torstai 17. joulukuuta 2015

Maalaismaisemia kerrakseen


Marilen aloittama Maalaismaisemia-lukuhaaste alkoi vuoden alussa ja on tulossa päätökseensä. Huomaan, että siihen on kertynyt lukemisia pitkin vuotta ja reilusti enemmän kuin ounastelin. Yhtään kirjaa en ole lukenut tarkoituksella juuri tätä haastetta varten, joten ilmeisesti ihan luonnostani luen kirjoja, jotka sijoittuvat maalle.

Haasteen alkaessa uskoin pääseväni ainakin mäkitupalaiseksi (2 kirjaa) ja toivoin tulevani torppariksi (8 kirjaa). Kaiken kaikkiaan luin 15 kirjaa ja etenin kartanonherraksi asti (vähintään 12 kirjaa). 

Olen yllättynyt - siitäkin, että maalaiskirjoja kertyi melko kansainvälisesti, Suomen lisäksi maalla ollaan Virossa, Norjassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa ja Japanissa. Jaottelin kirjat haasteen mukaisesti niihin, joissa viljellään maata ja hoidetaan tiluksia eli joissa saadaan elanto maasta tai metsästä, sekä niihin, joissa kuvataan elämää maaseudulla. Joskus raja näiden kahden välille oli vaikea vetää. Sijoitin esimerkiksi Elämäni kissat jälkimmäiseen ryhmään, koska tarinoita kertova eläinlääkäri ei saanut elantoa tiluksista, vaan maaseudun eläimiä hoitamalla. Ympäristönsuojelullinen näkökulma jäi kuitenkin kokonaan tavoittamatta.

Luetuissa oli monta erityisen hyvää kirjaa. Aino Kallaksen Sudenmorsian vaikutti taianomaisesti, siinä päähenkilön mies työskenteli metsänvartijana. Papin rouva asui maalaispappilassaan, ja kirja ihastutti minut vielä Papin tytärtä vahvemmin Juhani Ahon kieleen ja ihmiskuvaukseen. Yasunari Kawabatan Lumen maan teksti oli tiheämerkityksistä ja vähäeleisyydessään huikaisevaa, tapahtumien paikkana maaseudun kylpylä riisipeltojen keskellä. Viihdyin erittäin hyvin myös Paula Havasteen Tuulen vihat -romaanin seurassa, sen henkilöt raivasivat ja viljelivät kaskipeltoja ja pyytivät riistaa, lintuja ja kaloja. James Herriottin Elämäni kissat sisälsi maalaiseläinlääkärin tarinoita kissapotilaistaan ja oli kerta kaikkisen hellyttävä. Anne B. Ragden sikatilatrilogia jäi mieleen monine ajankohtaisine teemoineen ja ihmissuhteineen - luin kolmikon kaksi viimeistä teosta Erakkoravut ja Vihreät niityt haasteaikana.

Tässä lukemani maalaismaisemat:


Maa ja metsä elinkeinona & maaseutu murroksessa
    Anne B. Ragde: Erakkoravut
   Anne B. Ragde: Vihreät niityt
   Paula Havaste: Tuulen vihat 
   Enni Mustonen: Paimentyttö 
   Leonie Swann: Murha laitumella
   Bjørnstjerne Bjørnson: Synnöve Päiväkumpu 
     
Elämää maaseudulla
   Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle
   P. D. James: Syystanssiaiset 
   Yasunari Kawabata: Lumen maa
   Fred Vargas: Kuriton mies nurin 
   Anni Swan: Sara ja Sarri 
   Juhani Aho: Papin rouva 
   James Herriot: Elämäni kissat 
   Anni Polva: Tiinaa harmittaa 

Kiitos Marilelle mielenkiintoisesta haasteesta!

6 kommenttia:

  1. Fred Vargas on ollut pidempään täytyy lukea kirjoja, eivät vain liiku hyvin. Yhden taisin löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät Vargasin kirjoja. Niiden päähenkilö, komisario Adamsberg, on sen verran kiintoisa tapaus ja hänen ajatuksenjuoksunsa rikoksia ratkaistaessa sen verran omaperäistä, että nämä dekkarit erottuvat massasta. Tosin minulla on kokemusta vain sarjan kahdesta ensimmäisestä opuksesta. Sinisten ympyröiden mies on hyvä esittely Adamsbergiin.

      Poista
  2. Sinulle on blogissani pieni haaste: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/12/kolme-tarkeaa-kysymysta-haasteen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Käynpä katsomassa heti.

      Poista
  3. Kiitos Paula kun olit mukana maalaismaisemissa! Olet lukenut upeita kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mukava haaste - auttoi huomaamaan, miten mielelläni luen maalle sijoittuvia kirjoja. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!