Olen ylipäätään runonoviisi ja ulkomaalaisen runouden kohdalla aivan eritysesti. Silti uskaltauduin lukemaan japanilaisia haikuja yhden niteen verran. Teoksen nimi on suomalaiseenkin sielunmaisemaan ja luonto-olosuhteisiin sopiva Shiki : Japanilaisia haiku-runoja neljälle vuodenajalle.
Alkusanat johdattelevat lukijaa: "Ensimmäistä kertaa julkaistaan Japanin modernin haiku-runouden 'isän', Shiki Masaokan runoja suomeksi käännettynä laajana kokonaisuutena. - Ensimmäistä kertaa tässä myös esitellään korkeatasoista japanilaista kalligrafiaa Hiroko Kimuran siveltimellään piirtämien tekstien muodossa..."
Kirjan haiku-runot on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Kirjan kannen nejä merkkiä tarkoittavat kevättä (japaniksi haru), kesää (natsu), syksyä (aki) ja talvea (fuyu). Jokaisella aukeamalla on vasemmalla sivulla haiku-runon suomenkielinen käännös ja oikealla sivulla sama haiku japaniksi sekä kalligrafioin että länsimaisin kirjaimin. Kuulostaa kovin japanilaiselta, että haikut ilmaistaan kauniilla käsialalla. Vanhojen haiku-mestareiden säkeet ovat yhtä miellyttäviä silmälle kuin kuultuina ja luettuina.
Haiku-runot ovat yllättävän intensiivisiä, ne vangitsevat yhden merkityksellisen hetken ja heijastavat sen tunnelman tai ajatuksen.
Lyhtyjen kajo,
puiden katveessa katson
ruskan syvyyteen.
ja
Kevätsateessa
katselen kirjakauppaan
varjoni alta.
Toisista en tavoita japanilaista kokemuspohjaa enkä tiedä, miten se Shikin maanmiehiä puhuttelee, mutta silti viehätyn haiku-runon ilmaisusta.
Kurpitsa kukkii;
pian saan Buddhan veroisen
avun yskääni.
Shiki sairasti tuberkuloosia, johon hän menehtyi vain vähän alle 35-vuotiaana. Vielä kuolemaansa edeltävänä yönä hän kirjoitti kolme haikua.
Kaksi syksyä:
poismenon minulle ja
elon sinulle.
Kirja esittelee niin säkeitten luojan, runoilija Shiki Masaokan (1867-1902), kuin kirjoittamisen taiteilijan, kalligrafi Hiroko Kimaran, sekä hieman haiku-runojen historiaa. Lopussa on sanasto, joka selittää kokoelman haikuissa esiintyviä japanilaisuuksia.
Minulle, runonoviisille, teos avaa oven haiku-runojen maailmaan. Se antaa jokaisessa haikussa mahdollisuuden hiljentää ja keskittyä, pysähtyä tähän hetkeen. Vähän kuin värittäisi tuokion värityskirjaa.
KIRJA on kirjastolaina. Haasteissa aloitan tällä Runohaasteen 2018 - #runo18 sekä osallistun Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa helmikuun kielenä on japani.
Alkusanat johdattelevat lukijaa: "Ensimmäistä kertaa julkaistaan Japanin modernin haiku-runouden 'isän', Shiki Masaokan runoja suomeksi käännettynä laajana kokonaisuutena. - Ensimmäistä kertaa tässä myös esitellään korkeatasoista japanilaista kalligrafiaa Hiroko Kimuran siveltimellään piirtämien tekstien muodossa..."
Haiku-runot ovat yllättävän intensiivisiä, ne vangitsevat yhden merkityksellisen hetken ja heijastavat sen tunnelman tai ajatuksen.
Lyhtyjen kajo,
puiden katveessa katson
ruskan syvyyteen.
ja
Kevätsateessa
katselen kirjakauppaan
varjoni alta.
Toisista en tavoita japanilaista kokemuspohjaa enkä tiedä, miten se Shikin maanmiehiä puhuttelee, mutta silti viehätyn haiku-runon ilmaisusta.
Kurpitsa kukkii;
pian saan Buddhan veroisen
avun yskääni.
Shiki sairasti tuberkuloosia, johon hän menehtyi vain vähän alle 35-vuotiaana. Vielä kuolemaansa edeltävänä yönä hän kirjoitti kolme haikua.
Kaksi syksyä:
poismenon minulle ja
elon sinulle.
Kirja esittelee niin säkeitten luojan, runoilija Shiki Masaokan (1867-1902), kuin kirjoittamisen taiteilijan, kalligrafi Hiroko Kimaran, sekä hieman haiku-runojen historiaa. Lopussa on sanasto, joka selittää kokoelman haikuissa esiintyviä japanilaisuuksia.
Minulle, runonoviisille, teos avaa oven haiku-runojen maailmaan. Se antaa jokaisessa haikussa mahdollisuuden hiljentää ja keskittyä, pysähtyä tähän hetkeen. Vähän kuin värittäisi tuokion värityskirjaa.
Shiki Masaoka: Shiki : Japanilaisia haiku-tunoja neljälle vuodenajalle, 175 s.
Kustantaja: Orienta 1999
Suomennos: Ryhmä Japani-Killan jäseniä Heikki Mallatin johdolla
Kalligrafia: Hiroko Kimura ; kannen suunnittelu: Juhani Lompolo
Kauniita, lyhyitä runoja. Joskus sitä toivoisi osaavansa lukea haikuja alkukielellä, luulen että ne avautuisivat silloin aivan uudella tavalla, onhan jokainen merkki myös itsessään kuva... Mutta kauniisti nämä on suomennettukin. Pidän myös tuosta ideasta, että runot on kirjassa niin suomeksi, japaniksi kuin kalligrafianakin, antaa ihan toisen ulottuvuuden.
VastaaPoistaMasaokaa en tunne, mutta Bashon haikut ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Samoin Abbas Kiarostamin haikumaiset runot. Täytyypä etsiä tämäkin kirja käsiinsä!
Minustakin haikujen julkaisu sekä suomeksi että japaniksi samalla aukeamalla on loistava - vaikken japania ymmärräkään. siitä saa käsityksen haikujen visuallisesta ilmeestä.
PoistaMasaoka kirjoitti Bashosta yhdessä kokoelman haikussaan, ajatus meni, että Basho on jättänyt jälkeensä paljon, hän Shiki Masaoka ei taas mitään.
Haikut ovat kiehtovan paljonpuhuvia lyhykäisyydessään ja japanilainen tekstaus kaunista sekin.
VastaaPoistaEikö olekin? Hienoa nähdä noitten japaninkielisten haikujen kirjoitusasu, kuin koruja.
PoistaHienoa kun olet tarttunut tällaiseen haasteeseen. Haikut ovat minulle aika vieraita, mutta nämä esimerkit jotka olit valinnut ovat niin kauniita. Miten niin vähiin sanoihin saa sisällytetyksi niin paljon kaunista?
VastaaPoistaJuuri noin minäkin ajattelin: vähiin sanoihin, 17 tavuun, on saatu mahtumaan yhden hetken koko maailma. Haikut ovat kauniita ja paljonpuhuvia.
PoistaMistähän kirjan voisi saada?
VastaaPoistaKiitos kysymästä. Itse luin sen kirjastolainana (Ratamo-kirjastot).
PoistaKirja on julkaistu jo 1999, joten on vaikea sanoa, onko sitä enää myytävänä. Antikvariaateista voisi kysellä. Orienta-kustannusyhtiölle en löydä nettisivuja ainakaan sillä nimellä.