Pablo Nerudan viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu runokokoelma on saanut nimensä tsunamin mukaan - Maremoto on espanjaa ja tarkoittaa tsunamia. Kirja on merellinen, välillä myrskyisä ja välillä auringonkilossa aaltoileva. Pienikokoisen teoksen sivuja kansoittavat runoissa ja kuvissa erilaiset meren elävät.
Merilevä, merisiili, merietana, hylje, taskurapu, mustekala. Siinä muutaman runon nimi ja merellinen olio, joista Pablo Neruda on säkeitään kirjoittanut.
Kokoelman inspiroi ruotsalaisen taiteilijan Karin Hjertonssonin puukaiverrus. Taiteilija oli Ruotsin lähetystössä työskentelevän miehensä kanssa vierailulla Nerudan huvilassa Isla Negrassa Chilen rannikolla. Pablo Neruda näki hänen kaivertavan puupalaa ja ehdotti: "Etkö voisi tehdä puukaiverruksia erilaisista eläimistä ja tavaroista, jotka huuhtoutuvat rannalle. Minä kirjoitan sitten niistä runoja." Näin tapahtui.
Sannan tyhjät kotilot areenalla
jonka vesi hylkäsi kun lähti tiehensä,
mennessään meren matkoihin,
kulkiessaan toiseen syliin.
(Runosta "Kotilot")
Lähes jokaista runoa kuten kanttakin kuvittaa Karin Hjertonssonin tekemä puukaiverrus. Säkeet ovat vähäeleisiä, joskus hurjia, niistä välittyy viehtymys merenalaiseen maailmaan ja niissä voi aistia suolaisen meren, hiekan ja tuulen.
Etana odottaa tuulessa
meren valon kosketuksessa:
hän haluaa mustan äänen
joka täyttää kaikki ilmansuunnat
kuin vallanpitäjien vaikeneminen,
niin kuin koulukirjojen Jumalan pasuuna:
(Runosta "Merietana")
Runoista löytyy yhtymäkohtia ihmisten asuttamaan maailmaan. Kääntäjä Timo Malmi kertoo esipuheessaan tsunamista, joka tuhosi Valparaison kaupungin vuonna 1904, Nerudan syntymävuotena. (Oikeasti Valparaiso tuhoutui 1906.) Kirjailija on kirjoittanut elämäkerrassaan, että maanjäristyksen ja tsunamin pelko on kauhun terälehti, joka elää Chilen kaupunkien sydäntä vasten painautuneena. Runojen myrskyssä ja tsunamissa olisi houkuttelevaa nähdä myös se Chilen poliittinen aaltoilu, johon Neruda vuosien ajan osallistui muiden muassa Salvador Allenden tukijana. Sotilasvallankumouksen tuhoisa tsunami hukutti liikehdinnän alleen vuonna 1973. Neruda kuoli vain 12 päivää sen jälkeen. Mutta ehkä tällaiset tulkinnat Maremoton luontorunoista ovat liian kaukaa haettuja.
...
syytökseni, alistumiseni
tuulen käskyyn:
leuhuavin liikkein
ja jodipuvussa
selviän vedessä, suolassa
ja niiltä, jotka kalastavat.
(Runosta "Merilevä")
Maremoto julkaistiin 1970. Pablo Neruda (1904-1973) sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1971. Nuorena miehenä hän kirjoitti runoutta, poliittisesti aktiivisina vuosina suurin osan hänen julkaisuistaan oli poliittisia. Suomentaja Timo Malmi on kirjoittanut teoksen esipuheessa kokoelman synnystä ja Nerudan hautajaisjuhlasta sekä jälkisanoissa vierailustaan Isla Negraan, jossa sijaitsi runoilijan koti. Hänen kuolemansa jälkeen se poltettiin, mutta myöhemmin uudelleen rakennetussa talossa on nyt kotimuseo. Malmin kirjoitukset taustoittavat kokoelmaa mukavasti.
Pablo Neruda: Maremoto, 64 s
KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Kirjoja ja kakkuja, Sheferijm, Tuli & Savu.
HAASTEET: Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste, Kuukauden kieli (lokakuussa espanja) ja Runohaaste.
Kokoelman inspiroi ruotsalaisen taiteilijan Karin Hjertonssonin puukaiverrus. Taiteilija oli Ruotsin lähetystössä työskentelevän miehensä kanssa vierailulla Nerudan huvilassa Isla Negrassa Chilen rannikolla. Pablo Neruda näki hänen kaivertavan puupalaa ja ehdotti: "Etkö voisi tehdä puukaiverruksia erilaisista eläimistä ja tavaroista, jotka huuhtoutuvat rannalle. Minä kirjoitan sitten niistä runoja." Näin tapahtui.
Sannan tyhjät kotilot areenalla
jonka vesi hylkäsi kun lähti tiehensä,
mennessään meren matkoihin,
kulkiessaan toiseen syliin.
