lauantai 13. lokakuuta 2018

Minna Rytisalo: Rouva C.

"Kun oikeasti elänyt ihminen alkaa muuttua fiktioksi, kirjailija saa asua oudossa, ihanassa hämmennyksessä. Ensin on kiinni faktoissa, lukee elämäkertoja ja poimii niistä sen, mitä ajattelee tarvitsevansa. Alkaa liukua ihmeeseen, nimittäin: kun ensin tietää tarpeeksi,voi kohta päästää tiedosta irti, uskaltaa kuvitella, että ehkä näin olisi voinut olla. Mielikuvitus nostaa leijumaan historiankirjojen yläpuolelle ja jostain sieltä, unen ja illuusion kohteesta, alkaa tarkentua henkilö, joka ei ole enää todellinen vaan fiktiivinen." (Jälkisanat)
Voi Minna, minkä teit! Ja tällä tarkoitan kirjailija Minna Rytisaloa ja hänen romaaniaan  Rouva C., sillä en varmaan lue yhtään Minna Cathin novelllia tai näytelmää tai hänestä kirjoitettua elämäkertaa ajattelematta hänen nuoruusvuosiaan ja avioliittoaan sellaisina kuin Rytisalo ne kirjassaan kuvaa. Siitä huolimatta, että tiedän romaanin Minna Canthin olevan fiktiivinen.

Minna Canth oli aikansa edelläkävijä. Jostain hän sai rohkeuden ja palon, jolla ajoi aktiivisesti moninaisia asioita: tasa-arvoa, tyttöjen pääsyä kouluun ja opiskelemaan, köyhäinhoidon järjestämistä, raittiusasiaa. On oikeastaan aika merkillistä, että hänestä tuli kaltaisensa uudistaja ja erityisesti naisten tasa-arvon taistelija, sillä hänen vanhempansa kasvattivat kummankin tyttärensä varsin perinteiseen naisrooliin. Minna kuitenkin janosi tietoa ja sai viimein vanhemmiltaan luvan mennä opiskelemaan kansakoulunopettajaksi Jyväskylän vasta perustettuun seminaariin. Oikeudenmukaisuuden tajun on täytynyt olla nuoressa naisessa sisäsyntyistä.

Minna solmi avioliiton seminaarin luonnontieteen lehtorin Ferdinand Canthin kanssa, ja Rytisalon romaanissa pariskunnan suhde vaikuttaa sellaiselta, että se monella tapaa tuki Miinan niin yhteiskunnallisia hankkeita kuin hänen kirjoittamistaankin, aluksi ensimmäisenä suomenkielisenä lehtinaisena ja myöhemmin proosa- ja näytelmäkirjailijana. Rouva C.:n aviomies sattui erään kerran paikalle, kun vaimo kertoi tarinoita lapsille, ja mies rohkaisi Minnaa kirjoittamaan tarinoitaan muistiin, koska niitä lukisi ihan mielellään. Turun Kirjamessujen keskustelussa Minna Rytisalo kertoi lukeneensa Canthin 500 julkaistua kirjettä ja hänestä kirjoitetut elämäkerrat, ja niissä Canthien avioliitto näyttäytyi samankaltaisena kuin romaanissa.

Minna Rytisalo on toistamiseen kirjoittanut upean romaanin. Lempi, esikoinen, oli mielestäni "ihana romaani", "lumoava, yksi parhaista lukemistani pitkään aikaan", kuten siitä blogiin kirjoitin. Lempi kiersi mysteeriä auki kerros kerrokselta, näkökulma näkökulmalta, Rouva C. on suora kuin nimihenkilönsä, selkeä ja touhukas. Siinäkin hyödynnetään eri kertojia ja näkökulmia, kaikkein useimmin kuitenkin Minnan. Kerronta etenee kronologisesti. Minna Rytisalo on sijoittanut teoksensa Canthin elämänvaiheeseen, jossa hänestä kirjotetuissa elämäkerroissa on "fiktion mentävä aukko", kuten kirjailija totesi keskustelussa Turussa. Se on muuten tallennettuna Ylen Areenassa (ainakin vielä täällä).

Rouva C. on hieno rakkausromaani, avioliittoromaani ja historiallinen romaani, biofiktiota Maarit Leskelä-Kärjen ilmaisua käyttääkseni. Minna Rytisalo kirjoittaa taipuisaa proosaa, kaunista ja ilmeikästä. Nautinnollista. Suosittelen.

      Minna Rytisalo: Rouva C., 367 s
       Kustantaja: Gummerus 2018
       Kannen suunnittelu: Jenni Noponen


KIRJA on kirjastolaina.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavasta kirjan esittelystä, Paula!
    Tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä on hyvä kirja sekä itselle että muutamalle nuoremmalle naiselle joululahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Nyt kun sanot sen, tämä on tosiaan erinomainen joululahjakirja johdattelemaan ensi vuoteen, kun Minna Canth on epäilemättä esillä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!