Kannen kuva: Helene Schjerfbeck: Tyttö veräjällä I. |
Voi kai jo pitää perinteenä, että Minna Canthin päivän tienoilla luen päivänsankarin teoksen. Tänä vuonna sellaiseksi valikoituu Anna Liisa, jonka nappasin kirjaston hyllyltä, kun hamstrasin varmuusvarastoa tulevien viikkojen kotoiluun. Näin siitä huolimatta, että olen melkoisen ennakkoluuloinen Anna Liisan suhteen. Ennakkoluulojeni syy ei ole Canthissa eikä käsityksissäni Anna Liisan sisällöstä - kirjaa en ole aikaisemmin lukenut - vaan siinä, että se on näytelmä ja suhtaudun epäröivästi näytelmien lukemiseen ja vielä epäröivämmin niistä postaamiseen. Sillä enhän minä tiedä, miten näytelmistä pitäisi kirjoittaa!
Mutta päätän uskaltaa heittää ennakkoluuloni syrjään ja lukea näytelmän. Hyvä on, että uskallan, sillä Anna Liisa osoittautuukin varsin helpoksi taltutettavaksi noviisille. Varsinaisia näytelmäohjeistuksia on vähän, ja dialogi vie kiinnostavasti juonta eteenpäin, rakentaa draamaa ja tarjoaa käänteitä. Näytelmän juoni taitaa olla monille tuttu, mutta keille ei ole, varoitan tässä, että jatkossa seuraa JUONIPALJASTUKSIA.
Näytelmän alussa maatalon tyttö Anna Liisa keskustelee sulhasensa Johanneksen kanssa, ja he sekä Anna Liisan vanhemmat sopivat, että tulevana sunnuntaina vietetään kuuliaisia ja heti kolmen kuulutuskerran jälkeen häitä. Sitten morsian muuttaisi Johanneksen taloon emännäksi. Kun näistä puhellaan, pirttiin astuu Mikko, Anna Liisan kotitalon entinen renki, joka häipyi paikkakunnalta neljä vuotta aikaisemmin. Nyt hän rehvastelee tukkitöissä ansaitsemillaan rahoilla ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen.
Mikon ollessa talon renkinä hän ja Anna Liisa tulivat hyvin läheisiksi, ja kun tyttö huomasi siitä olleen seurauksia, Mikko katosi ja jätti nuoren, vasta viiisitoistavuotiaan Anna Liisan vastaamaan kaikesta. Epätoivoinen tyttö sai lapsen metsässä ilman, että kukaan muu kuin Mikon äiti tiesi siitä, ja nuori äiti, vasta lapsi itsekin, päätyi lapsenmurhaan. Nyt Mikko kiristää Anna Liisaa kanssaan naimisiin tai muuten hän uhkaa paljastaa kaikille, mitä neljä vuotta aiemmin tapahtui. Anna Liisa ei voi suostua Mikolle, sillä hän rakastaa Johannesta, ja hän saa rohkeuden tunnustaa tekonsa kaikille ja kantaa sitten sen seuraukset.
Minna Canth esittää Anna Liisan mielestäni liiankin hyveellisenä ja ihanteellisena roolihahmona, ja sellaisena myös vanhemmat ja sulhanen häntä alussa pitävät, mutta se on ehkä välttämätöntä, jotta sitä taustaa vastaan näkyisi selvemmin Mikon kataluus. Minna Canth katsoo yhteiskunnan epäkohtia naisen silmin: aviottoman lapsen synnyttävä tyttö saa kantaa yksin häpeän, ja mies pääsee kuin koira veräjästä. Näytelmässä se tapahtuu vielä kahdesti. Toisaalta renki-Mikko ei varmaan olisi koskaan saanut Anna Liisan isältä lupaa viedä tytärtä vihille, siitä pitivät yhteiskuntaluokkien raja-aidat huolen, mutta nyt Mikon vaurastuttua siihen ei ole enää samaa estettä. Aikuiseksi kasvaneen Anna Liisan eettisyys ja oikeudentunto kuitenkin nousea esteeksi Mikon aikomuksille. Anna Liisa nousee näytelmän rohkeaksi sankariksi, joka uskaltaa toimia, kuten hänestä on oikein, vaikka joutuukin sen takia luopumaan kaikesta.
