sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Hanna Hauru: Jääkansi


Hanna Haurun pienoisromaanin Jääkansi voi lukea nopeasti. Siinä on 117 sivua, luvut ovat lyhyitä ja taitto ilmava. Nopea välipala siis?

Pienestä koostaan huolimatta Jääkansi ei olekaan kevyt luettava. Hauru kirjoittaa nautittavaa, sujuvaa ja tiivistä proosaa, jonka lauseet ovat tarkkaan harkittuja ja - sanovat pakahduttavan paljon vähillä sanoilla. Romaanin taiten rakennettu tunnelma ja tapahtumat tekevät romaanista pureskeltavan, ei millään mene yhdellä istumalla, vaan pitää välillä sulatella, jotta voi jatkaa.

Kirjan kertoja on kymmenvuotias, kun hän odottaa isää tulevaksi sodasta. Asemalaiturilla äiti vasta kertoo, että junalla tuleekin uusi isä ja että entinen tulee myöhemmin lautalaatikossa. Matkalla asemalta mökkiin tyttö antaa uudelle isälle nimen Paha. Ja muistaa, miten oikea isä aina tanssi kotimatkan asemalta heidän luokseen.

Paha on sodassa murtunut ja näkee ryypyksissään vihollisia missä vain. Tyttö kasvaa pelon alla, kunnes kasvettuaan pääsee työhön mielisairaalaan. Jossain vaiheessa Pahakin tuodaan sinne hoitoon. Jääkansi on kirja pahuudesta, kylmyydestä, kaltoinkohtelusta, ankea ja toivoton. Ja niin hienosti kirjoitettu.

Hanna Hauru luo vahvan draaman kaaren ja kertoo täyden, koskettavan ja surullisen tarinan, joka jättää tilaa omille mietinnöille. Ihan samaa olen kirjoittanut aikaisemmin lukemastani Haurun pienoisromaanista Paperinarujumala. Haurua on luettava lisää.

            Hanna HauruJääkansi, 117 s.
            Kustantaja: Like 2017


KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA Jääkannen ovat lukeneet bleue, Jonna, Laura, Mai, MaijaMaiskuMarika, Pihi nainen, Sirri, Ulla

HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (2. Kirjablogissa kehuttu kirja), 100 suomalaista kirjaa (no 21) 

6 kommenttia:

  1. Juuri Hauruun ihastuneena aion lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. Vieläkin ihmettelen, miten vähistä aineksista Hauru kutoo niin rujon tarinan.

      Poista
  2. Jääkansi jatkaa Tyhjien sielujen saaren vahvaa linjaa. Olen myyty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nyt tuo Tyhjien sielujen saari lukulistalla, kun niin moni bloggaaja on kehunut sitä.

      Poista
  3. Minusta tämä oli niin rankka, ankea ja ahdistava, etten osannut tarinasta pitää. Kieli on hienoa ja vivahteikasta, mutta näin valotonta tarinaa en muista hetkeen lukeneeni. Missä edes pieni toivonkipiniä, ihan pikkuruinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä valoton ja toivoton tarina. Upeaa oli kuitenkin se, miten hienosti ja vähin sanoin Hauru kertoi sen, kokonaisen tarinan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!