keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle (Klassikkohaaste 18)

Sain muutama vuosi sitten tädiltäni hyvin säilyneen ja kauniin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan, jota en ole koskaan lukenut. Tarina on toki televisiosarjasta tuttu, ja nyt se on jälleen  ajankohtainen uuden elokuvaversion saatua ensi-iltansa aiemmin tässä kuussa. Mikä siis voisi olla sopivampi aika lukea Klassikkohaasteeseen kirjasarjan ensimmäinen osa, Tie Myrskyluodolle. Klassikkohaaste on ehtinyt jo 18. kierrokselle. Sitä luotsaa tällä kertaa Ankin kirjablogi.

Myrskyluoto-sarjan viisi ohutta romaania on Maijan kehityskertomus. Alkuosa kertoo nuoresta ahvenanmaalaisesta tytöstä, joka on ihastunut kotikylän poikaan, Magnukseen. Sitten tulee Kala-Erker, isän tuttu kalakaupoista, ja tuo poikansa Janin mukanaan. Kun Erker ja Jan saapuvat uudelleen, Maija tietää, että jotain erityistä on tiedossa. Varmasti he ovat tulleet pyytämään talosta tyttöä Janille vaimoksi, ja se tyttö on tietysti Maijan isosisko Anna. Kaikki yllättyvät, kun Jan haluaakin Maijan eikä ketään toista.


Ahvenanmaalainen Anni Blomqvist (1909-1990) on sijoittanut romaanisarjan itselleen tuttuun elämänpiiriin ja ammentanut siihen omasta henkilökohtaisesta historiastaan. On kiinnostavaa lukea niistä vuosista, jotka Maija eli vielä vanhempiensa kodissa kihlauksen ja häitten välissä. Äidin mielestä Maijan tuli oppia paljon lisää niin elämästä kuin kuolemastakin ennen miehelään menoa ja muuttoa eristyneelle Myrskyluodolle. Niinä vuosina Maija tuskin näki Jania, mutta niin vain alkoi nuoruudenihastus vähitellen haalistua ja tilalle syntyä kiintymys tulevaan aviomieheen. Missään vaiheessa Maijan mieleen ei noussut kapinointi, kun isä yksin päätti hänen tulevaisuudestaan.

Maija on reipas ja työteliäs ja samaan aikaan taipuvainen unelmoimaan sekä tarkkailemaan luontoa. Häntä kiehtovat porraskamarissa asuvan vanhan Ollen tarinat vanhoista ajoista ja kaikesta, mikä on näkymätöntä ja silti elämään kuuluvaa kuten haltiat, tontut ja veden emäntä. Mietin, mihin ajankohtaan tapahtumat sijoittuvat. Jossain kohtaa mainitaan matka uuteen pääkaupunkiin. Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki 1812. Miehet myös jutustelevat suuresta Paosta, josta arvelevat olevan yli sata vuotta. He tarkoittanevat isovihan aikaa 1700-luvun parina alkuvuosikymmenenä. Arvelenkin kirjan fiktiivisen Maijan eäneen 1800-luvun alkupuoliskolla.

Tie Myrskyluodolle on nopealukuinen kirja, jossa ei kikkailla omaperäisillä kerronnallisilla ratkaisuilla tai kielellä. Anni Blomqvist vaihtaa taitavasti tunnelmasta toiseen. Yhdessä luvussa äiti lähettää Maijan kummitätinsä kanssa valvomaan naapurin papan kuolinvuoteen äärelle. Tummasävyistä lukua seuraa kappale, joka on täynnä kevään aurinkoa ja lintujen iloista laulua.

Kirja päättyy siihen, kun Maija muuttaa Myrskyluodolle tuoreena aviovaimona. Tuntuu, että tarina on vasta alussa, mutta niin kai pitääkin, kun sarjasta on vielä neljä teosta jäljellä. Niiden kimppuun siis pikapuoliin.

             Anni Blomqvist:  Tie Myrskyluodolle, 154 s.
             Kustantaja: Gummerus 1977 (1. suomenkielinen painos 1974)
             Ruotsinkielinen alkuteos Vägen till Stormskäret (1968), 
                      suomentanut Björn-Christer Lindgren.

*** *** ***

Osallistun jälleen Klassikkohaasteeseen parin vuoden blogitauon jälkeen. Edellinen kirjoitukseni blogiin olikin tasan kaksi vuotta sitten samaisessa haasteessa. Ehkä säännöllisempi kirjoittelu viriää taas hiljalleen. Lukemisesta ei taukoa ole ollut.

Muut haasteeseen osallistuvat kirjat löytyvät koonnista.


Aiemmat klassikkohaastekirjani:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
    Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
    Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista
    Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn Omenapuu
    Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen The Hound of the Baskervilles
    Klassikkohaaste 13: Anni Swanin Ollin oppivuodet
    Klassikkohaaste 14: V. S. Naipaulin The Mystic Masseur

9 kommenttia:

  1. Oi miten tuttu kirjan kansi! Äidilläni oli kirjahyllyssä tämä sarja juuri näillä kansilla, mutten ole koskaan innostunut lukemaan tätä. Leffeversio kyllä houkuttelee, sitä on niin kovasti kehuttu.

    VastaaPoista
  2. Eipä ole tullut näitä kirjoja luettua, mutta tv-sarjan olen katsellut ainakin pari kertaa. Tuosta kuvan naishahmosta tulee mieleen 1920-luvun tanssisalien tyyli. Jossain vaiheessa elämäänsä Maija ja Janne kokevat Oolannin sodan (Krimin sodan alaosasto) aikaisen brittien laivaston hyökyilyn saarellaan. Suomen rannikolla sotaa käytiin wikipedian mukaan 1854-1855. Siitä kun vuosikymmenen tai pari vähentää niin päädytään lukemasi kirjan tapahtuma-ajankohtaan.

    Pitää katsoa tuleeko käydyksi elokuvateatterissa nauttimassa uudesta Myrskyluodon Maijasta. Kiva kun nostit tämän kirjasarjan esiin!

    VastaaPoista
  3. Hienoa. Nämä Myrskyluoto-sarjan kannet ovat kyllä upeat ja upea on teossarja tv-sarjasta puhumattakaan. Siitä uudistetusta elokuvasta en osaa sanoa, kun en ole nähnyt. Mainosten perusteella on hyvin erilainen.

    VastaaPoista
  4. Kävin katsomassa elokuvan vailla juuri mitään tietoja Maijan tarinasta. Elokuva oli hyvin vaikuttava. Pitää joskus lukea tämäkin kirjasarja.

    VastaaPoista
  5. Tämä on minultakin jäänyt lukematta. Vanhasta tv-sarjastakin olen nähnyt vain jonkin yksittäisen osan. Tämä voisi olla kiva lukea joskus kesälukemisena!

    VastaaPoista
  6. Tämä on tosi hieno kirjasarja <3

    VastaaPoista
  7. Pitää kyllä itekin lukea tämä. Ja käydä kattoon se elokuva.

    VastaaPoista
  8. Tämä on mainio sarja ja ajankuvaus, todellinen klassikko, joka kestää useammankin kerran lukemisen.

    VastaaPoista
  9. Sydämet kiitokset poikkeuksellisesta viestistäsi – se oli sekä oivaltava että inspiroiva.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!