Bospor Express : kertomus matkasta

Syyskuussa tein lyhyen työmatkan Turkkiin ja houkutuin etsimään Istanbuliin sijoittuvia kirjoja. Matkalla luin Antti Tuurin matkakertomuksen Bospor Express, jonka Jaana oli lukenut aikaisemmin oman Istanbulin matkansa aikana. Kirjastosta löysin muutakin kiinnostavaa, josta osa ehkä löytää tiensä blogiin asti. Katsotaan. Pöydällä pyöri matkan molemmin puolin kirjastolainoja: Mika Waltarin Lähdin Istanbuliin, Orhan Pamukin historiallinen esikoisromaani Valkoinen linna sekä Barbara Nadelin Istanbuliin sijoittuvan dekkarisarjan aloittava Belsassarin tytär. Niin, ja kyllähän Mila Teräksen Harmaat enkelit voi senkin liittää kaupunkiin, sillä päähenkilö, suomalainen nainen, asuu kirjan alussa Istanbulissa.

Bospor Express : kertomus matkasta oli matkalukemistani lentokenttien odotussaleissa ja lentokoneissa. Sellaiseen se oli oiva valinta: sopivan rauhallisesti etenevä, olihan se kertomus junamatkasta Euroopan halki Istanbuliin ja sisälsi Antti Tuurille ominaisella eleettömällä kerronnalla tavallisia, mutta kuitenkin kiintoisia havaintoja matkan teosta ja kirjallisuusfestivaaleista. Sillä Tuuri lähti matkaan, koska häntä oli pyydetty kirjailijavieraaksi kirjallisuustapahtumaan Istanbuliin. Hänen romaaninsa Taivaanraapijat oli käännetty turkiksi ja juuri ilmestynyt.

Matkallaan Tuuri mietti paitsi matkantekoa ja maita, joiden halki juna häntä kuljetti, kuolemaa. Ruotsissa junan jyskyttäessä etelään kirjailija kaivoi muistikuviaan luterilaisesta käsityksestä kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Matkan edetessä vuoronsa saivat katolinen, antroposofinen ja islamin ymmärrys asiasta, ja taisi joukossa olla jokin muukin, aina matkan etenemisen tahdissa. 

Nimensä mukaisesti Bospor Express : keromus matkasta on ennen kaikkea kirjailijan kertomus matkan teosta juna-aterioineen ja hotellihuoneineen, mutta se sisältää myös hauskoja kohtaamisia Wienistä, Budapestista, kirjallisuusfestivaaleilta ja Istanbulin kaduilta sekä viitauksia teoksiin, joita Tuuri oli lukenut ja jotka tulivat hänen mieleensä syystä tai toisesta matkan aikana. 

Junamatkan kuvaus sopi luettavaksi matkalla, oikein hyvin. Tuurin käyttämä toisto oli sen verran tiheää, että melkein meni liiallisen puolelle, mutta sitten aloin pitää siitä, ja siitä tuli tehokeino. 

Ellen olisi ollut Istanbulissa, olisin halunnut matkustaa sinne. Nyt jäi vain kaivelemaan, etten nähnyt sitä hotellia, jossa Agatha Christie aikoinaan kirjoitti Idän pikajunan arvoituksen.

Kirsti Maulan kansi viehätti silmääni kovasti.


Antti Tuuri: Bospor Express : kertomus matkasta, 334 s.
Kustantaja: Otava, 2013
Kansi: Kirsti Maula