Hyvää huomista naistenpäivää! Huomenna päättyy myös vuoden kestänyt naisklassikkojen haaste Joka päivä on naistenpäivä, jota on vetänyt Laura (Mitä luimme kerran -blogista) ja Mira. On siis aika koostaa luettua.
Tällä haastekierroksella luin sekalaisesti naisklassikkoja eli vähän kaikenlaista: brittinobelistin kissatarinoista suomalaiseen painosten kuningattareen, iki-ihanasta Anna-sarjasta kotimaiseen tasa-arvoa ajaneeseen naiseen. Kaikkiaan luettuja kirjoja kertyi kahdeksan, mukana on kaksi runokokoelmaa ja kaksi novellia/pienoisromaania. Tässä lista luetusta:
Kaikki kirjat olivat mieleistä luettavaa. Agneksessa ihastelin selkokielen kykyä välittää kirjan tunnelmia ja henkilöiden tunteita. Saima Harmajan Huhtikuussa palasin teini-ikäisen minäni runoihastukseen ja Lydia Koidulan runoissa yhden Harmajan esikuvan tuotantoon. Mielenkiintoista muuten oli se, että ennen vuotta 2018 ei suomeksi ole julkaistu yhtään kokoelmaa Koidulan runoista. Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista oli todella hieno ja kiinnostava 20-luvulle sijoittuva sukusaagan aloitus, joka sai minut ihmettelemään, miksen ole lukenut enempää Joenpeltoa.
Vuosi sitten naistenpäivänä päättyi saman haasteen ensimmäinen osa. Silloin olin ottanut tavoitteeksi lukea erityisesti naisnobelistien teoksia, ja lukemistani viidestä kirjasta nobelistit olivat kirjoittaneet neljä (Buck, Lagerlöf, Morrison, Mülller). (Linkki koosteeseeni.) Tänä vuonna lukuun päätyi yksi nobelisti lisää, Doris Lessing. Tämän jälkeen valloittamista odottavat vielä seuraavat naisnobelistit:
italialainen Grazia Deledda (Nobel 1926)
norjalainen Sigrid Undset (1928)
chileläinen Gabriela Mistral (1945)
ruotsalainen, saksaksi kirjoittanut Nelly Sachs (1966)
etelä-afrikkalainen Nadine Gordimer (1991)
itävaltalainen Elfriede Jelinek (2004)
valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš (2015)
puolalainen Olga Tokarczuk (2019, vuoden 2018 palkinto)
Ja näin naistenpäivän aattona voi vaikka päivitellä sitä, että vuosina 1901-1989 kirjallisuuden Nobel-palkinnon oli saanut 80 miestä ja vain 6 naista. Sen jälkeen tilanne on korjaantunut hitusen, kun jokaisella seuraavalla vuosikymmenellä palkintoja on myönnetty naiselle kolme kertaa, mutta edelleen vuosien 1901-2019 kokonaistilanne on, että miehet ovat saaneet kaikkiaan 101 palkintoa ja naiset 15.
Kiitos, Laura, haasteen vetämisestä ja houkuttelusta klassikkonaisten kirjojen äärelle!
Tällä haastekierroksella luin sekalaisesti naisklassikkoja eli vähän kaikenlaista: brittinobelistin kissatarinoista suomalaiseen painosten kuningattareen, iki-ihanasta Anna-sarjasta kotimaiseen tasa-arvoa ajaneeseen naiseen. Kaikkiaan luettuja kirjoja kertyi kahdeksan, mukana on kaksi runokokoelmaa ja kaksi novellia/pienoisromaania. Tässä lista luetusta:
Kaikki kirjat olivat mieleistä luettavaa. Agneksessa ihastelin selkokielen kykyä välittää kirjan tunnelmia ja henkilöiden tunteita. Saima Harmajan Huhtikuussa palasin teini-ikäisen minäni runoihastukseen ja Lydia Koidulan runoissa yhden Harmajan esikuvan tuotantoon. Mielenkiintoista muuten oli se, että ennen vuotta 2018 ei suomeksi ole julkaistu yhtään kokoelmaa Koidulan runoista. Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista oli todella hieno ja kiinnostava 20-luvulle sijoittuva sukusaagan aloitus, joka sai minut ihmettelemään, miksen ole lukenut enempää Joenpeltoa.