Anna Liisa on traaginen ja surullinen tarina, mutta erittäin kiinnostavaksi ja omaa aikaansa peilaavaksi kirjoitettu. Kyllä Minna Canth osaa! Jokaisen hänen teoksensa äärellä olen ihmetellyt, miten luettavaa hänen tekstinsä vieläkin on, vaikka aika on toinen. Canth kirjoitti Anna Liisan vuonna 1895 ja se esitettiin ensimmäisen kerran näyttämöllä samana vuonna eli 125 vuotta sitten.
Aikaisemmin luetut novellit/pienoisromaanit: Köyhää kansaa (1886), Kauppa-Lopo (1889), Agnes (1892 ja selkomukautus 2019).
Minna Canth: Anna Liisa, 117 s.
Kustantaja: WSOY 1998 (4. painos, 1. p. 1895)
Osallistun kirjalla Yöpöydän kirjat -blogin Minna Canth -lukuhaasteeseen.
#minullaoncanthia
Helmet-haasteessa kirja sopii vaikka kohtiin 1. Kirja on vanhempi kuin sinä, 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti (sillä näytelmä), ja 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella.
Shakespearen sisarukset -lukuhaaste, jossa luetaan näytelmiä.
Canthin teksti on tosiaan ihmeellisen tuoretta vielä nytkin. Olen lukenut paljon hänen novellejaan ja vaikka viimeisimmästä on muutama vuosi, muistan, miten ihmettelin sitä tuttuuden tunnelmaa, joka niistä välittyi. Canth oli näkijä monessa mielessä.
VastaaPoistaCanth oli tosiaan näkijä ja aikaansa edellä. Hän teki teoksissaan näkyväksi monia asioita, joita pidämme itsestään selvyyksinä nykyään. Siis Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.
PoistaOlen nähnyt Anna-Liisan elokuvansovituksena, ehkä kahtenakin. Lapsenmurhat (tai kuolleen lapsen synnyttäminen yksinään) olivat kai aika yleisiä ennen vanhaan aviottomilla naisilla, eikä ne ehkä ihan poissa oleva ilmiö ole nykyäänkään kaikkialla.
VastaaPoistaNetistä näin, että tästä on tehty kolmekin elokuvaa ja lisäksi ooppera. Ehkä olen jonkin elokuvista nähnyt televisiossa. Ennen vanhaan avioton lapsi merkitsi paitsi isompaa häpeää kuin nykyään, myös taloudellisesti hankalaa tilannetta, kun ei ollut lapsilisiä eikä päivähoitopaikkoja.
PoistaKirjan aihe on surullinen. Lapsensurmat olivat aika yleisiä tuohon aikaan, kun ei ollut ehkäisyä tai mahdollisuutta tehdä abortteja tai ottaa raskaudenehkäisypilleri. Minna Canth oli rohkea nainen, kun uskalsi tuoda tällaisia epäkohtia esille.
VastaaPoistaMinna Canth oli tosiaan rohkea ottaessaan esille epäkohtia ja sai aika paljon kritiikkiä siitä. Paljon on tapahtunut muutosta sen jälkeen ja meidän nykyisten suomalaisten naisten asema on aika eri kuin Minnan aikalaisten.
PoistaIhanaa, että olit mukana haasteessa! ♥ Anna Liisa oli ensimmäinen lukemani Canthilta. Uskomattoman vahvoja teemoja ja aitoja hahmoja, sekä rehellistä aikalaiskuvausta. Ajattomia ja ajankohtaisia vaikka kielestä välillä huomaakin tekstin iän. Oma suosikkini tähän mennessä lukemistani on ollut Agnes.
VastaaPoistaAgnes oli kyllä hieno novelli. Anna Liisa taisi nousta omaksi suosikikseni, vaikka minulle on vielä monta Canthin teosta lukematta.
PoistaKiitos haasteen järjestämisestä tänäkin vuonna!