(Runosta "Kotilot")
Lähes jokaista runoa kuten kanttakin kuvittaa Karin Hjertonssonin tekemä puukaiverrus. Säkeet ovat vähäeleisiä, joskus hurjia, niistä välittyy viehtymys merenalaiseen maailmaan ja niissä voi aistia suolaisen meren, hiekan ja tuulen.
Etana odottaa tuulessa
meren valon kosketuksessa:
hän haluaa mustan äänen
joka täyttää kaikki ilmansuunnat
kuin vallanpitäjien vaikeneminen,
niin kuin koulukirjojen Jumalan pasuuna:
(Runosta "Merietana")
Runoista löytyy yhtymäkohtia ihmisten asuttamaan maailmaan. Kääntäjä Timo Malmi kertoo esipuheessaan tsunamista, joka tuhosi Valparaison kaupungin vuonna 1904, Nerudan syntymävuotena. (Oikeasti Valparaiso tuhoutui 1906.) Kirjailija on kirjoittanut elämäkerrassaan, että maanjäristyksen ja tsunamin pelko on kauhun terälehti, joka elää Chilen kaupunkien sydäntä vasten painautuneena. Runojen myrskyssä ja tsunamissa olisi houkuttelevaa nähdä myös se Chilen poliittinen aaltoilu, johon Neruda vuosien ajan osallistui muiden muassa Salvador Allenden tukijana. Sotilasvallankumouksen tuhoisa tsunami hukutti liikehdinnän alleen vuonna 1973. Neruda kuoli vain 12 päivää sen jälkeen. Mutta ehkä tällaiset tulkinnat Maremoton luontorunoista ovat liian kaukaa haettuja.
...
syytökseni, alistumiseni
tuulen käskyyn:
leuhuavin liikkein
ja jodipuvussa
selviän vedessä, suolassa
ja niiltä, jotka kalastavat.
(Runosta "Merilevä")
Maremoto julkaistiin 1970. Pablo Neruda (1904-1973) sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1971. Nuorena miehenä hän kirjoitti runoutta, poliittisesti aktiivisina vuosina suurin osan hänen julkaisuistaan oli poliittisia. Suomentaja Timo Malmi on kirjoittanut teoksen esipuheessa kokoelman synnystä ja Nerudan hautajaisjuhlasta sekä jälkisanoissa vierailustaan Isla Negraan, jossa sijaitsi runoilijan koti. Hänen kuolemansa jälkeen se poltettiin, mutta myöhemmin uudelleen rakennetussa talossa on nyt kotimuseo. Malmin kirjoitukset taustoittavat kokoelmaa mukavasti.
Pablo Neruda: Maremoto, 64 s
Kustantaja: Palladium Kirjat 2013
Alkuperäinen: Maremoto 1970 ; Suomentaja: Timo Malmi
Kuvat: Karin Oldfelt Hjertonsson
HAASTEET: Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste, Kuukauden kieli (lokakuussa espanja) ja Runohaaste.
Minullakin on juuri lainassa yksi Nerudan runokirja, Andien mainingit. En ole lukenut Nerudaa pitkään aikaan, joten nyt on hyvä aika palata hänen runoihinsa. Muutenkin runoja tulee luettua liian harvoin. Tämä sinun lukemasi Nerudan kirja on minulle uusi tuttavuus.
VastaaPoistaMinunkin tulee luettua runoja liian harvoin, mutta tänä vuonna olen siinä hieman petrannut. Nerudaan en ole aikaisemmin tarttunut, olen kai (ennakko)luullut häntä liian vaikeaksi. Tämä kirjastolöytö oli hyvä paikka aloittaa, vaikkei ehkä olekaan tyypillisintä nerudaa.
PoistaKiitos kommentistasi!
Tämä merentuoksuinen teos istui kuin hanska.
VastaaPoistaItse runot, puukaiverrukset ja suomennos muodostavat yhdessä kauniin ja harmonisen kokonaisuuden, josta kerrassaan mitään ei puutu - johon ei niin mitään lisättävää...
Kiitos kommentista! Tämä kirja oli kyllä viehättävä kokonaisuus, ja kuten edellisessä kommentissa sanoin, minulle helppo paikka aloittaa Nerudaan tutustuminen. Timo Malmin taustoitus oli myös kaltaiselleni nerudanoviisille antoisaa.
PoistaPablo Nerudasta pidän valtavasti, mutta tästä kirjasta en ollut kuullutkaan! Meni heti lukulistalle (ah, se pitenee ja pitenee...)
VastaaPoistaTämä oli kyllä tutustumisen arvoinen teos. Ja nopealukuinen. Valtaosa runoista oli lyhyitä tai lyhyehköjä, kumppaninaan viereisen sivun puupiirros. Toki lyhytkin runo voi olla hidas luettava, jos se saa mietiskelemään säkeitään tai muita syntyjä syviä.
Poista