Vuosi sitten naistenpäivänä päättyi saman haasteen ensimmäinen osa. Silloin olin ottanut tavoitteeksi lukea erityisesti naisnobelistien teoksia, ja lukemistani viidestä kirjasta nobelistit olivat kirjoittaneet neljä (Buck, Lagerlöf, Morrison, Mülller). (Linkki koosteeseeni.) Tänä vuonna lukuun päätyi yksi nobelisti lisää, Doris Lessing. Tämän jälkeen valloittamista odottavat vielä seuraavat naisnobelistit:
italialainen Grazia Deledda (Nobel 1926)
norjalainen Sigrid Undset (1928)
chileläinen Gabriela Mistral (1945)
ruotsalainen, saksaksi kirjoittanut Nelly Sachs (1966)
etelä-afrikkalainen Nadine Gordimer (1991)
itävaltalainen Elfriede Jelinek (2004)
valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš (2015)
puolalainen Olga Tokarczuk (2019, vuoden 2018 palkinto)
Ja näin naistenpäivän aattona voi vaikka päivitellä sitä, että vuosina 1901-1989 kirjallisuuden Nobel-palkinnon oli saanut 80 miestä ja vain 6 naista. Sen jälkeen tilanne on korjaantunut hitusen, kun jokaisella seuraavalla vuosikymmenellä palkintoja on myönnetty naiselle kolme kertaa, mutta edelleen vuosien 1901-2019 kokonaistilanne on, että miehet ovat saaneet kaikkiaan 101 palkintoa ja naiset 15.
Kiitos, Laura, haasteen vetämisestä ja houkuttelusta klassikkonaisten kirjojen äärelle!
Juuri tuossa valmistelin omaa postaustani huomiselle. Kuinka tärkeä tämä haaste onkaan! Naispuolisten nobelistien määrä, ylipäätänsä naisten kirjoittamien klassikkoteosten määrä on niin pieni verrattunamiestenkirjoittamanakirjallisuuteen.
VastaaPoistaJoenpelto on muuten kirjailija, jolta en ole lukenut ainuttakaan kirjaa. Asia pitää korjata. Toivottavasti tämä haaste saa jatkoa!
Minullekin Joenpeltoon tutustuminen oli jäänyt koulussa luettuun Ralliin, jonka luin uudelleen blogissa, mutta nyt Lohja-sarjan aloitus yllätti minut: miten hienosti ja eleettömästi Joenpelto kertoo ihmisten välisistä suhteista ja elämästä 20-luvulla.
PoistaKäynkin lukaisemassa sinun haastekoosteesi.
Onpa kiinnostava haaste, en ole tällaista huomannutkaan. Hienoa että olet lukenut Joenpeltoa. Pitäisi minunkin ottaa uudelleen luettavaksi jokin hänen kirjoistaan.
VastaaPoistaTämä on yksi niistä haasteista, joihin kertyy kirjooja ihan haasteesta huolimatta, sllä muutenkin luen jonkin verran vanhempaa kirjallisuutta. Joenpelto oli yksi haasteajan mainio löytö minulle.
PoistaOhhoh, ovatpa naiset saaneet vähän Nobeleita! Kiinnostavan monenlaisia klassikoita olet lukenut. Minunkin pitäisi kyllä lukea välillä myös klassikoita. Sinun listaltasi tuttuja ovat Saima Harmaja ja Anna-sarja. Harmaja oli minunkin nuoruuden ihastukseni, johon haluaisin joskus palata. Lessingin kissatarinat kuulostavat myös kiinnostavilta. Hyvää huomista naistenpäivää sinullekin!
VastaaPoistaNiinpä. Olin tiennyt, että naiset ovat saaneet miehiä vähemmän Nobeleita, mutta hämmästyin laskutoimitukseni tulosta.
PoistaHarmaja-fanille suosittelen myös viime vuonna julkaistua elämäkertaa Saima Harmaja - Sydänten runoilija, jossa sen kirjoittaja Ritva Ylönen kuvaa monien tuttujen runojen syntyvaiheita ja miten Haarmajan elämänvaiheet vaikuttivat runoilmaisuun.
Ehditpä lukea tähän paljon. Olen lukenut listaltasi vain Anna-kirjan (koko sarja on ihana!) ja kenties Canthin Agneksen (mahdollisesta lukukerrasta on niin kauan, etten ole enää varma tästä...). Lessingin kissakirja kyllä kiinnostaa tosi paljon.
VastaaPoistaNäitä kirjoja kertyi melkein huomaamatta ja yrittämättä. Lessingin kissatarinat ovat kiinnostavia, viehkeitä, vaikkakaan eivät turhan söpösteleviä. En ole lukenut muuta Lessingiltä vielä, joten en osaa sanoa, miten tämä vertautuu hänen muihin kirjoihinsa.
Poista