Tanssiaisten viime valmistelut kuitenkin keskeytyvät äkisti aattoiltana, kun Elizabethin villikkosisar Lydia kiitää vaunuilla kartanoon ja kirkuu, että hänen miehensä Wickham on ammuttu Pemberleyn metsässä. Tämä löytyykin pimeästä, muttei suinkaan kuolleena, vaan verissään ja sekavana hyvän ystävänsä ja matkakumppaninsa ruumiin äärestä.
P. D. Jamesin Syystanssiaiset (englanniksi Death Comes to Pemberley) on 1800-luvun alun kartanoromantiikkaa ja ihmissuhdekoukeroita, murhatutkintaa ja oikeussalidraamaa. Valamiesten jo lausuttua päätöksensä murhaan syyllisestä kirjailija pitää lukijaa jännityksessä lopun epilogiin asti yllättävien taustatekijöiden paljastuessa. Kartanolla ja sen väellä, selkeästi eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla isäntäperheellä ja heidän sukulaisillaan sekä palvelijoilla ja näiden keskinäisellä vuorovaikutuksella, on kirjassa iso rooli.
Viime vuonna 94-vuotiaana kuollut kirjailija Phyllis Dorothy James on jäänyt minulle tuntemattomaksi, joten en osaa verrata Syystanssiaisia hänen muihin dekkareihinsa, mutta tämä oli kiintoisa tuttavuus. Kirjan tunnelma on niin austenmainen, että voin vain kuvitella P. D. Jamesin nauttineen murhamysteerin kielen, miljöön ja henkilöhahmojen rakentamisesta Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan oloiseksi. Vaikutus tuntuu melkoisen aidolta, mutta täytyy tunnustaa, että viimeisestä Austenin lukukerrasta on kulunut runsaasti aikaa.
Pidin siis tästä kirjasta. Ja kyllä olisi jo korkea aika ottaa Ylpeys ja ennakkoluulo uusintalukuun. Tai jokin muu Austenin kirjoista ensimmäiselle kierrokselle.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Sitä on luettu paljon blogeissa, mm.: Ellen lukee, Kujerruksia, Lumiomena, Sonjan lukuhetket, Tarukirja.
Haasteet: Marilen Maalaismaisemia-lukuhaaste ja Ullan Talven lukuhaaste.
P. D. James: Syystanssiaiset, 348 s.
Kustantaja: Otava 2012
Alkuperäinen: Death Comes to Pemberley 2011, suomentaja Maija Kauhanen
Kansi: Tiia Javanainen, kannen kuva All Over Press
P.D.Jamesia minunkin pitäisi kokeilla -- vasta kun hän kuoli tajusin, että kirjailija on nainen, niin harhaanjohtava on tuo sukunimen maskuliinisuus. Johdattanut minut vuosia harhaan, enkä ole edes takakansia lukenut :).
VastaaPoistaYksi työkaveri sanoi samaa, että oli aina luullut P.D. Jamesia mieheksi. Ehkä tuo alkukirjainten käyttö sukunimen lisäksi harhautti.
PoistaMinua jäi nyt vaivaamaan, millaisia hänen aikaisemmat dekkarinsa ovat, kun tämä oli niin Austenilla vaikutettu. Eli taidan minäkin kokeilla jonain päivänä.
Minulla on muutama P.D. Jamesin dekkari hyllyssä, mutta tämä Syystanssiaiset, oih, kylläpä onkin kiinnostavat puitteet rikostarinalle.
VastaaPoistaNiin houkuttelevasti kirjasta kerroit, että se meni nyt (yhä vain pitenevälle) lukulistalleni. Kiitos! <3
Syystanssiaisilla oli kyllä kiinnostavat puitteet ja tuo Elizabethin ja Darcyn tarinan jatko minut kirjan pariin houkutti. Nyt kyllä mielenkiinto heräsi P.D. Jamesin aikaisempia, dekkareita kohtaan.
Poista