Nainen Japanista: Tyttö ja teeseremonia

Kolmas naistenviikon kirjailija, Noriko Morishita, tulee Japanista, ja hänen kirjansa Tyttö ja teeseremonia : 15 oivallusta elämästä on mielestäni hyvin japanilaisenoloinen. Se on kirjailijan omaelämäkerrallinen kuvaus hänen vuosikymmeniä jatkuneesta teeseremonian opiskelustaan ja siitä, mitä se on hänelle opettanut.

Noriko Morishita on nuori opiskelija, kun hän äitinsä suosituksesta alkaa opiskella teeseremoniaa äitinsä tunteman opettajan, Tadeka-sensein, luona. Joka lauantai hän suuntaa tunneille ystävänsä Michikon kanssa. Oppiminen on toisenlaista kuin koulussa tai yliopistossa. Hänen ei tule järkeillä ja ajatella tai painaa mieleensä asioita muistiinpanojen tekemisestä puhumattakaan. Sen sijaan hän toistaa sensein ohjeiden mukaan samoja liikkeitä ja toimintoja, kerta toisensa jälkeen, kunnes hänen kätensä alkavat liikkua kuin itsestään, tottumuksesta.

Alussa parikymppiset Noriko ja Michiko pyörittelevät silmiään toisilleen, kun teeseremonian tehtävät on suoritettava niin pikkutarkasti ja aina samalla tavalla. Toistoja tarvitaan kymmeniä.

"Tuntui kuin minua olisi pakotettu Japanin inhottavien perinteiden muottiin, ja olin räjähtää halusta nousta vastarintaan."

Juuri kun tytöistä alkaa tuntua, että heidän kätensä liukuvat itsestään seuraavaan liikkeeseen, kaikki muuttuu. Talvella teetä tehdään eri tavalla kuin kesällä. Ohutta teetä tehdään eri välineillä kuin paksua teetä.

Noriko jatkaa opiskeluaan vuodesta toiseen - kirjaa kirjoittaessaan hän on jo yli neljänkymmenen ikäinen. Vähitellen hän alkaa oivaltaa ja aistia elämää uudella tavalla, herkemmin ja syvemmin. Kirjan 15 oivallusta näkyvät sen lukujen nimissä: Nykyhetkeen keskittyminen, Viidellä aistilla yhteydessä luontoon, Kuuntele tarkkaan sisintäsi, Kasvun odottaminen. Sensei kiteyttää teeseremonian opin:

"Ei minua haittaa, vaikka teetkin virheitä. mutta tee asiat tosissaan. Sydän pitää laittaa tosissaan mukaan jokaiseen pienimpäänkin liikkeeseen."

Pidin kirjan japanilaisesta tunnelmasta ja hetkeen pysähtymisestä, keskittymisestä. Luontokuvat olivat kauniita, kukkia ja kasveja oli jos jonkinlaisia, sateen ääntä monenlaista.  Kirja oli ihan miellyttävä ja rauhallinen luettava, juuri japanilaisuutensa takia, mutta ei sitten kuitenkaan jättänyt syvempää lukujälkeä. Melkein tuntuu siltä, että teeseremonia olisi nähtävä - ja maistettava - eikä luettava. Toki kirjailijalle seremonian opiskelussa oli kysymys perinteisen japanilaisen elämänfilosofian oppimisesta, joka tosiaan tuntuu vaativan eliniän.

        Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia : 15 oivallusta elämästä, 199 s.

        Kustantaja: Otava, 2019

        Alkuteos: Nichinichi kore kojitsu, 2002

        Suomentaja: Markus Mäkinen

KIRJA on kirjastosta. 

Osallistun sillä naistenviikkohaasteeseen., jossa olen lukenut tämän lisäksi kirjat 
Anni Saastamoinen: Sirkka
Elly Griffiths: Korppikuningas

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 29. Japaniin liittyvä kirja. Se sopii myös ainakin kohtiin 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja ja 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.