Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten

Juuri lukemallani kiinalaisella runo- ja mietelmäkirjalla on mielestäni ihana nimi, Kaivoin lammen kuuta varten. Kun elämässään on päässyt siihen, että maineen tai omaisuuden kartuttaminen ei merkitse mitään ja päivät täyttyvät arkisesta aherruksesta, yksinäisyydessä mietiskelystä ja itsestään tyhjentymisestä, silloin voi kaivaa lammen ihan vain kuuta varten. Kirjan alaotsikkona on Ajatuksia vuorilta.

Teoksen kirjoittaja Shiwu ("Kivimaja") eli vuosina 1272-1352. Parinkymmenen ikäisenä hän meni vuoristotemppeliin ja alkoi opiskella mestarin alaisuudessa. Kolmen vuoden jälkeen hän sai dharmanimen Qinggong ("Puhdas jalokivi"), ja joskus hänestä käytetäänkin koko nimeä Shiwu Qinggong. (Dharma merkitsee buddhalaisuudessa Buddhan ja muiden valaistuneiden oppia, opetusta.) Tämän jälkeen Shiwu opiskeli muitten chanbuddhalaisten mestarien opetettavana ja vietti aikaa luostarissa, mutta vetäytyi myöhemmin erakoksi vuorille, jossa hän eli vuosikymmeniä yksinkertaisesti ja köyhyydessä.

Kaivoin lammen kuuta varten -teoksen runot tai mietelmät on jaettu kahteen osaan. "Vuorilla majailua" kertoo arkisesta, raskaastakin työstä ja sen vastapainona oleilusta ja laiskuudesta, pilvien ja vuorten katselusta sekä vieraiden vastaanottamisesta. Tämän osan runoista löytyy myös omaelämäkerrallinen jakso sekä pohdiskelua erakkouden oloista ja eduista - tai syrjäilyn, kuten käännös sen sanoittaa.

     "Kuokka tarjoaa ravinnon,

     vettä ja puita riittää vuodesta toiseen.

     Vuoret rauhoittavat silmiäni,

     huolet eivät kalva mieltäni.

     Harhaileva usva kastelee kaislat läpimäräksi,

     sammalpolku nousee mutaisia askelmia.

     Kaiken hyväksyminen säästää voimiani,

     ei tarvetta järjestellä yhtikäs mitään."

Toinen osa on "Valikoima hymnejä", niistä monet on osoitettu jollekulle munkille, apotille, valvojalle, ystävälle tai muulle henkilölle, joille Shiwu tahtoo kertoa jonkin viestin, mutta toiset taas kuvaavat vuorilla elävän munkin elämää ja pyrkimystä vapautua kaiken maallisen vetovoimasta. Kirjoittajan ajatuksista välittyy rauhallinen asettuminen tähän hetkeen, oli elämän anti sitten millainen tahansa, ja huumorikin.

     "Jumalaksi tai buddhaksi ryhtyminen on helppoa,

     mutta vaikeinta on olla munkki.

     Väsyttää jatkuvasti eikä ehdi levätä riittävästi:

     jos ei polttopuita tai vettä, temppelitehtävien hoitamista."

Kirjaa täydentää suomentaja Miika Pölkin, Itä-Aasian tutkijan, artikkeli Shiwu Qinggongista, hänen runoudestaan ja buddhalaisuudesta. Kiinassa on vuosisatoja harrastettu vuoristoelämärunoutta, ja Pölkin mielestä "runoilijana Kivimaja selvästi ylittää edeltävät vuorimiehet lämpimien sutkautustensa sekä yllättävien oivallusten läpäisemillä säkeillään".

Minulle Shiwun runot avautuvat jollain tapaa. Tekstien kieli on selkeää, ja suomentaja on lisännyt loppuun listan selityksiä joihinkin termeihin ja nimiin, jotka eivät ole tuttuja suomalaiselle lukijalle. Runot, mietelmät sisältävät monta helmeä, kuten tuo kokoelmalle nimen antanut säe. Nautin niiden luontokuvista ja rauhallisesta rytmistä. 

     "Möllötän yksin hiljaisuuden ja pimeyden vallitessa,

     eikä täällä tule mitään mieleen.

     Lakaisen lehdet portailta länsituulen laannuttua,

     valmistan polun kuun kumotukselle."

Suomennos soljuu hyvin, vaikka hieman vierastankin joitain nykykielen sanoja kuten tuota syrjäililyä tai möllöttämistä (mietiskelyharjoitusta). Sanoissa ei ole sinänsä mitään vikaa, ne vain kuulostavat niin tämän vuosikymmenen sanoittamilta, että minun mieleni on hankala sijoittaa niitä 1300-luvulla kirjoittaneen erakkomunkin suuhun. Tai hänen siveltimellä piirtämikseen. Runoihin syvemmälle uppoutuminen vaatisi parempaa perehtymistä kiinalaiseen ja buddhalaiseen ajatteluun. Silti tällaisellakin lukemisella kokoelma on kiinnostava ja asettuu mielessäni oivasti aikaisemmin lukemieni muiden itäaasialaisten runojen, japanilaisen ja vietnamilaisen runokirjan, rinnalle. 

             Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten, 163 s.

             Kustantaja: Art House 2018

             Suomentaja ja toimittaja: Miika Pölkki

             Kansi: Satu Kontinen

KIRJAN lainasin kirjastosta. 
MUUALLA: Exlibris, Kirjapiisku, Kirja vieköön!, Mummo matkalla

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 28. Kirjan kannessa on kuu, 36. Kirjassa ollaan yksin, 37. Pienkustantamon julkaisu.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Eksotiikka".
Heinäkuussa Kuukauden kieli on kiina.