lauantai 24. tammikuuta 2015

Anne B. Ragde: Erakkoravut - trilogian kakkonen

Juuri kun pääsin ihmettelemästä Vera Valan taitoa lopettaa kirjansa niin, että ne jäävät kutkuttamaan ja saavat odottamaan jatkoa, törmäsin norjalaisen Anne B. Ragden kirjassa viimeiseen sivuun, joka jättää kaiken sillä tavalla kesken, että en kerta kaikkiaan malttaisi odottaa seuraavan osan saamista hyppysiini. Onneksi se on jo kirjoitettu, ilmestynyt ja ollut kirjaston hyllyllä puoli vuosikymmentä.

Vai mitä sanotte lopusta, jossa sikatilan emakot ja possut kiljuvat paniikissa sikalassaan ja isännän tytär sen kuullessaan ryntää pelästyneenä paikalle? Lukija tietää enemmän, sillä edellisenä iltana asiat olivat saaneet odottomattoman käänteen, mutta silti jää kaivelemaan tapahtumien jatko. Tapahtuiko se, minkä lukija luuli tapahtuneen, vai jotain ihan muuta? Ja mitä tämän jälkeen?

Anne B. Ragden trilogian ensimmäisessä osassa Berliininpoppelit esiteltiin Neshovin tilan veljekset ja heidän perheensä. Perheen äidin kuolema toi yhteen miehet, jotka eri syistä olivat katkaiseet välinsä toistensa kanssa. Hautajaisten jälkeinen joulunvietto paljasti kaikille suvun salaisuuden, minkä jälkeen elämä jatkuu vähän erilaisena.

Erakkoravut, sarjan toinen osa, on arkinen kirja lopun draamasta huolimatta. Berliininpoppeleista tutuiksi tulleet henkilöt alkavat lähentyä toisiaan ja huolehtia toisistaan, vaikkakin välimatkojen takaa, on lämpöä, puhelinsoittoja ja tilan asioihin osallistumista tai puuttumista, näkökulmasta riippuen. Sikatilalla asuvat Tor ja vanhus kahdestaan, ja kun vanhus kaipaa hoitolaitokseen, paikkaa ei löydy, mutta tilalla alkaa käydä kodinhoitaja, mikä saa Torin raivon partaalle. Margidon säntillinen elämä saa uusia sysäyksiä, ja hän ryhtyy asuntonsa remonttiin saadakseen pienen ylellisyyden, josta on kauan haaveillut. Erlendin puoliso Krumme kertoo haluavansa lapsen. Ja Torunn kohtaa uuden vuoden yönä koiravaljakon omistajan.

Mutta elämä osaa yllättää. Samalla kun se soljuu eteenpäin tavalliseen tapaan, se tuo eteen onnettomuuksia ja päätöksiä, joiden myötä kaikki voi muuttua. Jokainen kirjan henkilöistä joutuu miettimään, mitä ihan oikeasti haluaa ja mikä on tärkeää, niin ihmissuhteissa kuin sikatilalla. Kun Tor loukkaa itsensä ja on kykenemätön hoitamaan tilaa toipilasaikanaan, veljet ja Torunn eivät voi jättää tilannetta sikseen, vaan ainakin kaikkien ajatukset ovat Neshovin tilalla. Perheenjäsenten välinen yhteys on vielä hauras, mutta se on. Torunn saapuu paikalle auttamaan sikojen kanssa, ja hänen päätöksensä on vaikein. Mutta sitten tulee aamu, jolloin hän havahtuu eläinten paniikkikiljuntaan.

Pidän Anne B. Ragden tavasta kirjoittaa. Vaikka hän kuvaa tavallista elämää, sen onnea ja onnettomuuksia, hän tekee sen lämmöllä ja ymmärtäen ja tuo esiin myös monia isompia teemoja kuten vanhuksista huolehtiminen, elämä kaupungissa ja maaseudulla, erilaisuuteen suhtautuminen, maaseudun poikamiehet, sateenkaariperheet. 

KIRJAN lainasin kirjastosta. Luetut, lukemattomat -blogissa luettiin se viime vuonna. Osallistun sillä Annamin järjestämään Kirjalliseen retkeen Pohjoismaissa (Norja) ja sen myötä liityn myös Marilen alkamaan Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.


Anne B. Ragde: Erakkoravut, 300 s.
Kustantaja: Tammi 2009 (pokkari) (1. kovakantinen painos 2008)
Alkuperäinen: Eremittkrepsene, 2005, suomentaja Tarja Teva

2 kommenttia:

  1. Minä luin tämän ja sarjan muutkin kirjat ja pidin tosi paljon!

    Oi, tulisipa vastaan joku tällainen trilogia vielä...

    <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että sinäkin pidit! Minulla on vielä kolmas osa lukematta, vaikka tämä kakkonen jäikin niin kiinnostavaan tilanteeseen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!