tapahtunut aikaisemmissa sarjan kirjoissa? Kamarihan on koko nelihenkisen perheen makuuhuone ja ilmeisesti samalla vieraiden kahvitteluhuone, kun taas perhe syö ateriansa keittiön pöydän ääressä. Muuta huonetta heillä ei olekaan.
VANHAA on se, että nytkin Tiinalla on kaverina maalla poika, isän sotakaverin Sami, ja taas on Juhalla aihetta mustasukkaisuuteen. UUTTA on se, että Sami on vain kuusivuotias kekseliäs ja touhukas pikkumies, joten Juhallakaan ei ole aihetta tunteisiinsa. Tällä kertaa Sami on se, jolle sattuu ja tapahtuu, ja Tiinalle hänen vanavedessään, sillä Tiinasta ja pikkupojasta tulee kuin paita ja peppu tytön pariviikkoisen ratsastusreissun ajaksi.
Ja kunnon heppakirjaan kuuluu sekin, että tuskastuttuaan laiskan pulskean Virkun hitaaseen lönkyttelyyn Tiina onnistuu pääsemään kipakan ja itsepäisen Huvin suosioon, vaikkei Huvi ole suostunut päästämään ketään muuta kuin talon isännän selkäänsä. Huvin kanssa Tiina oppii ratsastamaan, "ravaamaan ja laukkaamaan, seisomaan ja kääntymään, mutta esteitä hän ei aikonut ylittää."
Edellinen Tiina-kirja: Tiina joutuu sairaalaan
KIRJAN löysin lainattavaksi kirjaston varastosta.
Anni Polva: Tiinakin ratsastaa, 171 s.
Kustantaja: Karisto 1982, 6. painos (1. painos 1974)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
Tiinakin ratsastaa -kirjassa on sekä uutta että vanhaa, jo aikaisemmissa sarjan teoksissa tavattua:
UUTTA on tietysti RATSASTUS. Kun Tiinan vanhemmilla ei ole varaa maksaa Tiinan ratsastustunteja toisin kuin samassa talossa asuvien Leilan ja Niinan vanhemmilla, Tiinalle tarjoutuu toisenlainen tilaisuus.
VANHAA on se, että Tiina pääsee maalle, mutta UUTTA se, ettei paikka olekaan Tiinan omien tai Juhan sukulaisten luona, vaan isän sotakaverin, joka vuosien jälkeen tulee heille kylään. UUTTA onkin, että Tiinan kotona on vieras kamarissa, sillä onko sitäkään tapahtunut aikaisemmissa sarjan kirjoissa? Kamarihan on koko nelihenkisen perheen makuuhuone ja ilmeisesti samalla vieraiden kahvitteluhuone, kun taas perhe syö ateriansa keittiön pöydän ääressä. Muuta huonetta heillä ei olekaan.
VANHAA on se, että nytkin Tiinalla on kaverina maalla poika, isän sotakaverin Sami, ja taas on Juhalla aihetta mustasukkaisuuteen. UUTTA on se, että Sami on vain kuusivuotias kekseliäs ja touhukas pikkumies, joten Juhallakaan ei ole aihetta tunteisiinsa. Tällä kertaa Sami on se, jolle sattuu ja tapahtuu, ja Tiinalle hänen vanavedessään, sillä Tiinasta ja pikkupojasta tulee kuin paita ja peppu tytön pariviikkoisen ratsastusreissun ajaksi.
Ja kunnon heppakirjaan kuuluu sekin, että tuskastuttuaan laiskan pulskean Virkun hitaaseen lönkyttelyyn Tiina onnistuu pääsemään kipakan ja itsepäisen Huvin suosioon, vaikkei Huvi ole suostunut päästämään ketään muuta kuin talon isännän selkäänsä. Huvin kanssa Tiina oppii ratsastamaan, "ravaamaan ja laukkaamaan, seisomaan ja kääntymään, mutta esteitä hän ei aikonut ylittää."
Edellinen Tiina-kirja: Tiina joutuu sairaalaan
KIRJAN löysin lainattavaksi kirjaston varastosta.
Anni Polva: Tiinakin ratsastaa, 171 s.
Kustantaja: Karisto 1982, 6. painos (1. painos 1974)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
Tämä Tiina pitäisikin lukea uudestaan! Tiina-kirjojen lukemisessa on ollut taukoa, mutta jospa tarttuisin seuraavaksi tähän, kuulostaa hauskalta.
VastaaPoistaJoka Tiina-kirjassa on oma jujunsa niiden tuttujen elementtien lisäksi. Tässä se oli ratsastus.
PoistaKiitos kommentista.