Saila ei ole mielestään saanut elämän valttikortteja. Hän on syntynyt köyhiin oloihin, äiti on vaatimattomalla palkallaan elättänyt itsensä ja tyttärensä, isästä ei ole ollut tietoa. Koko lapsuuden Saila on kulkenut puhtaissa, mutta nukkavieruissa vaatteissa eikä mihinkään parempaan, puhumattakaan ylellisyydestä, ole ollut varaa. Sitten Saila tapaa Ramin ystävänsä häissä, he menevät naimisiin ja saavat pienen suloisen Eveliinan. Rahasta on tiukkaa, mutta vähitellen he saavat hankituksi asunnon, auton. Sitten Saila joutuu työttömäksi, ja hän muuttuu toiseksi.
Sailan äiti sairastuu syöpään ja kertoo tyttärelleen, ettei tämä olekaan ainoa lapsi. Hänellä on identtinen kaksossisko, jonka äiti oli antanut vauvana adoptoitavaksi, koska ei pystynyt yksin huolehtimaan kahdesta pienestä. Äiti tietää toisesta tyttärestään vain, että tämän adoptiovanhemmat olivat kemiläinen tuomari ja hänen vaimonsa.
Sinnikkäällä selvitystyöllä Saila saa selville tuomarin nimen ja pääsee yhteyteen sisarensa Tuulin kanssa, joka myöskään ei ollut tiennyt, että hänellä on sisko. Saila matkustaa kotikaupungistaan Oulusta Kemiin tapaamaan Tuulia. Sailan katkeruus lapsuuden köyhyydestä nostaa päätään ja kateus saa vallan, kun hän näkee, miten hienon ja varakkaan elämän Tuuli on osakseen saanut ja miten rikas tämä on nyt, kun hänen molemmat vanhempansa ovat vasta kuolleet. Sisaren löytymisestä huolimatta kaikki ei ole herttaiselle ja ystävälliselle Tuulillekaan niin mieleistä, kuin hän oli alkuun ajatellut.
Lähtiessään Oulusta Saila jättää taakseen karmean rikoksen, joka paljastuu vasta päivien päästä. Pian tämän jälkeen Kemissä löytyy rikoksen uhriksi joutuneen naisen ruumis merestä. Mitä on siinä välissä tapahtunut? Miten Oulun ja Kemin rikokset liittyvät toisiinsa? Vai liittyvätkö?
Kemissä paljastunutta naisen surmaa selvittää komisario Palosaari, joka lienee esiintynyt aikaisemmissakin Eija Janssonin dekkareissa. Palosaari ja koko Kemin poliisilaitos työskentelee työpaineen alla vajaalla miehityksellä, ja sitten Tarja Anttonen, yksi poliiseista, katoaa. Hänen löytymisellään on kiire, sillä ilmeistä on, että hänen katoamisensa liittyy jotenkin tutkittavana olevaan merestä löytyneen naisen surmaan.
Petos peilistä katsoo on Eija Janssonin kahdeksas rikosromaani, mutta minulle hän on uusi kirjailijatuttavuus. Tarina vei mukanaan, ja erityisen kierteen sille antoi Sailan ja Tuulin identtisyys. Poliisin lailla lukijakin joutui tämän tästä kysymään, kumpi siskoksista oli kyseessä. Tämä oli sujuvaa ja kevyttä kesäisen dekkariviikon lukemista, vaikka kertoikin varsin ikävistä rikoksista.
Loppuratkaisu ei osoittautunut ihan sellaseksi kuin olin ajatellut, ja kirjan loppu jätti jotenkin hölmistyneen olon ja sai kyselemään kirjan eri rikosten välistä loogista jatkumoa. Tai ehkä sitä kaarta ei tarvittukaan, juju oli juuri identtisessä kaksosuudessa. Kirja laittoi sopivasti, mutta kevyesti, miettimään, mistä rikollinen mieli saa alkunsa, mikä on geenien ja mikä ympäristön osuutta.
Eija Jansson: Petos peilistä katsoo, 261 s.
Kustantaja: Myllylahti, 2015
HAASTEET: Eija Janssonin kirja on dekkariviikkoni toinen kirja. Lisäksi osallistun sillä Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -lukuhaasteeseen (Kemi / Merilappi United, naisten liiga).
MUUALLA: Kirjavinkit, Ullan Luetut kirjat
