Hyvä aviomies kertoo Cecilia Fitzpatrickistä, Sydneyssä asuvasta tehokkaaasta ja pirteästä, keski-ikäisestä Tupperware-konsulentistä, jonka elämä on viimeistä piirtoa myöten onnellista ja järjestyksessä. Ihana, rakastava aviomies, John Paul. Kolme tervettä, ihanaa tytärtä. Kaunis, hohtavan puhdas koti. Elämän ruuhkavuosia, mutta Cecilia pystyy pitämään kaikki langat erinomaisesti hyppysissään.
Kunnes eräänä päivänä Cecilia löytää ullakolta kenkälaatikosta itselleen osoitetun kirjeen, jonka John Paul on kirjoittanut ja joka tulisi avata vasta miehen kuoleman jälkeen. Tarpeetonta sanoakaan, että jonkin ajan kuluttua Cecilia avaa kirjeen ja tulee tietämään aviomiehensä salaisuuden ja samalla osalliseksi siitä.
Cecilian ja John Paulin perheen tarina risteää kahden muun perheen tarinan kanssa. On Tess, joka pakenee avioliittonsa ongelmia Melbournesta Sydneyyn äitinsä luokse pienen Liam-poikansa kanssa. Liam menee uuteen kouluun, jonka voimistelunopettaja on Tessin vanha poikaystävä ja jossa luokkatoverina on Fitzpatrickien Polly-tytär. Kolmas kirjan perhe on Rachelin, Liamin ja Pollyn koulun kanslistin, jonka tytär on kuollut väkivaltaisesti 28 vuotta aikaisemmin. Tyttären poikaystävä oli mies, joka on koulun nykyinen liikunnanopettaja.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhdelle viikolle, pääsiäisviikolle, ja asioista kerrotaan vuorotellen Cecilian, Tessin ja Rachelin näkökulmasta. Minulta kesti tovin keksiä, miten perheet liittyvät toisiinsa ja tarinaan. Mutta kun se tapahtui, en voinut enää laskea kirjaa käsistäni, vaan tarina koukutti todella. Paitsi jännittävän juonen Hyvä aviomies sisältää vakavampaakin pohdintaa fiktion keinoin: millainen on hyvä ihminen ja paha ihminen ja mikä erottaa toisen toisesta; millaisia salaisuuksia meillä kaikilla on, lähimmiltäkin piilossa, ja mitä tapahtuu, kun ne paljastuvat; miten selvitä syyllisyyden kanssa ja miten sovittaa omat virheensä; onko oikeampaa selvittää salaisuudet niiden kanssa, jotka ovat kärsineet salailusta, vai jatkaa salaamista, jos oman perheen ja lasten tuleva hyvinvointi riippuu siitä.
Hyvä aviomies oli mielestäni hyvä kirja. Se oli sopivasti jännittävä ja koukuttava ja sisälsi myös syvällisempiä teemoja. En voinut olla miettimättä, mitä itse tekisin, jos olisin Cecilian, Tessin tai Rachelin tilanteessa.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Sitä on luettu paljon ja siitä on blogattu mm. näissä:
Eniten minua kiinnostaa tie
Kasoittain kirjoja
Kirjasähkökäyrä (jossa lisää linkkejä arvioihin)
Kirjavinkit
Kirsin kirjanurkka
Kujerruksia
Leena Lumi
Sonjan lukuhetket
Liane Moriarty: Hyvä aviomies, 444 s.
Kustantaja: WSOY 2014
Alkuperäinen: The Husband's Secret, 2013; suomentaja Helene Bützow
Minun makuuni tämä oli vähän turhan höttöinen, mutta vetävä ja viihdyttävä ilman muuta. Sopii hyvin sellaisiin lukuhetkiin, kun mikään vakavampi ei puhuttele. Ihan en tosin ymmärrä kirjan saamaa hehkutusta, ei siinä mielestäni mitään ennenkuulumatonta kuitenkaan ole. Mutta kirjojen maineen muodostuminen on toisinaan hyvin mystistä.
VastaaPoistaSuketus, minulla oli tähän jättimäiset ennakkoluulot, mutta sitten päätin kokeilla ja kirjan viihdyttävyys ei ollut minusta höttöä eikä siirappia, sillä sitten se olisi jäänyt kesken. En vain lue hömppää, mutta tiestysti jokaisella se hömpän raja on ihan omaan kohtaan piirretty viiva, Olisi kiva, kun voisi just nyt sanoa, mikä tässä kirjassa oli se jokin.
PoistaTäysin samaa mieltä siitä, että huuli pyöreenä minäkin usein ihmettelen miten vöyhkäämällä saadaan jollekin minusta ihan yhdentekevälle kirjalle hirveä noste. Mutta varmaan mun sitten täytyy vaan todeta, että minusta puuttuu ko. kirjan taidokkuuden ymmärtämiseen vaadittava geeni;)
Paula, kiva, että pidit. Täysin sama täällä.
♥
PS. Siis minäkin jään usein ihmettelemään suomalaisia nimiä. Tänään viimeksi kirjan Varjojen huone kohdalla, sillä alkuperäinen nimi olisi osunut paljon tarkemmin sisällön ytimeen.
PoistaSuketus, olihan tämä vetävä ja viihteellinen, mutta minusta siinä oli syvällisempiäkin teemoja syyllisyydestä, vääryyksien sovittamisesta ja anteeksiannosta. Ei kai mitään kovin uutta eikä niitä filosofisesti käsiteltykään, mutta minuun se ainakin nyt lukuhetkenä upposi.
PoistaLeena, olen huomannut, että osa bloggareista on pitänyt Hyvästä aviomiehestä, osalle se taas on ollut liian kevyt ja mitään sanomaton. Minulle siinä oli jotain, joka laittoi ajattelemaan ihmisten motiiveja, syitä ja seurauksia.
PoistaPiti ihan hakea netistä, mikä tuon Varjojen huoneen alkuperäinen nimi on. Sisältöä tuntematta ei tosiaan avaudu, miksei vain käännetty oikeaa nimeä, ja kommentistasi päättelen, ettei vaihdos ollut kovin onnistunut. Kirjasarjaan en ole vielä uskaltanut tarttua.
Ehkä niille täytyy sitten saada joku "myyvämpi" ja muuten ytimekkäämpi nimi, jos alkuperäinen ei tunnu tarpeeksi sellaiselta. Se on kyllä kumma miksi niitä nimiä pitää alkaa sorkkimaan.
VastaaPoistaNiin sen täytyy olla, että jonkun mielestä on valittu myyvämpi nimi, mutta esim. Hyvän aviomiehen kohdalla oma arvioni myyvyydestä olisi mennyt toisin päin... Silloin kyllä ymmärrän nimenvaihdoksen, jos alkuperäisessä on jotain sellaista kielellistä tai kulttuurista, joka ei käänny ytimekkäästi tai edes ymmärrettävästi kirjan nimeksi.
PoistaSain tuon kirjan jokunen viikko sitten. Mielenkiintoista tarttua siihen, kun jo moni on lukenut sen. Joskus kaipaa kevyempääkin.
VastaaPoistaJoskus tosiaankin kaipaa kevyempää luettavaa. Jos on ollut tiivistä, on mukava vain saada löhötä ja sukeltaa kirjan kanssa muihin maailmoihin. Ja kevyissäkin teemat voivat olla puhuvia ja vakavia.
PoistaKiinnostavaa lukea sitten arviotasi tästä, kun olet sen lukenut.