"Se oli valinnut jäämisen syviin, tummiin vesiin, kauas kaikkien ansojen ja satimien ja petosten ulottuvilta. Minä olin taas valinnut tulon tänne löytääkseni sen kaukana ihmisistä. Kaukana kaiken maailman väestä. Nyt me olemme toisiimme liitetyt ja olemme olleet puolesta päivästä saakka. Eikä ole ketään auttamassa kumpaakaan."
Yhdysvaltalainen Ernest Hemingway kirjoitti pienoisromaanin vanhasta kuubalaisesta kalastajasta ja voitti sillä Pulitzer-palkinnon vuonna 1953. Seuraavana vuonna kirjailijalle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto. Vanhus ja meri on ensimmäinen lukemani Hemingwayn teos.
Romaanissa vanha ja epäonninen kalastaja Santiago purjehtii yksin merelle kalastamaan, vastoin ihmisten oletuksia hän saa valtavan kalan ja palaa uupuneena kotiin. Tämä on erittäin paljon yksinkertaistettu ja typistetty versio kirjan tapahtumista. Itse kirja on paljon enemmän, sillä noista aineksista Hemingway on kutonut vaikuttavan teoksen. En ihmettele, että Vanhus ja meri voitti hänelle Pulitzer-palkinnon.
Eniten minuun vaikutti Ernest Hemingwayn vahva ja intensiivinen kirjoitustyyli. En tiedä, onko tämä hänelle tyypillistä, koska en ole lukenut hänen muita kirjojaan, mutta sanoillaan hän vei minut ihailemaan aamunkajoa meren yllä ja tuntemaan samaa kipua, mitä Santiago tunsi, kun hän väsytti kalaa ja siima hiersi hänen kämmenensä vereslihalle. Kalastus ei kuulu harrastuksiini, mutta siitä huolimatta Santiagon ponnistelu kalan nujertamiseksi oli yllättävän kiehtovaa seurattavaa.
Intensiivisessä kerronnassa on pitkiä, hitaita, tyyniä jaksoja, jolloin Santiago vaipuu ajatuksiinsa ja välillä unenhorteeseen. Kalastusmatkan venyessä päivien mittaiseksi nälkä, jano ja unen puute vaivaavat. Mieleen muistuu matkoja merillä, jopa Afrikan vesillä kuubalainen vanhus on käynyt. Ja poikaa, Manolinia, hän kaipaa. Manolin oli vasta pieni poika, kun hän alkoi auttaa Santiagoa ja tämä alkoi opettaa hänelle sitä, mitä itse oli kalastamisesta oppinut. Joka päivä he lähtivät yhdessä vesille. Kun kalastajaa alkoi vaivata epäonni eikä kalaa tullut, pojan vanhemmat eivät päästäneet tätä enää vanhan miehen veneeseen, vaan lähettivät hänet onnekkaampien pyytäjien seuraksi. Nyt valtavan kalan käsittelyssä tarvittaisiin apua, ja mies ikävöi Manolinia. Eikä pelkästään kalastuksen takia, vaan yksinäinen mies kaipaa ystävää, ihmistä jakamaan tämä retki, suurin saalis ikinä.
Pienessä kirjassa on tasoja. Vanhalla miehellä on unelma, ja sen eteen hän on valmis yrittämään ja taistelemaan jopa epäinhimillisesti. Luovuttaminen on lähellä, mutta sitten mies herää siihen, mitä varten hän on. Kun kalan kotiin tuominen ei käykään suunnitellusti, on pakko miettiä sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Suuresta kalasta riittäisi syötävää niin kalastajalle kuin monelle muullekin köyhälle ja nälkäiselle, mutta sen rinnalle, yläpuolellekin, nousee selviytyminen, inhimillinen lämpö ja ystävyys. Oudolla tavalla kyläläisetkin heräävät arvostamaan epäonnista kalamiestä.
Hemingwayn klassikkoteos on kestänyt aikaa. Luulen, että se saattaa parantua tai ainakin syventyä toisella lukukerralla.
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri, 130 s.
Kustantaja: Tammi (Keltainen kirjasto 14), 1983 (18. painos; 1. p. 1952)
Alkuperäinen: The Old Man and the Sea, 1952
Suomentaja: Tauno Tainio
Osallistun kirjalla Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 6. osaan. Haastetta emännöi Kirjapöllön huhuiluja -blogi, ja kooste kaikista luetuista klassikoista löytyy täältä.
Helmet-lukuhaasteessa 2018 tämä sopii kuin nakutettu kohtaan "23. Kirjassa on mukana meri" ja Yhdysvallat-lukuhaasteessa kohtaan "9. Pulitzer-palkittu teos".
Aikaisemmin luettuja klassikkoja:
Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
Klassikkohaaste 5: F.E. Sillanpään Hurskas kurjuus
Vanhus ja meri on kaunis ja tunnelmallinen kirja ja pidin siitä kovasti. En ole pitkään aikaan lukenut mitään Hemingwayltä. Viimeksi luin hänen teoksen Ja aurinko nousee, mutta en pitänyt siitä sen aiheiden vuoksi. Kirjasta jäi mieleen vain härkätaistelu ja juopottelu... Hyllyssäni odottaa kuitenkin hänen Kenelle kellot soivat kirja, joka toivottavasti käsittelee taas mukavampia aiheita.
VastaaPoistaKiva, että pidit kirjasta, minustakin se oli hieno kirja, vähän mietityttäväkin. Jossain tästä sanottiin, että sitä on pidetty parhaana Hemingwayn teoksista.
PoistaVoih, Hemingwaykin odottaa yhä vuoroaan mun klassikkolistalla... ehkä seuraavaksi, kun on vuorossa ulkomainen mieskirjailija (vuorottelen kotimaisten ja ulkomaisten nais- ja mieskirjailijoiden kanssa klasarihaasteessani)
VastaaPoistaKuulostaa mainiolta systeemiltä vaihdella kotimaisten ja ulkomaisten,nais- ja mieskirjailijoiden välillä. Suosittelen kyllä Vanhusta ja merta, ihan omanlaisensa kirja.
PoistaTämä kirja on sankollinen paskaa johon ripoteltu kusta sekaan
VastaaPoista